Hän painottaa, että hyvinvoiva ja jaksava henkilöstö on avainasemassa, kun yrityksissä ja työpaikoilla pyritään parantamaan tuottavuutta.

– Työhyvinvointi ja sen parantaminen eivät ole pehmeitä ja löperöitä puheita vaan tahtoa ja tekoja. Työhyvinvointi mielletään usein liikuntapäiviksi ja muuksi yhdessä tekemiseksi. Yhteisellä tekemisellä ja toiminnalla on paikkansa ja merkitystä, paljonkin, mutta valitettavasti ne eivät yksinään ratkaise pahenevia työhyvinvoinnin ja jaksamisen ongelmia, Oksa korostaa tiedotteessa.

– Nämä korostuvat etenkin asiantuntijatyössä, jossa alati muuttuvassa työelämässä työtehtävillä on taipumusta läikkyä ihmisen vapaa-ajalle. Vapaus määritellä omaa työaikaansa on tiettyyn rajaan saakka hyvä asia, mutta hallitsematon työaika johtaa aina vaikeuksiin, pahimmissa tapauksissa koko yhteiskunnalle kalliiksi tuleviin kustannuksiin.

OKSA OTTAA esimerkiksi liukuvan työajan tekemisen, joka on työntekijän vastuulla. Työajan seuranta sekä kokonaiskuormituksesta huolehtiminen kuuluvat kuitenkin työnantajalle.

– Ihmisen uupuminen kohtuuttoman työkuorman alle ei ole kenenkään edun mukaista. Asiat on syytä huomata ja niihin pitää puuttua riittävän ajoissa.

Jokaisessa yrityksessä olisi hänen mielestään syytä olla mekanismi ja järjestelmä, jossa työntekijä ja työnantaja tarkastelevat yhdessä kuormitusta ja siitä palautumista.

Oksa kaipaa työajan seurantaan ja työaikakirjanpitoon oikeudenmukaisuutta ja reiluutta. Perusperiaatteen pitää olla, että yksikään tehty työtunti ei katoa.

– Jos yrityksessä on käytössä niin kutsuttu saldoleikkuri, joka leikkaa tietyn tuntimäärän yli menevät työtunnit pois, mielestäni kysymyksessä on työaikakirjanpidon väärentäminen, johon pitää puuttua. Modernissa työelämässä ei saa olla sijaa ihmisen hyväntahtoisuuteen ja venymiseen perustuvalle ilmaiselle työlle.