Olen saanut viime päivinä osakseni huomion, joka on otettava kunnioituksella vastaan. Kukapa tietää, miltä tunkioilta nämä hyökkäykset tulevat. Sen tiedän, että noilla tunkioilla on kaivossa veden pinta matala ja pohjavesi loppu.

Ei uutta auringon alla. Moni kansalainen tunnistaa missä mennään. Ihminen Etelä-Pohjanmaalta kirjoitti muutama päivä sitten allekirjoittaneelle:

”Facebookissa on Suomenmaan ’kolumni’ tai mikä lie, jossa kirjoitetaan, että Sinä olet osapäivälapsiasiainvaltuutettu: aamupäivät kansanedustajaehdokas ja iltapäivät lapsiasiavaltuutettuna. Aulakin on ottanut kantaa Twitterissä. Niin, että se parjaus on lähtenyt liikkeelle. Luin tuossa päivityksestäsi, että Sinulla oli eilen ministeriön jne. tapaaminen. Niin että olit kuitenkin lapsiasiavaltuutetun asioilla. Jaksamista.”

Kiinnostus on liittynyt allekirjoittaneen tapaamisiin ja virkamatkoihin. En voi olla huomaamatta, että joillakin on halua ajatella niitä olleen vääriin paikkoihin, väärissä ajankohdissa, väärissä aiheissa, väärällä tavalla. Kaikki pielessä. Paljon niitä on ollut, tänä vuonna 49 virkamatkaa, useat monipäiviäisiä.

Työ määrää tahdin.

Vuosittain käymässäni tuloskeskustelussa oikeusministeriön kanssa toimistoni suunnitelmista ja toteutumista keskustellaan. Huomauttamista ei ole ollut – ehkä jopa päinvastoin. Toimistomme on ollut valtionhallinnon puitteissa poikkeuksellisen kustannustehokas ollen vielä alueellistettuna Jyväskylään. Hieno kaupunki. Toimistostani olen ylpeä. Sen työ- ja toimintakyky on korkea. Työntekijäni ovat antaneet minulle kiitettävän arvosanan tuesta esimiehenä – heille annan vieläkin korkeamman arvosanan työntekijöinä.

On ihmetelty, miksi on ollut tarpeellista käyttää taksia pitkilläkin matkoilla. Voin kertoa: ajan säästämiseksi, työn tehokkaaksi tekemiseksi ja ylipäänsä aktiivisen työotteen mahdollistamiseksi. Ei taksia tarvitse vältellä, mutta aina sen käyttö mietitään tarkasti. Kyllä meillä suurempi ongelma on se, etteivät virkakuntalaiset ehdi jalkautua Helsingistä riittävästi. Halua olisi, aika on vedetty tiukoille. On tunnettava tämä laaja maa ja sen ihmisten arki. Suomi on monta Suomea.

On selvinnyt, että uutterat tietolähteet ovat tehneet useamman viikon töitä saadakseen selville käyntini sosialidemokraattien tilaisuuksissa ja tapaamiseni ammattiyhdistysliikkeen edustajien kanssa.

Yhdestä oltiin erityisen kiinnostuneita. JHL:n edustajan kanssa halusin keskustella julkisen ja yksityisen palvelutuotannon suhteesta. Tästä olen kantanut huolta. Yritystoiminta on laajentunut voimallisesti varhaiskasvatukseen (ja aiemmin muun muassa sijaishuollon palveluihin) tavalla, joka herättää monia pohdittavia asioita. En käy tässä niihin. Olen julkisuudessa puhunut asiasta.

JHL:n edustajan kanssa lopputulemaksi muotoutui, että asiasta on keskusteltava enemmän. Samaista aihetta käsittelimme kolmipäiväisellä Lapin vierailullani yrittäjien kanssa. Yhteisiä näkökulmia syntyi. Hiihtämään emme ehtineet. Ei ollut lunta.

JHL:n tapaamisesta syntyi ajatus, että kutsun koolle toimijoita aiheesta keskustelemaan. Olemme hieman pohtineet jopa yhteisen kirjoituksen tekemistä, se on valmistelussa. Tapaamiseen Säätytalolle aihetta pohtimaan tulivat useat järjestöt. Sellaista sai tasavallassa aikaan tuo pahainen lounas.

Yllätys on ollut jonkinasteinen, kun olen käynyt puhumassa myös keskustan, vasemmistoliiton, kokoomuksen, RKP:n ja vihreiden tilaisuuksissa.

Sanon suoraan, että ammattiyhdistysliikettä, puolueita ja tässä tapauksessa sosialidemokraatteja vastaan kohdistettu paine on katala ja alatyylinen.

Oikeusministeriön taloushallintoa on kiittäminen ripeästä ja ammattitaitoisesta toiminnasta. Ensiluokkaista. En tosin ylläty. He ovat tietäneet menoni ja tuloni vuodesta 2015.

Perjantaina sain oikeusministeriön tarkastusjohtajalta tarkastusraportin luonnoksen, johon toivottiin kuittaustani. Sen annoin mielelläni.

Raportissa olevaan lauseeseen kiteytyy oleellinen: ”Oikeusministeriö toteaa, että Kurttilan antamien tietojen pohjalta tehdyssä selvityksessä ei tullut esiin väärinkäytöksiä.” Lopullisesta versiosta tämä näyttää puuttuvan.

Ei uutta auringon alla. Presidentti Kekkonen totesi vuonna 1978 presidentinvaalikampanjoinnista:

”Ei siinä ole paljon hurraamista… Se on pakko sanoa, että niin paljon henkilökohtaisia loukkauksia ja niin matalaa tyyliä kuin näissä loukkauksissa käytettiin, harvoin tapaa. Se johtaa hyvin huonoihin johtopäätöksiin. Jos tämä tällaisina saa jatkua, kuka tänne sitten enää kehtaa tulla.”

Sellainen kevät, millainen talvi. Routa sulaa omassa tahdissaan.