Hallitus ja työnantajat ovat saaneet pääosan työmarkkinoihin liittyvistä tavoitteistaan läpi – jopa hämmästyttävän hyvin – ennen vaalikauden puoliväliä. Olisi erikoista, jos ne eivät vauhtiin päästyään yrittäisi vielä uusia työelämäuudistuksia.

Vauhtia tosin hillitsee kevättalven puoliväliriihen jälkeen poliitikkojen mieleen hiipivä vaalipelko. Eduskuntavaalien lähestyessä ei ikäviä ja mahdollisesti kannatusta syöviä päätöksiä haluta enää runnoa läpi.

Siksi tässä vaiheessa onkin hyvä jo aloittaa seuraavan hallituksen ohjelman pohjustus. Ensi keväänä sovitun mukaisesti tehtävänsä jättävä työministeri Arto Satonen hämmensi pari viikkoa sitten työmarkkinakenttää. Hän esitti kokoomusta lähellä olevan Ajatuspaja Toivon julkaisussa, että Suomen työmarkkinoilla pitäisi ottaa käyttöön niin sanottu Tanskan malli.

Toki perustelusta kävisi myös se, että hallituksen alkutaipaleellaan tavoitteeksi asettama 100 000 uutta työllistä on toistaiseksi vain haave, kun Suomen työttömyystilanne on tällä hetkellä koko EU:n heikoimpia. Ehkä hallitus on huomannut, että sen keinot eivät riitä työllisyystavoitteen saavuttamiseen.

TOIVON julkaisun nimi oli hieman provokatiivisesti Nyt töihin – Suomen työmarkkinajärjestelmän uudistamiseen mallia Tanskasta.

Lyhyesti tiivistettynä Tanskan malli tarkoittaa lähes olematonta irtisanomissuojaa, yhteiskunnan tarjoamia laajoja työllistämistoimia sekä korkeaa, mutta rajallisen mittaista ja korvauskaton sisältävää työttömyysturvaa.

Satonen hyvin tiesi, että esitys on jossain määrin vaikea nieltävä niin työnantajille ja työntekijäjärjestöillekin kuin myös oppositiolle. Siksi hän esittääkin parlamentaarista valmistelua ja selvitystä Tanskan sosiaaliturva- ja työmarkkinamallista.

ERIKOISTA on, että Satosen mielestä ”Tanskan mallista tulisi ottaa kaikki olennaiset osat eikä vain eri tahoille mieluisia paloja”. Tähän saakka Orpon hallituksen työllisyyspolitiikka on pohjoismaisessa vertailussa keskittynyt lähinnä hallituksen näkemyksiä lihottavien rusinoiden poimimiseen.

Mielenkiintoista on myös se, että Satonen olisi valmis Tanskan mallin kohtuullisen korkeaan työttömyyskorvaukseen, vaikka hän on hallituksessa ajanut Suomeen työttömyysturvan heikentämistä.

Tanskassa työttömyysturva voi olla jopa 90 prosenttia palkasta, mikä hyödyntää etenkin pienituloisia. Tanskassa työttömyysturvaan kuuluu myös 2 600 euron katto. Se merkitsee, että 5 000 euroa kuukaudessa ansaitsevalta työttömyys puolittaisi tulotason.

SATOSEN esityksiä ei kuitenkaan kannata ampua alas niitä tarkemmin pohtimatta.

Suomessa työttömyyden hoidossa on paljon parannettavaa turhasta byrokratiasta alkaen. Isoja ongelmia on myös vaikkapa työvoiman liikkuvuudessa sekä työttömien ja työpaikkojen kohtaamisessa. Nämä kaikki jarruttaisivat Tanskan mallin varsin notkeaa työpaikasta toiseen siirtymistä.

Tanskan malli vaatisikin Suomessa työpalveluiden huomattavaa kasvattamista nykyisestä. Tanska käyttää OECD-maista suhteessa eniten rahaa aktiiviseen työvoimapolitiikkaan. Siellä on merkittävästi enemmän työvoimavirkailijoita kuin Suomessa ja työttömälle tarjotaan räätälöityjä työllistymissuunnitelmia. Tanskan malliin verrattuna suomalainen työvoimapolitiikka näyttääkin varsin passiiviselta.

SAMAAN hengenvetoon pitää muistaa, että Tanskan malli on kirjaimellisesti Tanskan malli eikä se sellaisenaan, edes kokonaisuudessaan siirrettynä, toimi Suomessa.

Merkittävä syy Tanskan matalan irtisanomiskynnyksen ja hyvän työllisyyden toimivalle yhdistelmälle on erilainen suhtautuminen työnhakijoihin. Yksi esimerkki: Siinä missä Suomessa jopa osaajiin laskettava työntekijä on 55 ikävuoden jälkeen työmarkkinoilla liki ongelmajätettä, on tämä Tanskassa edelleen haluttua työvoimaa. Siksi Tanskassa on paljon Suomea yleisempää jatkaa työuraa eläkeiän jälkeen.

Toinen esimerkki liittyy myös työnantajien erikoiseen suhtautumiseen työttömiin. Suomessa edelleen irtisanottuun työnhakijaan liittyy jonkinlainen stigma, huonon työntekijän leima. Tanskassa tällaista ei ole, kun työmarkkinoilla on totuttu työntekijöiden liikkuvuuteen – erilaisista syistä. Tästä syystä Tanskassa, helpon irtisanomisen takia, yritykset uskaltavat ottaa enemmän riskiä myös työntekijöiden palkkaamisessa. Tätä pitää Suomessa harjoitella vielä pitkään.