Näitä ajatuksia kirjoittaessani on rauhallinen sunnuntaiaamu. Nautin joka viikonloppuisen aamukahvini ranskanleivän ja lauantaimakkaran kanssa. Varsin tavanomaiset pienet asiat tuovat iloa sunnuntaiaamuun.

Olen lähtöisin pienestä pienviljelijäperheestä, jossa jokapäiväinen leipä ei ollut itsestään selvää. Kodissamme ei kärsitty puutetta mutta elintaso ei ollut kovin korkea.

Elämän pienet asiat tuntuvat kovin mukavilta sunnuntaiaamun rauhallisuudessa.

Omat huolet tuntuvat kovin pieneltä, kun katselee ja kuuntelee, mitä maailmassa tapahtuu. Maailmanpolitiikan mannerlaatat liikkuvat vauhdilla, suomalaisten turvallisuuden tunne on horjunut ympäröivän maailman takia, kotimainen politiikka tuntuu olevan epäoikeudenmukaisuuden ja vastakkainasettelun lisäämistä.

Erityisesti vastakkainasettelusta tuntuu toksinen empatia saavan aivan uudenlaisen mielikuvan siitä, miten kaikkea käytetään eriarvoisuuden lisäämiseksi ja halutaan korostaa erityisesti huonommassa asemassa olevien ihmisten epäkelpoisuutta.

Erityisesti tämä kohdistuu maahanmuuttajiin.

POLARISAATIO ja vastakkainasettelu tuntuvat sosiaalidemokraattisia arvoja
puolustavalle ihmiselle kovin vastenmieliseltä.

Julkisessa poliittisessa keskustelussa etsitään syitä, miksi eri kansanryhmät tai heikommassa asemassa olevat ihmiset pitäisi asettaa vastuuseen, jos he saavat yhteiskunnan tukia.

Yhteiskunnan tuen saaminen esimerkiksi työttömyyden aikana nähdään pelkästään laiskuutena.

Joillekin poliitikoille tuntuu olevan erityisen merkityksellistä pystyä vahingoittamaan ja haavoittamaan muita ihmisiä. Hallituspolitiikan tarkoituksena näyttää olevan saada omalle intressiryhmälle enemmän taloudellisia etuja.

Joskus vaikuttaa jopa siltä, että tarkoituksena on myöskin lyödä vastustajaa mahdollisimman lujaa sanan säilällä.

Aluevaltuuston työssä huomaa, että keskiössä ovat vain eurot ja potilaasta puhutaan sivulauseessa. Aluevaltuutettuna tulee tunne, että valtio on jättänyt hyvinvointialueet selviämään yksin ja valtiovalta ei ota kantaa talouden parantamiseen muuta kuin lisäämällä säästöjä, sääntöjä ja aikarajoja asettamalla.

Kaikesta säästetään ja YT-neuvotteluja käydään ja työvoimapula on muuttunut hoitohenkilökunnan työttömyyteen.

DEMARIEN aluevaltuutetut Keski-Pohjanmaan hyvinvointialueella ovat sitoutuneita tekemiinsä periaatteisiin.

Asiakkaan tulisi saada palvelut kohtuullisen matkan päästä niin perusterveydenhuollossa kuin erikoissairaanhoidossakin huomioiden kaikki yhteiskunnalliset ryhmät huolimatta heidän sosiaalisesta asemastaan. Sosiaali- ja terveydenhuollon tulee olla turvana ihmiselle kaikissa elämän vaiheissa.

Me sosialidemokraattiset alue- ja kuntapäättäjät teemme reilumpaa politiikkaa alueemme ihmisten hyväksi. Vuonna 2027 tavoitteena on, että SDP on pääministeripuolue ja voimme kääntää Suomen suunnan oikeudenmukaisemmaksi.

Kirjoittaja on aluevaltuustoryhmän puheenjohtaja, kaupunginvaltuutettu ja osastonhoitaja Kokkolasta.