Ojasen mukaan avainkysymys liittyy siihen, haluaako tuleva hallitus keskittyä Suomea lähellä oleviin kysymyksiin ja suorittaa puheenjohtajakauden teknisesti oikein, vai odotetaanko vaikuttamista suhteessa EU:n suuriin kehityslinjoihin.

Tulevan puheenjohtajakauden suhteen keskeisen vertailukohdan muodostaa hänen mukaansa Viro, joka omalla puheenjohtajakaudellaan onnistuneesti vahvisti käsitystä Virosta digitaalisen ajan edelläkävijänä.

”Puheenjohtajakaudella Suomi voisi hyvinkin nostaa esiin esimerkiksi kiertotalouden, koulutuksen tai hybridiuhkien kaltaisia teemoja”, painottaa Ojanen raportissa.

Ojanen näkee, että pitkässä linjassa ja suhteessa Suomen aiempiin puheenjohtajakausiin 1999 ja 2006 EU:n puheenjohtajuus on menettänyt merkitystään, eikä puheenjohtajamailla ole enää samanlaista roolia esimerkiksi ulkosuhteissa.

“EU:n sisäinen jakautuminen euroalueen kehittämiseen, Britannian EU-eroon, Puolan ja Unkarin oikeusvaltiokehitykseen tai Venäjään liittyvissä kysymyksissä voivat kuitenkin varjostaa Suomen EU-puheenjohtajuutta, varsinkin jos hallitus on eripurainen EU:n vallitsevien jakolinjojen suhteen. Se tiedetään, että puheenjohtajuuksiin liittyy aina paljon arvaamattomuutta.”