Ilmassa on ollut haikeutta ja helpotusta.

– Voin sanoa, että nämä vuodet ovat olleet mielenkiintoisimmat tähänastisessa elämässäni ja samalla on myönnettävä, että tuskin koskaan olen ollut niin uupunut kuin välillä tässä hommassa, Rönnholm sanoo suoraan Demokraatin haastattelussa muutama päivä ennen puoluekokouksen alkua.

Kaksijakoiset aatokset ymmärtää erittäin hyvin, kun muistaa millaisia käänteitä Suomessa on koettu erityisesti parin viime vuoden aikana. Viime kaudella hallituksessa ollut pääministeripuolue SDP joutui ottamaan suuren vastuun muun muassa koronapandemian hoidossa tai reagoimisessa Venäjän aloittamaan hyökkäyssotaan Ukrainassa.

Rönnholm on aina halunnut hoitaa tehtävänsä niin hyvin kuin mahdollista.

– Tehtävää voi hoitaa kiertäen kaikissa kissanristiäisissä ja poseeraten joka somekeskustelussa, mutta itse en saa sillä tyylillä mitään aikaiseksi. Johtamiseen pätee se mikä muuhunkin elämään: muilta ei voi odottaa enempää kuin itseltään. Se tarkoittaa sitä, että luotat muiden näkemyksiin, mutta pomona olet myös toimistolla viimeisenä.

RÖNNHOLM pohtii, miten kiireiset puoluesihteerivuodet ovat mahdollisesti muuttaneet häntä. Hän toivoo kasvaneensa ja ainakin oppineensa virheistä.

– En ole rehellisesti sanottuna koskaan kuvitellut, että minulla olisi jotain sellaista viisautta, jota kenellekään muulla ei ole. Mutta joitakin oppeja ja varmuutta tältä matkalta on tarttunut: asioiden kanssa ei kannata vitkutella, laastarit kannattaa repiä kerralla, ja kerro kaikki heti, ne ikävätkin asiat.

Avoimuus ja itseluottamus. Ne vievät Rönnholmin mielestä pitkälle politiikassa.

– Täytyy olla itseluottamusta siihen, että oma esitys on riittävän hyvä mennäkseen läpi. Ja kyky myös arvioida tilannetta uudelleen, jos muut eivät hyvin perusteluin pidä ideaa fiksuna. Kuvitelma messiaanisesta kyvystä tietää ja osata kaikki on johtajalle ja organisaatiolle vaarallinen. Ja asiat pitää päättää avoimesti siellä missä ne kuuluu päättää, ei varjoissa.

Hän naurahtaa saman tien, että ei väitä välttämättä osaavansa toimia kuten sanoo, vaan kyse on enemmän havainnoinnista politiikan lainalaisuuksista.

– Kaikkea ei todellakaan voi hallita politiikassa. Jos yrittää, tulee hulluksi.

Politiikan maailmassa, sen päätöksenteossa, täytyy ottaa huomioon esimerkiksi sidosryhmät, tai ihmisten erilaiset ambitiot, ovat ne sitten henkilökohtaisia tai ideologisia ja monet muut asiat, Rönnholm huomauttaa. Ja sitten pitäisi vain tunnistaa asiat, mihin voi vaikuttaa ja mihin taas ei.

OMAA erityisosaamistaan on monen itse vaikea arvioida, mutta Rönnholmin puhujan lahjoja on kehuttu laajalti ja myös sitä, että hänellä on silmää yksityiskohdille. Hän itsekin myöntää, että on “hulluuteen saakka” tarkka tiettyjen asioiden kanssa, sillä sanonnankin mukaan piru piilee yksityiskohdissa. Ja tämä pätee myös politiikassa.

– Politiikka on pitkälti kykyä tuottaa ihmisille muistettavia kokemuksia, ja hyvään tunnelmaan vaikuttavat esimerkiksi tilaisuuden valot, musiikki tai tarjoilu… Ja viestin menemiseen perille merkitsevät myös paljon sanavalinnat kuten sekin, kuka viestijä on. Sama viesti voi saada kahdelta eri puhujalta aivan erilaisen vastaanoton, vaikka itse viesti on sama.

Rönnholm kertoo olleensa vähän kyyninen aina ja vuodet puoluesihteerinä eivät sitä ominaisuutta ole ainakaan vähentäneet.

– Olen samaan aikaan idealisti ja inhorealisti. Ja varmasti nyt entistä kyynisempi. Olen huomannut, että mitä väsyneempi tai stressaantuneempi olen, sitä enemmän se nostaa päätään. Kyynisyys voi olla myös tapa suojautua, kun ihminen on pehmeä sisältä. Minähän olen siis menneisyyttä haikaileva romantikko. Ehkä se on suojautumiskeino omien epäonnistumisten varalta tai ulkopuoliselta kritiikiltä. Ja varmasti tapa myös purkaa turhaumia, hän pohtii.

– Mutta kyynisyys on huono ominaisuus niin ihmisen itsensä kuin ympäristön kannalta ja uskon, että siitä voi oppia myös pois.

YKSI ASIA ei ole muuttunut: Rönnholm sanoo olevansa somettajana surkea.

– En ole löytänyt itselleni luontevaa tapaa olla sosiaalisessa mediassa ja joka ei veisi kohtuuttomasti aikaani. Olen tullut siihen tulokseen, ettei minun tarvitse.

Sosiaalinen media on vaikuttanut väistämättä politiikan kieleen. Rönnholm piti Kultaranta-keskusteluissa 2017 herättelevän puheenvuoron: “Teesini on, että kielen korruptio johtaa totuuden eroosioon, joka pahimmillaan lopuksi johtaa luottamuksen loppuun.”

– Ja tämä on tapahtunut. Me puhumme ja huudamme rumasti. Sekin on mielipiteen varassa, onko maapallo pannukakku vai pyöreä. Kun ei ole enää totuutta vaan vain mielipiteitä, luottamus on loppu.

Hän myös kysyy, missä viipyy vasemmiston kritiikki sitä kohtaan, että keskeinen osa yhteiskunnallisesta keskustelusta käydään kaupallisten alustojen ehdoilla.

– X eli entinen Twitter on kamala ja Insta itselleni enemmän kiiltokuvien maailma. Meillä on töitä tehtävänä.

PUOLUETOIMISTOSSA puoluesihteeri on ollut ainakin Rönnholmin päiviin asti arjen pyörittäjä, organisoija ja hänen hartioillaan on ollut myös pitkälti vaaleihin valmistautuminen. Ja samalla hän on ollut puheenjohtajan luottopelaaja.

– Puoluetoimistossa on aina tehty järjestöllistä työtä ja puolueen poliittista sisältöä sekä viestintää. Uskon, että nämä tehtävät pysyvät. Näillä jaloilla tämä seisoo. Uusi puoluejohto voi toki määrittää uudelleen työnjakoja, jos kokee sen tarpeelliseksi, Rönnholm totesi ennen uuden puoluejohdon valintaa.

Se, millaiseksi puheenjohtajan ja puoluesihteerin työsuhde muodostuu, riippuu kombosta, valittavista ihmisistä, hän huomauttaa. Rönnholm itse ehti työskennellä Antti Rinteen ja Sanna Marinin kanssa. Tultuaan valituksi Rinteen aikana puoluesihteeriksi, hän piti tärkeimpänä konkreettisena tehtävänään, projektinaan, auttaa osaltaan SDP pääministeripuolueeksi. Ja näin kävi.

MILLAINEN tekemisen meininki SDP:ssä on ollut viimeiset vuodet? Rönnholmilla on näkemyksensä näköalapaikalta.

– Mielestäni meillä on enemmän yhtenäisyyttä ja vähemmän ristiriitoja kuin moniin vuosikymmeniin. Tukkanuottasilla ei olla eduskuntaryhmän ja puolueorganisaation välillä kuten jossakin Isossa-Britanniassa. Ei tilanne ole kenenkään yksittäisen ihmisen saavutus, mutta itselläni tämä on ollut kantava ajatus, että meidän täytyy päästä yli näennäisistä ristiriidoista. Olemme pystyneet siihen ja toivon, että pidämme tästä kiinni edelleenkin.

“Ruusujen sodista” ei hänen mielestään ole mitään hyötyä. Niissä on kautta historian ollut enimmäkseen kyse valtapyrkimyksistä, eli ihmiset ovat tapelleet eivät asiat. Ja jos kyse on linjavalinnoista, ne pitäisi käydä jossain muualla kuin julkisuudessa.

– Jos tapellaan keskenään, ei jakseta tapella poliittisten vastustajien kanssa.

Rönnholm on vakuuttunut siitä, että SDP:llä on kaikki menestyksen reseptit käsissään, koska suomalaiset allekirjoittavat valtaosan puolueen arvoista ja tavoitteista.

– Luottamus ja kannatus tulee uskottavien, parempaan kehitykseen pyrkivien asiasisältöjen kautta, ja niitä pitää uskaltaa keskenään miettiä ja esittää, niistä myös äänestäjät inspiroituvat. Itseluottamus omaan tekemiseen heijastuu myös hyväksyntänä erilaisille ajatuksille, myös kritiikille. Anteeksipyytelevää, kyräilevää tai menneisyyttä haikailevaa sosialidemokratiaa ei kaivata.

GALLUPIT näyttävät SDP:n kannalta juuri nyt erittäin hyviltä. Hallitus on osaltaan hoitanut mielipideilmastoa kesän aikana omilla skandaaleillaan. Mutta syksyn edetessä alkaa totinen työ. Rönnholm pohtii, millaista oppositiopolitiikkaa SDP:n kannattaisi harjoittaa. Uskottavuus on avainsana.

– Kritiikin lisäksi SDP:llä täytyy olla perusteltuja omia vaihtoehtoja. Irtopisteet kannattaa toki ottaa, mutta pysyvä kannatus kerätään erityisesti omin avauksin. Tarjoamme perusteltua toivoa.

Ei ole myöskään yhdentekevää mikä mielleyhtymä sosialidemokraateista tulee porukkana ja puolueena, Rönnholm korostaa. Kevään puoluebarometrissä ennen eduskuntavaaleja SDP ja kokoomus jakoivat ykkössijan positiivisissa mielikuvissa – ja näin ei ole käynyt koskaan pääministeripuolueen asemassa.

– Kun ne luvut pidetään yllä, eivätköhän hallituksessa istuvat kilpakumppanit tule rytisten alaspäin. Olen käyttänyt termiä ”aikuinen huoneessa”. Olimme sitä viime hallituskaudella ja olemme sitä nyt oppositiossa.

Todellinen kannatus mitataan kuitenkin aina vaaleissa. Rönnholm huomauttaa, että marginaalit, joilla vaaleja voitetaan ja hävitään, ovat hyvin pienet.

– Viime eduskuntavaaleissa olisimme voineet olla kokoomuksen kanssa tasoissa tai suurempi puolue noin 10 000 äänellä, jos olisimme onnistuneet optimaalisesti Uudellamaalla, Satakunnassa ja Varsinais-Suomessa. Marginaali perussuomalaisten ja SDP:n välillä jäi muutamaan tuhanteen äänestäjään.

MIKÄLI SDP haluaa kasvattaa jäsenmääräänsä ja voittaa vaaleja, Rönnholm kääntäisi katseensa maahanmuuttajiin. Suomen nettomaahanmuutto oli viime vuonna noin 35 000 ihmistä ja tässä luvussa eivät ole mukana tilapäisen suojelun perusteella saapuneet ukrainalaiset.

– Jos uusia suomalaisia tulee seuraavan kymmenen vuoden aikana joka vuosi saman verran, ja jos heistä varovasti arvioiden vaikka 70 prosenttia on äänestysikäisiä ja heistä taas noin 40 prosenttia äänestäisi, puhumme noin 100 000 uudesta äänestäjästä.

Rönnholm kehottaa SDP:tä etsimään nyt nämä ihmiset esimerkiksi Helsingin Itäkeskuksesta, hänen kotikulmiltaan, ja varmistamaan heidän aktiivisuutensa myös äänestäjinä.

– Jos nyt ei ole SDP:n momentum, niin milloin sitten, kun hallitus aikoo heikentää kaikkien vähemmistöjen oikeuksia – suomenruotsalaisista lähtien?

ENTÄPÄ evästykset seuraajalle, että hänen kokemuksensa tehtävästä jää reilusti positiivisen puolelle?

– Tehtäviä kannattaa jakaa, tämän evästyksen sain itsekin. Apua voi aina pyytää, vaikka en välttämättä pyytänyt, mutta kannattaisi. Ihmiset auttavat mielellään.

Hän kehottaa myös miettimään ainakin alkuun, mihin isoihin projekteihin kannattaa laittaa aikaa – kuinka monta palloa pystyy pitämään puoluesihteerinä ilmassa samaan aikaan.

Rönnholmin seuraavat työkuviot vievät hänet Kansainväliseen työjärjestöön ILOon projektitehtäviin.

– Toivon voivani olla hyödyksi niin järjestölle kuin Suomelle. Eikä huolta, pysyn mukana puolueessa ja johdon tukena monin tavoin. Täytyy lähteä, että voi tulla takaisin, Rönnholm siteeraa Nuuskamuikkusta.