Ympäristötavoitteiden saavuttaminen edellyttää hakkuiden vähentämistä. Tämä vaikuttaa erityisesti itäiseen ja pohjoiseen Suomeen, jossa metsäalaan kytkeytyvien työpaikkojen osuus kaikista työpaikoista on noin 10-15 prosenttia, kun koko maassa keskiarvo on neljä prosenttia.

Suomen ympäristökeskuksen erikoistutkijat Sampo Pihlainen ja Santtu Karhinen tutkivat Kalevi Sorsa -säätiön julkaisemassa artikkelissaan metsäsektorin vihreän siirtymän vaikutuksia maakuntien talouteen ja työllisyyteen.

– Suomen metsäsektori ei ole kestävällä pohjalla. Ilmasto- ja luontovelvoitteiden täyttäminen vaatii muun ohessa hakkuiden vähentämistä ja niiden toteutustavan muutoksia. Se vaikuttaa yrityksiin ja niiden työntekijöihin, ja vaikutukset ovat isoja etenkin alueellisesti, Pihlainen sanoo säätiön tiedotteessa.

– Metsäsektori on yhä iso osa Suomen taloutta. Sen osuus arvonlisästä on noin seitsemän prosenttia, mutta alueellisesti alan merkitys on vielä suurempi. Itä- ja Pohjois-Suomessa osuus on selvästi yli kymmenen prosenttia. Esimerkiksi Etelä-Karjalassa jopa 28 prosenttia arvonlisästä ja jopa 16 prosenttia työpaikoista on kytköksissä metsäalaan, Karhinen toteaa tiedotteessa.

METSÄSEKTORI työllistää tällä hetkellä 100 000 henkilöä. Metsätalous ei ole Suomessa loppumassa ja uudet korkean jalostusarvon puutuoteinnovaatiot voivat jopa kasvattaa alan tuomaa arvonlisää. Samalla esimerkiksi uusiutuvien energialähteiden käyttöönotto ja energiatehokkuutta parantavat alat synnyttävät uusia työpaikkoja.

– Metsäsektorin nykyisten työpaikkojen tilalle tarvitaan uusia. Ne eivät synny tyhjästä, vaan tarvitaan aktiivisia toimia ja niillä alkaa olla kiire. Esimerkiksi Itä-Suomessa siirtymää vaikeuttaa se, että siellä Puolustusvoimien tutkavalvonta on rajoittanut tuulivoimarakentamista ja itäraja on ollut kiinni, Karhinen huomauttaa.

Pihlainen ja Karhinen suosittelevat, että Suomen on viipymättä valmisteltava metsäsektorin siirtymän suunnitelma. Sen laadintaan ja toteutukseen on otettava mukaan kaikki keskeiset ryhmät, joita ala koskettaa.

– Pelkkä suunnitelma ei tietenkään riitä, vaan sen on sisällettävä kannustimia sekä muutosten aikataulu. Metsäsektorin siirtymässä mukana oleville haavoittuville ryhmille on taattava taloudellista tukea ja uudelleenkoulutusta. Suomen kannattaa edistää korkeamman jalostusarvon puupohjaisten tuotteiden kysyntää suosimalla niitä julkisissa hankinnoissa ja vaikuttamalla sääntelyyn Euroopan unionissa, Pihlainen ehdottaa.