– Kokeilujen kautta pystyttäisiin käymään läpi sitä, miten se (työajan lyhentäminen) milläkin alalla toimii. Minusta kokeilujen tie olisi aika moderni ja fiksu tapa edetä, hän sanoo Demokraatille.

Haatainen painottaa, että työajan lyhentämiseen liittyvät kysymykset ovat vahvasti työmarkkinaosapuolten välisiä asioita. Aloite mahdollisiin kokeiluihin pitäisi siksi tulla niistä pöydistä, joissa näitä kysymyksiä ratkotaan. Hän kuitenkin haluaa keskustella työmarkkinajärjestöjen kanssa niiden suhtautumisesta mahdollisiin kokeiluihin.

– Tietenkin toivon, että kun neuvottelukierros on syksyllä, voisi tämäkin asia (kokeilujen tekeminen) pöydässä olla, Haatainen sanoo.

Haatainen kertoo käyvänsä lomansa jälkeen ministeriössä läpi Islannin kokeilua – millaiset olivat sen asetelmat ja tulokset. Hän haluaa myös keskustella Islannin työministerin kanssa siitä, millaisia ajatuksia kokeilu on kollegassa herättänyt.

– Voi olla, että asia nousee keskusteluun myös siellä, Haatainen sanoo.

Suomessa työajan lyhentämisen ympärillä käytävään keskusteluun hän toivoo vähemmän mustavalkoisuutta. Hän kuvailee, että nyt asia nähdään herkästi joko tai -kysymyksenä, jossa tehdään valintaa nykyisen ja jonkin toisen, valmiin vaihtoehdon välillä.

– Pitäisi aina olla valmius justeerata, miettiä tätä työssä jakamisen kysymystä suhteessa siihen, että meille kaikille riittää työtä ja toisaalta että työssä jaksetaan. Työhyvinvointi on tärkeää, jotta työurat voisivat olla mahdollisimman pitkiä. Tätä pitäisi osata käsitellä laajana kysymyksenä, Haatainen sanoo.

Hän kertoo pohtineensa työajan lyhentämiseen liittyviä kysymyksiä hyvin paljon erityisesti nyt korona-aikaan. Kriisi on nostanut Haataisen mukaan esiin sen, että oma aika on ihmisille yhä tärkeämpää.

– Ja kuta rasittavampi työ on, sitä tärkeämpää on myös palautuminen siitä työstä, hän kiteyttää.

– Luulen, että tänä päivänä alkaa myös olla ymmärrystä enemmän sille, mistä tuottavuus itse asiassa syntyy. Se syntyy siitä, että ihmiset jaksavat työelämässä pidempään, jaksavat tehdä pidempiä työuria. Ja siitä, että on mahdollisuus myös joustavasti yhdistellä työtä ja vapaa-aikaa, hän summaa.

Työajan lyhentäminen nousee otsikoihin aika-ajoin. Viimeksi asiaa puitiin pitkän kaavan kautta viime vuoden elokuussa, kun pääministeri Sanna Marin nosti asian esiin puolueen puheenjohtajana SDP:n puoluekokouksessa pitämässään linjapuheessa.

– Tulevalla puoluekokouskaudella meidän on luotava selkeä visio ja konkreettiset askelmerkit siitä, millä tavoin Suomi voi edetä kohti lyhyempää työaikaa ja suomalaiset työntekijät kohti parempaa työelämää. Tähän työhön kutsun palkansaajaliikkeen mukaan, hän sanoi tuolloin.

Työajan lyhentäminen onkin merkittävä SDP:n pitkän aikavälin tavoite. Haatainen muistaa, että aiheesta on keskusteltu niin kauan kuin hän on ollut mukana puolueen toiminnassa.

– Jo aikanaan sosiaalipolitiikan opiskelijana muistan, että käytiin kovaa keskustelua siitä, voidaanko työaikaa lyhentää vai ei. Se oli iso kysymys 1980-luvulla keskustelussa, työaika ja ihmisten hyvinvointi, hän kertoo.

Työaikakokeilut eivät olisi Suomessa täysin uusi asia. Työ- ja elinkeinoministeriössä sellaisia tehtiin 1990-luvulla. Nykyisin tietokirjailijana työskentelevä Pekka Peltola toimi työministeriön työaikakokeilujen johtajana vuosina 1996–1999. Kalevi Sorsa -säätiölle kirjoittamassaan tuoreessa katsauksessa työajan kehityksen historiaan ja tulevaisuuteen hän sanoo, että Suomessa tulisi jälleen ottaa aktiivinen ote työajan lyhentämiseen.