Kansainvälinen tutkimusryhmä tarkasteli 37 tutkimusta, joissa on selvitetty ukrainalaisten lasten ja nuorten mielenterveyttä. Katsauksen toteutti Turun yliopiston Lastenpsykiatrian tutkimuskeskuksen johtama tutkimusryhmä.

Tiedotteen mukaan tutkimukset on julkaistu vuosina 2020-2024 ja ne kattavat sodan eri vaiheet vuodesta 2014 nykyiseen täysimittaiseen hyökkäyssotaan.

Tutkimuksissa 0-19-vuotiailla lapsilla ja nuorilla havaittiin monenlaisia mielenterveyden ongelmia, kuten PTSD:tä, masennusta, ahdistuneisuutta, käytöshäiriöitä sekä itsetuhoisia ajatuksia ja itsensä vahingoittamista.

– Useimmat tutkimukset olivat poikkileikkaustutkimuksia ja keskittyivät Ukrainassa asuviin lapsiin. Pakolaislapsia tai kliinisiä potilasryhmiä tarkasteltiin harvemmin.

– Tutkimusasetelmien, mittareiden ja ajankohtien erot vaikeuttivat suoria vertailuja, mutta monissa tutkimuksissa hyödynnettiin lasten ja nuorten omia raportteja, mikä tarjoaa arvokkaan näkymän heidän arjen kokemuksiinsa, kertoo päätutkija Sanju Silwal tiedotteessa.

Tutkimuksissa havaittiin myös selkeitä eroja tyttöjen ja poikien välillä.

– Tytöt raportoivat poikia useammin ajatelleensa tai yrittäneensä itsemurhaa ja vahingoittaneensa itseään. Pojilla puolestaan esiintyi enemmän käytöshäiriöitä.

– Lisäksi lapset, jotka asuivat taisteluiden eniten koettelemilla alueilla, olivat suuremmassa riskissä saada vakavia mielenterveysoireita. Nämä riskit näkyivät sekä sodan varhaisessa vaiheessa että täysimittaisen hyökkäyksen jälkeen, mikä viittaa sodan vaikutusten kasautumiseen, Silwal sanoo.

SODALLE altistumisen lisäksi tietyt kokemukset lisäsivät mielenterveysongelmien riskiä selvästi. Erityisen haavoittuvia olivat lapset, jotka olivat joutuneet jättämään kotinsa, altistuneet väkivallalle, eronneet vanhemmistaan tai menettäneet läheisiään.

Tutkimusten mukaan noin 25-50 prosenttia nuorista oli kokenut suoraan tai epäsuorasti sotaan liittyviä tapahtumia. Noin viidennes oli joutunut siirtymään kotiseudultaan joko Ukrainan sisällä tai ulkomaille.

– Se, minne lapset päätyivät, oli merkityksellistä. Toiseen maahan pakolaiseksi joutuminen oli yhteydessä suurempaan mielenterveysongelmien riskiin. Sen sijaan muutto maan sisällä oli yhteydessä parempaan selviytymiskykyyn, mahdollisesti siksi, että lapset pysyivät tutussa kulttuurisessa ja sosiaalisessa ympäristössä, Silwal toteaa.

Myös perheen merkitys korostui tutkimuksissa.

– Kielteiset kasvatustavat tai vähäinen vanhempien osallistuminen olivat yhteydessä käytösongelmiin ja kiusaamiseen. Tukevat perheympäristöt puolestaan näyttivät suojaavan lapsia ainakin osittain.

– Monet lapset kuitenkin raportoivat erosta vanhempiinsa tai muihin perheenjäseniin, mikä katkaisi tärkeitä emotionaalisen turvan lähteitä keskellä voimakasta stressiä, kertoo tutkimusryhmän johtaja, professori André Sourander.

TUTKIMUSRYHMÄ tarkasteli myös sodan eri vaiheiden vaikutuksia nuorten hyvinvointiin.

– Teimme aikasarjatutkimuksen sodan varhaisvaiheen ja täysimittaisen hyökkäyksen ajalta. Tulokset osoittivat, että molemmille sodan vaiheille altistuneet nuoret kokevat enemmän psykologista kuormitusta.

– Yli kymmenen prosenttia heistä oli yrittänyt itsemurhaa, kun vastaava osuus sodalle altistumattomilla nuorilla oli 4 prosenttia. Tämä havainnollistaa hyvin konkreettisesti pitkittyneen sodan kumulatiivista vaikutusta nuorten mielenterveyteen, Sourander sanoo.

Monien katsaukseen sisältyneiden tutkimusten laatu arvioitiin matalaksi tai keskitasoiseksi, mikä kuvastaa tutkimustyön vaikeutta aktiivisessa sotaympäristössä.

Tutkijoiden mukaan tulokset osoittavat, että sodan keskellä kasvava sukupolvi tarvitsee pitkäjänteistä mielenterveystukea sekä lisää tutkimustietoa tehokkaiden tukitoimien kehittämiseksi.

– Aikana, jolloin yhä useammat lapset maailmassa joutuvat aseellisten konfliktien vaikutusten kohteiksi, näiden kokemusten ymmärtäminen on kiireellisesti tarpeen, Sourander korostaa.