SDP:n puoluevaltuusto päätti eilen esittää Lindéniä perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiurun vanhempainvapaan sijaiseksi.

Naistenklinikan päivystyksessäkin käymään joutunut vauvaa odottava Kiuru jää äitiysvapaalle jo hieman suunniteltua aiemmin 3.2.2022 alkaen lääkärin suosituksesta.

Lindénin kaavailema parin-kolmen viikon perehtyminen tiettyihin asioihin jää tekemättä, mutta hän toki painottaa ymmärtävänsä Kiurun päätöksen täysin.

– Ilmeisesti ensi viikolla pitää astua remmiin.

– Minä näen tämän työtehtävänä. Sanoin eilen puoluevaltuustossa, että minkäänlaista hurlumhei-fiilistä ei ole, että tätä pitäisi jotenkin juhlistaa. Tämä on niin vaativa työtehtävä, että vetää vakavaksi, Lindén kuvailee.

Hän tietää myös, että ministerin työ on vielä paljon kansanedustajan työtäkin tiiviimpää tahdiltaan.

– Tunnit täytyy laskea henkilökohtaisessakin elämässä uudelleen.

Muun muassa Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin johtajana sekä Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin toimitusjohtajana ennen kansanedustajuuttaan työskennellyt Lindén tunnetaan intohimoisena sote-alan kehittäjänä ja visionäärinä.

Tässäkin haastattelussa hän avaa visioitaan, vaikka hyvin tietää, etteivät ne ole sellaisenaan noin puolen vuoden ministeripätkän aikana toteutettavissa.

Lindén on jo aiemmin julistautunut vannoutuneeksi omalääkärimallin kannattajaksi. Se on selkeästi asia, jota hän aikoo myös perhe- ja peruspalveluministerinä ajaa.

– Ehdottomasti ajan. Se on minulla niin näkyvästi ollut esillä. Ilman muuta teen kaiken voitavani sen eteen, Lindén ilmoittaa.

Hän oli Porin kaupungin terveyskeskuksen johtavana lääkärinä 1990-luvun taitteessa tuomassa sittemmin jo hiipunutta omalääkärijärjestelmää Suomeen. Tuolloin puhuttiin ”Porin ihmeestä”, kun järjestelmä johti siihen, että kaupunki sai täytettyä avoinna olleet lääkärinvirkansa puolessa vuodessa.

Lindén muistuttaa, ettei omalääkärijärjestelmä tai väestövastuumalli syntyi itse asiassa kentällä.

– Ei sitä silloin luotu missään stm:ssä.

Eduskunnassa ollessaan Lindén kertookin hämmästelleensä ajattelua, jossa jokainen ”inahdus” Suomessa tapahtuisi eduskunnan tai sen säätämien lakien kautta.

– Ihan mieletöntä kehitystä tapahtuu kentällä, kun löydetään oikeat kannustimet ja ihmiset tekemään.

Lindén kertoo, miten 90-luvun Porissa homma toimi niin päin, että sosiaali- ja terveysministeriön (stm) virkamiehet tulivat Poriin katsomaan ja oppimaan, mitä siellä oli tehty.

– Eli ei kaikki viisaus ole stm:n ja ministeriön päässä. Täytyy löytää oikeat tavat ja saada kenttä tekemään innovatiivisesti uudistuksia. Ei tässä mitään lakia tarvita. Tämä (omalääkärijärjestelmä) on tehtävissä fiksussa terveyskeskuksissa tässä ja nyt, kun kääritään hihat ja tehdään.

Terveydenhuollon kantokyky on puhuttanut koko pandemian ajan. Yksi keskeinen mittari on tehohoitopaikkojen määrä, josta etenkin omikronin jyllätessä on oltu huolissaan.

Suomessa on tehohoitopaikkoja 5 tai 6 sataatuhatta asukasta kohden.

– Esimerkiksi Varsinais-Suomessa on 22 paikkaa, käytännössä 20:tä käytetään, kesällä jouduttiin laskemaan 16:ta ja jouduttiin tukeutumaan Hyksiin aina yhden kahden potilaan osalta, Tayssissa tilanne on ihan sama, lukuja ja tilastoja mielellään perusteluinaan käyttävä Lindén jatkaa ulkomuistista.

Hyks ja Tays ovat yliopistollisia keskussairaaloita.

– Suomessa pitäisi oikeasti olla tehohoitopaikkoja enemmän, Lindén sanoo ja muistuttaa Suomen jäävän jälkeen eurooppalaisessa vertailussa.

Tämän jälkeen hän painottaa, että ala on asiantuntijapainotteinen ja tehohoitolääkäreillä on tarkkoja näkemyksiä tilanteesta. Ilmeisesti keskusteluja heidän kanssaan peilaillen Lindén itse katsoo, että 7-8 tehohoitopaikkaa 100 000 asukasta kohden voisi olla optimaalinen määrä.

Lindén muistuttaa myös, että Suomessa on myös vähän kevyemmällä henkilöstöllä varustettuja tehovalvontapaikkoja.

– Yhden tehohoitopaikan kustannus on miljoona euroa. Jos Suomeen tarvitaan 100 tehohoitopaikkaa lisää, se tarkoittaa 100 miljoonaa euroa vuosittain.

Lindénin mielestä tämä voisi olla pitkän ajan tavoite.

– Sanotaan viiden vuoden tavoite, vaikka 20 paikkaa lisää joka vuosi.

– Suurin pullonkaulahan siinä on tehohoitajat. Vanha nyrkkisääntö on se, että tehohoitajan kouluttaminen on 3 vuotta työpaikkakoulusta lisää sen päälle, kun hän sairaanhoitajana tulee töihin. Kokenut osaavat tehohoitaja on kullanarvoinen osaaja. Se on pitkä koulutus ja heistä täytyy pitää kiinni. Tarvittaisiin 600 tehohoitajaa lisää, jos olisi 100 uutta paikkaa. Yhtä tehohoitopaikkaa kohti tarvitaan 6 hoitajaa.

Perhe- ja peruspalveluministerin tehtävä olisi vaikea ja poliittisesti paineinen paikka ilman koronanhoitoakin. Lindén tietää tämän hyvin ja kertoo työstä Krista Kiurunkin kanssa monta kertaa keskustelleensa.

Lindén kuvaa ”absurdiksi heiluriksi” esimerkiksi sitä, kun pontevasti rokotustahdin nopeuttamista ajanut Kiuru kohotettiin suorastaan kansansankariksi mutta sitten taas tammikuun puolivälissä Lindén piti ministerin julkista kohtelemista jo suorastaan kiusaamisena.

Koronan viekkautta ja sen hoitamisen vaikeutta Lindén taasen vertaa kuin lentokoneella lentämiseksi sumussa. Täytyy olla erittäin hyvät luvut ja mittarit, jotta pystytään lentämään oikein.

Lindén kuvaa hallinnonalan ja toimintakentän haasteita myös niin, että monessa asiassa kuten vanhustenhuollossa tai hoitoon pääsyssä ihmisten tarpeet ylittävät nyt tarjolla olevat resurssit.

Vaativaan tehtäväänsä hän kuitenkin näkee olevansa valmis.

– Kyllä olen tähän sillä tavalla adaptoitunut, hän itse muotoilee.

Avustajikseen hän toivoo saavansa fiksuja ihmisiä, joilla on myös ideoita ja jotka pystyvät sparraamaan häntä.

Lindén toteaa työssään tukeutuvansa myös olemassaolevaan palvelujärjestelmään eli esimerkiksi sairaanhoitopiirien, suurten kaupunkien ja erityisvastuualueiden asiantuntemukseen.

– Edustan nyt valtiovaltaa ja tehtäväni on muuttaa asioita, työntää ja vetää niitä eteenpäin. Paras tieto on kyllä siellä kentällä.

– Olen myös itse johtajana olessa tottunut pitämään hyviä välejä työmakkkinaosapuoliin. Niin Kuntatyönantajat kuin isot liitot ovat merkittäviä. Sinne pitää olla hyvät keskusteluyhteydet. Pahinta mitä voisi tapahtua, olisi raju työmakkinakonflikti sote- kentällä, suomeksi sanottuna vaikka pitkä lakko.

Lindén on keskusteleva yli puoluerajojen arvostettu kansanedustaja. Ministerinä joutuu kuitenkin astetta kovempiin poliittisiin vääntöihin.

Lindén vakuuttaa, että kovuuttakin tarvittaessa löytyy.

Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen…

SDP:n kansanedustaja, tuleva perhe- ja peruspalveluministeri Aki Linden puoluekollega Seppo Eskelisen (oikealla) onniteltavana eduskunnan täysistunnossa tänään. Lehtikuva/Jussi Nukari

– Mutta olen ajatellut, että täytyy esiintyä aika maltillisesti. Nyrkkiä pöytään lyömällä ja ääntä korottamalla ei yleensä saa parasta tulosta aikaiseksi, hän alleviivaa.

Eilisessä puoluevaltuuston jälkeisessä infotilaisuudessa Lindén lähti rohkeasti visioimaan myös sitä, miten pandemian kaltaista tilannetta voitaisiin jatkossa valtionhallinnossa hoitaa.

Vaikka Lindén pitää selvänä, että nyt edetään olemassaolevalla järjestelmällä, hän on valmis avaamaan pohdintaansa.

Lindénin tulevaisuusvisiossa pandemiantyyppistä kriisiä voitaisiin hoitaa operatiivisesti valtioneuvoston kansliasta. Pääministeri siis johtaisi hallituksen neuvottelut mutta tämän ei Lindénin sanoin tarvitsisi istua koko ajan molemmat kädet auton ratissa, koska pääministerillä on valtavasti muitakin tehtäviä.

Lindén nosti eilisessä pohdinnassaan esiin valtioneuvoston kansliaan sijoitettavan kansliaministerin pestin. Tällainen ministeri esikuntineen koordinoisi ”siviilikriisin” hoidon osalta operatiivisena johtajana muiden ministeriöiden toimintaa kuten sosiaali- ja terveysministeriötä, sisäministeriötä ja työ- ja elinkeinoministeriötä.

Mallilla voitaisiin Lindénin mielestä välttää esimerkiksi sitä, että eri ministeriöt julkisuuden kautta kilpailevat asioista oman hallinnonalansa näkökulmasta. Milloin esimerkiksi katsotaan, että asioita tehdään vain sairaanhoidon ehdoilla tai katsotaan, että koulut tai kulttuuri on laiminlyöty.

– Joku sanoo, että ei missään nimessä etäopetukseen tai joku että ravintolat auki, Lindén ottaa esimerkkejä.

Lindén toteaa, että korona on terveyslähtöinen kriisi ja sosiaali- ja terveysministeriö on siinä avainasemassa, mutta hänen mukaansa jossain mielessä vastakkainasettelu muiden ministeriöiden kanssa voi käydä ylivoimaisen raskaaksi stm:lle.

Lindén painottaa myös, että peruskaava Suomessa on se, että yhden hallinnonalan kriisi hoidetaan asianosaisen ministeriön toimesta, mutta koronakriisin kaltainen kriisi on laaja-alainen ja siksi tämänkaltaisia tilanteita varten voisi muodostaa keskitetyn järjestelmän.

– Tavallaanhan tämä viimeinen pieni muutos, joka tehtiin eli koronaministeriryhmä, jossa olen nuijan varressa varsin pian, on jo tavallaan sitä. Oma erilainen näkemykseni on se, että pöydän päässä istuvan kotipesä voisi itse asiassa olla valtioneuvoston kanslia.

Valtioneuvoston kansliaan sijoitetun ministerin pöydän ääressä istuisi siis kriisin hoidon osalta ministeriöistä myös stm.

Lindén kuitenkin painottaa, että nyt ei ole viisasta lähteä mallia muuttamaan, kun koronakin saattaa olla pikku hiljaa helpottamaan päin. Hän hiukan toppuutteleekin, ettei asia lähtisi elämään enempää mediassa.

– Tässä helposti käy niin, että ruvetaan tästä puhumaan, kun uusi astuu valokeilaan. Meillä on tämä kriisi ja se pitää ratkaista ja meillä on nykyinen koneisto nyt, hän summaa.

Toisaalta Lindén ei täysin sulje portteja vaan muistuttaa, etteivät kriisit lopu tähän ja hän vahvistaa myös aikovansa ainakin keskusteluttaa valtioneuvostoa ajatuksistaan.

– Sanon aika raflaavan esimerkin. En ole missään vaiheessa halunnut verrata sotaa koronaan, koska sota on tuhat kertaa pahempi. Kun Suomi oli talvisodassa, Suomen 3. korkein kenraali, tykistökenraali Nenonen ei ollut koko maassakaan Suomessa, vaan oli USA:ssa matkalla hankkimassa meille kalustoa seuraavaa kriisiä varten, jolloin olimme paremmin varustautuneet. Eli aina kovankin kriisin keskellä pitää olla 30 tai ainakin 15 prosenttia ajatuksista siinä, miten tehdään tulevaisuudessa sama asia paremmin.

Lindénin mukaan nyt ajankohtaista on kuitenkin se, mikä on oikea nopeus ja laajuus purkaa koronarajoituksia. Hän sanoo, että tähän pitää olla vankka tietopohja, jottei pääsiäisen jälkeen tule yhtäkkiä kovaa takaiskua.

Lääkärintyöstään Lindén sanoo tietävänsä, miten hengitystieinfektiot ovat kuin kaksikyttyräinen kameli. Ne alkavat pikku hiljaa elokuussa kohdaten huippunsa joulun tietämissä. Sitten on yleensä pieni rauhoittuminen ja toinen kyttyrä eli tautihuippu pääsiäisen tienoilla. Sitten mennään alas ja tauti rauhoittuu kesällä.

– Tämä on peruskaava. Korona on yksi tauti, meillä on muitakin, on influenssat ja RS-virukset. Ei pidä liian yltiöpäisesti purkaa rajoituksia, ettemme ole pääsiäislomalla niin sanotusti nesteessä. Kun tämän tietäisi, kun olisi kristallipallo, niin kaikki olisivat viisaampia.

—————–

Näin pääministeri Marin linjasi koronajohtamisesta eilen

Kun eilen oli selvinnyt, että SDP:n puoluevaltuusto esittää Aki Lindéniä uudeksi ministeriksi, Lindén ja pääministeri, SDP:n puheenjohtaja Sanna Marin pitivät tiedotustilaisuuden.

Juuri tässä tiedotustilaisuudessa Lindén valotti omia pohdintojaan pandemian kaltaisten tilanteiden johtamisesta.

Tässä yhteydessä myös pääministeri Marin linjasi tilannetta.

Marin totesi olevan selvää, että tämän pandemian jälkeen tarvitaan niin lainsäädäntömuutoksia ja erillinen pandemialainsäädäntö.

– Meidän pitää uudistaa valmiuslainsääntöä ja kokonaisuudessaan katsoa varautumisjärjestelmää aivan uudenlaisesta näkökulmasta, hän sanoi.

– Näitä muutoksia tarvitaan mutta ne pitää tehdä huolellisen valmistelun pohjalta, hän painotti.

Marin totesi, että tämän kriisin aikana aikana hallitus on joutunut samaan aikaan rakentamaan laivaa, kun sitä on ohjattu.

– Tämä on ollut erittäin haastavat kaksi vuotta niin Suomessa kuin kaikkialla maailmassa.

Hän totesi, että Lindénin visioima johtamismalli on sikäli ollut käytössä, että hallituksen neuvottelu on ollut käytännössä ministerirajat ylittävä elin, jota pääministeri on johtanut.

– Eli siellä kaikki nämä keskeiset korona-asiat on yhdessä linjattu. Yhtä lailla valtiosihteeri Henrik Haapajärvi on johtanut covid-19-koordinaatioryhmää, jossa ovat olleet kansliapäälliköt mukana. Sote-ministerivaliokunta on omalta osaltansa valmistellut hallitukselle neuvotteluihin näitä asioita ja nyt tätä on laajennettu niin, että koronaministerityöryhmässä on useampi ministeriö mukana ja Aki tulee sitten ministerinä tätä kokonaisuutta johtamaan, Marin sanoi.

– Mutta on selvää, että me tarvitsemme muutoksia tulevaisuuden varalta, meidän pitää olla paremmin varautuneita ja sen vuoksi valtioneuvoston kanslia on myös teettänyt omaa tutkimustaan. Myös Onnettomuustutkintakeskus on omalta osaltansa tämän kriisin hoitoa käsitellyt, niin että meillä olisi mahdollisimman paljon tietoa näiden tulevien johtamismallien ja lainsäädäntöuudistusten pohjalle, jota tarvitsemme tulevina vuosina, pääministeri päätti.