Siinä missä käynnissä oleva kriisi vaikuttaisi jonkun verran lisänneen sotilaallisen liittoutumisen kannatusta kansalaisten keskuudessa, Tuomiojan oma Nato-kanta on pysynyt ennallaan. Hän säilyttäisi Suomen liittoutumattomana mutta pitäisi kiinni virallisen ulkopoliittisen linjauksen mukaisesta Nato-optiosta. Tosin Tuomioja ei pidä ilmaisusta Nato-optio vaan puhuu mieluummin mahdollisuudesta hakea Naton jäsenyyttä.

Yhdysvaltain ja transatlanttisen suhteen kanssa ei Tuomiojan mukaan pidä olla sinisilmäinen kuten muun muassa presidentti Donald Trumpin kaudesta voidaan oppia. Ja jos Natoon haetaan, sinne ei Tuomiojan mukaan pitäisi hakea ilman kansanäänestystä.

Tuomiojan mukaan EU, Nato ja kansallinen puolustus eivät ole toistensa vaihtoehtoja vaan Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan välttämättömiä osatekijöitä, joita kuitenkin voidaan painottaa ratkaisevasti erilaisessa suhteessa.

“Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan merkittävin tietoisesti tehty linjaus on pyrkimys mahdollisimman läheiseen puolustusyhteistyöhön sotilaallisesti liittoutumattoman Ruotsin kanssa.” Tuomioja kirjoittaa.

Miksi Ukrainan tapahtumat eivät tee Nato-jäsenyydestä ajankohtaisempaa?

Tuomiojan mukaan on järjenvastaista kuvitella, että Venäjä edes harkitsisi sotilaallista hyökkäystä Suomeen vain sen vuoksi, että emme ole Naton jäseniä ja sen turvatakuiden piirissä.

“Järjenvastaisenakaan se ei toki ole täysin mahdotonta, minkä varalle Suomi ylläpitää kokoonsa nähden maailman kenties suorituskykyisintä kansallista puolustusta. Vaikuttavin osa sen ennaltaehkäisevässä pelotteessa, jos tätä termiä haluamme käyttää, ei välttämättä suinkaan ole sen kallein osa Horneteineen ja ne korvaavine F-35 hävittäjä-pommittajineen, vaan kykymme mobilisoida 280 000 sotilaan koulutettu ja motivoitu reservi.”

Suomea ei hänen mukaansa voi millään tavoin verrata sisäisten vastakkaisuuksien ja korruption heikentämään Ukrainaan. Pienet vihreät miehet Krimillä olisivat Tuomiojan mukaan aivan eri asia kuin esimerkiksi soluttautuminen Ahvenanmaalle.

“Ja jos Venäjä – ja kaikki muutkin maat – voivat luottaa siihen, ettei Suomi salli alueensa käyttöä muita maita vastaan vihamielisiin tarkoituksiin, ei ole tällaistakaan motiivia painostaa Suomea.”

Suomen Natoon liittyminen ei Tuomiojan mukaan johtaisi Venäjän sotilaalliseen hyökkäykseen, mutta Naton aseelliset konfilktit koskettaisivat varmasti jäsenmaana Suomea.

Tuomioja kysyy, mitä Natoon liittyminen voisi aiheuttaa itärajallamme ja Venäjän suhteissamme.

“Naton rajamaana joutuisimme varautumaan monenlaiseen hybridivaikuttamiseen, rajantakaisiin sotilaskeskittymiin, ilmatilaloukkauksiin, pakolaisvirtoihin, kyberhyökkäyksiin ja politiikan tuomiseen kaikkeen kaupankäyntiin ja taloudelliseen yhteistyöhön, mikä kaikki on Venäjän Nato-naapureille tuttua.”

Nato-jäsenyys myös leikkaisi oleellisesti Suomen mahdollisuuksia toimia kaikkien osapuolten hyväksymänä välittäjänä.

Tuomiojan mukaan suurvallat ajattelevat ensisijaisesti omia intressejään. Tämä koskee myös Nato-sitoumuksia, vaikka niiden lopputavoitteena olisikin esimerkiksi sotaan ajautuneen jäsenmaa Suomen vapauttaminen. Paljonko vapautettavaa mahdollisen suursodan jalkoihin jääneessä Suomessa olisi lopulta jäljellä, Tuomioja kysyy.

“Kaikissa tapauksissa hyvin vähän ja tuskin mitään, jos sotaa käytäisiin myös ydinasein.”, hän vastaa.

“Suvereenina valtiona pidämme kiinni oikeudestamme luopua sotilaallisesta liittoutumattomuudesta ja hakea Naton jäseneksi niin halutessamme. Tämä mahdollisuus on myös ulko- ja turvallisuuspoliittisessa selonteossa ja hallitusohjelmassa perustellusti säilytetty. Yhtä selvää on, ettei turvallisuuttamme nyt eikä nähtävissä olevassa tulevaisuudessa voi sen varaan jättää.”

“Sotilaallisen puolustuksemme täytyy edelleen perustua kansalliseen yhtenäisyyteen, omaan kansalliseen asevelvollisuusarmeijaan ja mahdollisuuteen mittavan reservin liikekannallepanoon, jollaista ei enää edes yhdelläkään meitä suuremmalla Euroopan maalla ole käytettävissään.”

Lissabonin sopimuksen 42.7-artiklan turvatakuut ja tekeillä oleva EU:n strateginen kompassi tähtäävät lähinnä EU-maiden kriisinhallinnan vahvistamiseen. EU:n puolustusyhteistyö ei Tuomiojan mukaan ole korvaamassa Natoa.

“On painotettava sitä, että etenkin Saksassa toisinaan viljelty lennokas retoriikka ’eurooppalaisen armeijan’ luomisesta ei miltään osin kosketa todellisuutta. Tällaista ’eurooppalaista armeijaa’ ei tulla luultavasti koskaan näkemään.”

Kriisinhallintavalmiudet ja puolustusteollinen yhteistyö tosin vaikuttavat Tuomiojan mukaan myös aluepuolustusvalmiuteen ja saattavat tarjota hybridisodankäyntiin tehokkaampia puolustusvälineitä kuin mihin sotilasliitto Nato kykenee.