Sain viime lauantaina (24.3) elämäni toisen epileptisen kohtauksen ja odotan juuri yhteydenottoa Meilahden neurologian osastolta. Ennen kuin asiaan on saatu selvyys, en uskalla, enkä voikaan työllistyä. Asiaan on saatava varmuus ja lääkitykset kuntoon, ennen kuin on kenenkään kannalta turvallista siirtyä työhön.

Kaipasin inhimmillisyyttä ja toivoin ja uskoin sitä myös saavani tänään astuessani te-palveluiden ovesta. Turpaan tuli. Virkailija kertoi, ettei maksajaa eli tässä tapauksessa Kelaa kiinnosta tämänkaltaiset asiat tippaakaan.

Olin järkyttyneempi. Kysyin mahdollisuutta palkkatukeen ja kerroin minulla olevan jo paikan valmiina, jonka olen itse aktiivisuudellani järjestänyt. Kerroin myös, että mahdollisella työpaikallani ei ole mahdollisuutta maksaa kun 50 prosenttia palkastani. Sain kuulla sen olevan mahdottomuus.

Miksi? Koska minun on oltava yli 12 kuukautta työttömänä, että palkkatukea voitaisiin heiltä myöntää edes 40 prosenttia. Vastaavasti, jos sitä toivoisi enemmän, sitä kauemmin olisi oltava työtön. Olin jo melkein sanaton. Kysyin työkokeilun mahdollisuudesta samaan paikkaan. Ei käy, sillä juuri koulusta ammattiin valmistunut ei voi mennä työkokeiluun oman alansa työpaikkaan.

Siis mitä? Jäljelle jäi kuitenkin vielä se vaihtoehto, että osoittaisin aktiivisuuteni tekemällä kyseisellä työpaikalla keikkaa, jotta täyttäisin aktiivimallin vaatimukset ja voisin näin turvata itseni leikkauksilta. Virkailija kertoi minulle sen vaativan todella tarkkaa harkintaa, sillä jos palkkatukea kohdallani ruvetaan harkitsemaan, heidän on otettava yhteyttä mahdolliseen tulevaan työnantajaani ja tehtävä selvitys siitä, kuinka paljon keikkoja olen heille tehnyt.

Mikäli keikkoja on useita, on perusteltua, että silloin palkkatuki ei kohdallani ole mahdollista. Mutta ainahan voin kuulemma yrittää hakea palkkatukea elokuun 2018 alusta, jolloin se olisi mahdollista myöntää 40-prosenttisesti, tosin siinä vaiheessa määrärahat ovat kuulemma yleensä jo loppu ja homma kaatuu siihen.

Olin musertunut, epätoivoinen ja täysin nöyryytetty. Allekirjoitettuani työllistymissuunnitelmani, joka oli täysin toivoton, poistuin vähin äänin paikalta. Tunsin syvää epätoivoa, lannistavaa huonommuutta ja kaiken alleen murskaavaa häpeää.

Tätäkö aktiivimallilla haettiin, tätäkö siltä toivottiin? Onko nyt hyvä? Kotimatkalla itkin salaa yksin ja ajattelin hiljaa mielessäni, aktiivimalli, sinä olet heikoin lenkki, HYVÄSTI!