Palkittu politiikan aikakauslehti
39€/4kk

Teatteri & Tanssi

Työväen Näyttämöpäivien lauantai: Ajatonta Niskavuorta ja hupaisaa Tshehovia

Pihla Liukkonen
Nuorikkoa noutamassa. Joensuulainen Teatteri Fiasko väänsi Tshehovia farssille.

Tikkurilan Teatteri on yksi Työväen Näyttämöpäivien ”vakkareista”. Vuosien varrella se on esitellyt osaamistaan Mikkelissä laajalla skaalalla, ikimuistoisimmin ehkä  Juha Hurmeen niin sanotulla autotrilogialla (näytelmät Volga farmari, Ford Taunus ja Toyota Hiace), jonka sittemmin Finlandia-palkittu kirjailija kirjoitti ja ohjasi tämän vuosituhannen alussa varta vasten tämän vantaalaisteatterin esitettäväksi.

Rolf Bamberg

Demokraatti

Tällä kertaa Tikkurilan Teatteri oli läpäissyt valintaseulan klassikkotulkinnalla. Hella Wuolijoen Niskavuori-näytelmäsarjan väkevimpiin kuuluva draama suomalaisuuden äidinmaidosta, maan omistamisesta, viljelystä ja rakastamisesta sekä valloilleen pääsevistä intohimoista sai Janne Puustisen ohjaamana arvoisensa käsittelyn. Siinä Wuolijoen eetos irtautui ajasta ja paikoista, vauraan hämäläistalon ja sen vaikutuspiirin tapahtumat saatiin kokea tässä ja nyt.

Tikkurilan Teatteri Niskavuorella.

Mitään väkivaltaista päivittämistä tikkurilalaisten toteutuksessa ei harjoitettu, vaan Niskavuoren naisten epookki ja atmosfääri oli ajatonta, kaikissa oloissa uskottavaa. Sen sijaan suomifilmien teatraalinen jäykkyys replikoinnissa ja kaikessa läsnäolossa oli esittämisessä tomutettu taivaan tuuliin.

TYÖVÄEN NÄYTTÄMÖPÄIVÄT 2020

Tikkurilan Teatteri
Hella Wuolijoki: Niskavuoren naiset
Ohjaus Janne Puustinen – Puvustus Aila Pelkonen – Lavastus ja valosuunnittelu Timo Matinvesi – Äänisuunnittelu Miika Elmgren – Rooleissa Hilkka Karvinen, Sonja Kettunen, Heikki Laaksamo, Saku Laaksonen, Minna Laine, Roosa Luhta, Charlie Nevander, Janne Niinivaara, Telma Nuottimäki, Iiro Ristola, Päivi Salminen, Maija Teiniranta ja Maikki Viitikko, Ronja Ristola ja Iisa Salminen

Teatteri Fiasko, Joensuu
Anton Tshehov: K.O.S.I.N.T.A

Suomennos Juhani Konkka – Ohjaus Tuire Hindikka – Lavastus Tuire Hindikka ja työryhmä – valot Tatu Vuori ja Juuso Puhakka – Rooleissa Eeva Sinkkonen, Hannu Levaniemi, Leena Käyhkö, Lempi Hakkarainen, Karoliina Silvennoinen, Sinikka Silvennoinen, Pekka Kanninen, Irja Hara, Ilona Pietarinen, Tuire Hindikka, Iida Niemi, Hilkka Haataja

Kajaanin harrastajateatteri
Elias Keränen-Sami Sainio: Ei niin hiljainen kansa

Ohjaus Elias Keränen – Valosuunnittelu Pekka Moilanen – Äänisuunnittelu ja musiikin sävellys Samuli Kivelä – Näyttämöllä 17 Kajaanin harrastajateatterin näyttelijää

Niinpä Mikkelissä nähtiin vangitseva, kautta linjan taidokkaasti näytelty klassikko, jonka kestämistä ajan paineissa juuri tällaiset tulkinnat edesauttavat. Syyttä eivät juuri nämä tikkurilalaisten kaksi Niskavuoren naisten vetoa olleet nopeimmin loppuunmyytyjen esitysten joukossa festivaalin lipunmyynnin käynnistyttyä tammikuun alussa.

Hauska, mutta ei kuoliaaksinaurattava Tshehov-farssi

Joensuulaisen Teatteri Fiaskon iltaesityksessä Mikkelin Musiikkiopistossa oli sitten harmillisenkin paljon tilaa katsomossa. Nähtävänä oli näet varsin vinkeä sovitus mestari Tshehovin vähemmän tunnetusta pienoisnäytelmästä Kosinta, joka Fiaskon litteroinnissa on saanut pisteet jokaisen isolla präntätyn kirjamen perään – jostain tuntemattomasta syystä.

Tässä jopa farssin suuntaan kääntyvässä komediassa peritshehovilainen viipyily ja surumielinen haikailu jonkin  tavoittamattomiin katoavan asian perään loistivat poissaolollaan. Reilun tunnin mittaisessa esityksessä ei moiseen ollut aikaa eikä nuoren parin soidinmenojen luonnekaan antanut sellaiselle perustetta. Kun vielä näytelmän kolmen henkilö- ja yhden koiraroolin koko miehitys vaihdettiin lennosta kahteen otteeseen kesken esityksen, ei siinä jäänyt aikaa alkaa huokailla Moskovan valojen tai katoavien kirsikkatarhojen perään.

Vaikka Fiaskon esityksessä pidettiinkiin hyvää tempoa yllä, Kosinta olisi kaivannut hiukka lisää kierroksia ja henkilöhahmoihin kierteitä, jotta se olisi täysin täyttänyt lupaillun farssin kriteerit. Kolmen roolimiehityksen keitoksessa keskimmäinen kokoonpano pisti kosintamenoihin sentään aika vimmaisia kierroksia. Muuten esitys oli enempi ”vain” sujuvaksi ohjattua ja antaumuksella näyteltyä vanhahtavaa peruskomediaa. Siis hauska, mutta ei mitenkään tärviölle naurattava.

Ympäristötaideteoksen kapina

Näyttämöpäivillä viime vuosina sangen usein esiintyneen Kajaanin harrastajateatterin tämänkertainen esitys kumpusi vahvasti paikallisesta aiheesta. Suomussalmelaisella pellolla on vuodesta 1988 pitänyt majaansa Hiljainen kansa, multitaiteilija Reijo Kelan suunnittelema maineikas ympäristötaideteos, joka koostuu sadoista variksenpelättimäisistä ihmishahmoista. Ne on kokoonpantu  turpeesta, heinistä ja kierrätysvaatteista.

Kuten Sami Sainion ja Elias Keräsen kirjoittaman, ja jälkimmäisen ohjaaman esityksen nimikin vihjaa, tuo teos herää henkiin kainuulaisten harrastajatetterilaisten joukkovoimaisessa produktiossa Ei niin hiljainen kansa.

Se oli aika hämmentävä teatterikokemus. Se alkoi eräänlaisena suomalaisena rustiikkimukaelmana amerikkalaisista high school -teinikomedioista, joissa haahuillaan, biletetään, heilastellaan vailla sen kummempia päämääriä tai kasvukertomuksia.

Tätä ylipitkää kolmevarttista prologia seurasi liikekieleen pohjaava teoksen runko-osa, jossa tuo tilataideteos muuttui eläväksi ja uhkaavaksi alkaessaan kaapata ihmisieluja joukkoonsa. Nyt liikuttiin sitten jo jossain Walking Dead -zombiesarjan vaikutuspiirissä tai ehkä meille 1970-80-luvun taitteessa jälkiteini-ikäämme eläneille rakkaan scifi horror -tv-sarjan Triffidien kapina henkisessä perinnössä.

Ikään kuin dystopistisena jälkinäytöksenä nähtiin vielä varttinen selitys- ja jälkipyykkiosa, jossa viranomaiset ja päättäjät presidenttiä myöten kokoontuivat pohtimaan, miten rajata katastrofi vain kainuulaiseksi paikallisongelmaksi. Samalla lukittiin alkuosassa viritelty teiniromanssi: ”Ei, meiden jutusta ei voisi tulla mitään…”

Koska en ole high school -komedioiden sen enempää kuin zombietarinoidenkaan ylin ystävä, jätti Ei niin hiljainen kansa koskettamatta. Toki myös myönnän olevani kovin kaukana tämän esityksen potentiaalisesta kohderyhmästä: stadilaisessa kulttuurikuplasta ei ole helppo tavoittaa kainuulaisten teinien tuntoja.

Hatunnosto kuitenkin kajaanilaisten heittäytymiselle ja yhdessätekemisen ilolle.

 

Jaa tämä artikkeli

Kommentit

Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.

Sähköpostiosoitteesi

Toimituksen valinnat

Palkittu politiikan aikakauslehti
39€/4kk

Toimituksen valinta

Johannes Ijäs

Politiikka
23.11.2020
”Tämä on ehkä liian suoraa puhetta, kun näin sanon” – Seppo Kääriäinen nostaa esiin Marin-Saarikko-akselin
Lue lisää

Luetuimmat

Uusimmat

Toimituksen valinnat

Demokraatti

va. päätoimittaja: Rane Aunimo
Lähetä juttuvinkki →

Toimitus: PL 338, 00531 Helsinki, puh. 09 701 041

Arbetarbladet

Chefredaktör: Johan Kvarnström
Kontakt →

Redaktion: Broholmsgatan 18-20 C, 00531 Helsingfors

2018 DEMOKRAATTI
TIETOSUOJA- ja REKISTERISELOSTE