Kenellekään ei tule yllätyksenä, että oikeistopuolueiden kurinpitäjille mitkään työttömiä koskevat lisävelvoitteet eivät ole yksinään tarpeeksi vaan piiskaa olisi annettava aina vain lisää. Oudompaa on sen sijaan se, minkälaisin perustein ja epäilyin oikeisto koettaa lyödä paketin antia.

Kun hallitus päätti nostaa riihessä työllisyystavoitettaan 80 000 lisätyölliseen, oli se heti väärin nostettu. Olisi pitänyt nostaa enemmän ja nopeammin aivan kuin koronakriisiä ei olisikaan. Uudelle “pohjoismaisen työvoimapalveluiden mallille” valtiovarainministeriö laski noin 10 000 lisätyöllisen vaikutuksen, mutta tämäkin oli väärin laskettu, ainakin kun asiaa kysyy Juhana Vartiaiselta. Tämä riensi Twitteriin kirjoittamaan, ettei “usko näin suureen vaikutukseen“ ikään kuin kyse olisi uskon asiasta. Aiemmin vasemmistolaisia päättäjiä armotta vastaavista virkamiesten arvioiden epäilyistä moukaroinut kokoomusedustaja hylkäsi nyt itse oppinsa vaivoin kätketyssä harmistuksessaan.

Samaan aikaan uutta työnhaun mallia ivataan uudeksi aktiivimalliksi, vaikkei se rankaise ketään siitä, ettei työtä ole tai työtä saa. Tämä oli ns. aktiivimallin arvostelun ydin. Uusi malli on lähellä viime hallituskaudella hylättyä omatoimisen työnhaun mallia, mutta pehmeämmillä karensseilla ja paremmilla palveluilla. Vaikka yhtään työpaikkaa ei synny sillä, että työtöntä ohjataan työnhakuun aiempaa tehostetummin, on reilua myöntää, ettei malli ole kenellekään työttömälle kohtuuton. Se ei ota heiltä, joilla ei ole otettavaa, kuten edellisellä kaudella jyrätty aktiivimalli.

Yleisellä tasolla tulee muistaa se, että pohjoismainen hyvinvointivaltio on täynnä erilaisia velvoitteita. Vaikkapa opintorahaa saadakseen on opiskeltava. Työttömän työtä on työnhaku. On myös huomattava, että kun työnhakijan tulee jatkossa hakea kuukaudessa 0‐4 työpaikkaa riippuen alueen työmarkkinatilanteesta ja työttömän työkyvystä, edellytettävien hakemusten määrä voi todellakin olla myös nolla. Tämä kaikkien toivottavasti ymmärtämistä inhimillisyyden ja oikeudenmukaisuuden syistä.