Terrorismi-sanaa käytetään eri yhteyksissä eri tavalla, ja termin käyttöön vaikuttaa muun muassa se, onko äänessä juristi, tutkija, poliitikko vai tavallinen kaduntallaaja. Rikoslaissa terrorismi määrittyy teon tarkoitukseen liittyvien, erikseen listattujen kriteerien kautta. Terrorismin tutkimuksessa olennaista on toiminnan logiikka ja poliittinen päämäärä.

Terrorismin laajaa määritelmää edustaa muun muassa amerikkalainen terrorismitietokanta Global Terrorism Database. Se listaa Jokelan ampumisen niiden vajaan parinkymmenen terrori-iskun joukkoon, jotka on tehty Suomessa vuosina 1970–2016. Jokelan tapahtumista tulee marraskuussa kuluneeksi kymmenen vuotta.

– Laajassa määritelmässä terrorismi on tyypillisesti väkivaltaa, jolla on jokin poliittinen tai uskonnollinen tarkoitusperä ja jolla pyritään vaikuttamaan yhteiskunnallisiin asioihin psykologisten reaktioiden kautta. Tällainen pyrkimys Turun ja Jokelan tapauksista molemmista löytyy, sanoo terrorismitutkija, yliopistonlehtori Leena Malkki Helsingin yliopistosta.

Sekä Malkki että Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Teemu Tammikko muistuttavat, ettei Jokelan ampumista ole pidetty Suomessa terrorismina, vaikka ampuja Pekka-Eric Auvinen itse kutsui manifestissaan tekoaan poliittiseksi terrorismiksi.

– Auvisen teko on mielletty Suomessa kouluampumiseksi, jonka tulkintaan kuuluu se, että teko on henkilön omien ongelmien tuotosta, Malkki sanoo.

Jokelan tapauksen yhteydessä keskustelua käytiin mielenterveysongelmista, kiusaamisesta ja syrjäytymisestä.

Terrorismista olisi todennäköisesti puhuttu Jokelan kohdalla siinä tapauksessa, jos ratkaisuksi uhkaan olisi ajettu esimerkiksi metallinpaljastimia opinahjoihin. Terrorismiksi leimaaminen helpottaa teon käyttämistä perusteluna turvatoimien lisäämiselle. Samalla huonosti voivista nuorista miehistä olisi maalattu turvallisuusuhka.

Tutkijoiden mukaan kotikutoisia tai oman ryhmän jäsenten väkivallantekoja selitetään ylipäätään helpommin yksilöstä johtuvilla seikoilla kuin ryhmän yleisillä ominaisuuksilla, kuten uskonnolla, kansallisuudella tai etnisellä taustalla.

Jos tekijä on vaikkapa ulkomaalainen, se on heti erottava tekijä ja riittää helposti selitykseksi. Omassa ryhmässä erot löytyvät yksilötasolta.

– Esimerkiksi islamilaisissa maissa jihadistiset teot pyritään selittämään niin, että teolle on jokin muu syy kuin heidän uskontonsa, Tammikko sanoo.

Terrorismin määrittely on aina sidoksissa aikakauteen. Esimerkiksi vielä joitakin vuosikymmeniä sitten terroristeilla tarkoitettiin ennen muuta kommunisteja. Nyt terrorismin synonyyminä on ääri-islamistinen toiminta eikä juuri muunlaisesti virittynyttä väkivaltaa nähdä terrorismina.

– Kyllähän globaali jihadismi on maailmanlaajuisesti ehdottomasti vaarallisin ideologia tällä hetkellä. Se on sitä ennen kaikkea Lähi-idässä, Keski-Aasiassa ja Pohjois-Afrikassa, missä terrorismi tappaa vuosittain valtavan määrän ihmisiä, Tammikko toteaa.

Hän lisää, että Eurooppa on iskujen osalta tässä suhteessa vain sivunäyttämö.

– Jos ihan määrällisesti ajatellaan, separatismin tai jopa äärioikeiston nimissä tehdään paljon enemmän väkivaltatekoja, mutta ne ovat lievempiä. Ne eivät ole sellaisia, että pyrkimyksenä on tappaa, vaan ne voivat olla vaikkapa polttopulloiskuja, muita tuhotöitä tai viharikoksia.

Turun joukkopuukotus tulkittiin Suomessa miltei heti terrorismiksi. Se osui niin hyvin vallitsevan terrorismikäsityksen muottiin.

Veitsi-isku toi Malkin mukaan mieleen jihadistien hyökkäykset muissa maissa, epäiltyä tekijää luonnehdittiin jo alkumetreillä ”ulkomaalaisen näköiseksi” ja Suomessa oli odotettu sitä, milloin ääri-islamismi löytää tiensä tänne.

– Suomalaisessa keskustelussa on ollut tyypillistä, että menneet väkivallanteot ikään kuin unohdetaan. Joka kerta, kun jotain summittaista väkivaltaa tai järkyttävää tapahtuu, ollaan sitä mieltä, että lintukoto on nyt murentunut, Malkki sanoo.

– Ja sitten menee vähän aikaa ja tapahtuu uusi väkivaltainen teko, ja me olemme jälleen sitä mieltä, että nyt se lintukoto murentuu. Tätä on jatkunut 1970-luvulta asti.

Hän arvioi, että Turun joukkopuukotuksen jälkeen lintukotoajatukseen on kuitenkin vaikeampi palata.

STT–Mia Peltola