Ensimmäiseksi Suomen työväestö oli ottanut mielenosoituspäiväkseen kesäkuun ensimmäisen sunnuntain. Tähän oli luonnollinen syy: Suomessa on usein vappuna koleaa ja kylmää. Kansainvälinen työväen kongressi oli kuitenkin tehnyt päätöksen viettää toukokuun ensimmäistä päivää, vappua työväenjuhlana. Tämä kansainvälinen päätös vapusta tuli esiin Sdp:n Viipurin puoluekokouksessa 17.-20.7.1901. Kysymyksen johdosta syntyi kiihkeä ja katkera sanailu. Sen aikana Taavi Tainio oltiin vähällä heittää ulos kokoussalista ärtyneen kielenkäytön vuoksi.

–Ilmat ovat useasti vielä kylmät ja sateiset vappuna, siksi ensimmäinen sunnuntai kesäkuussa on kaikin puolin sopivin työväen juhlaksi Suomessa, kesäkuun ensimmäisen sunnuntain kannattajat perustelivat kantaansa kokouksessa.

–Koska Suomen järjestyneen työväen edustajat pitävät kolmen asteen pakkasta ja muutamia senttimetrejä lunta suuremmassa arvossa kuin äänioikeutta, kieltolakia ja normaalityöpäivää, niin panen vastalauseeni päätöstä vastaan, Taavi Tainio ilmoitti.

Kahdeksan edustajaa yhtyi Tainion vastalauseeseen. Asia otettiin uudelleen esiin, ja 21 äänellä 17 vastaan se lähetettiin johtavaan valiokuntaan. Kun asiaa käsiteltiin uudelleen, siitä syntyi jälleen kiihkeä keskustelu. Eetu Salin oli silloin kokouksen puheenjohtajana ja sai sovittelevalla puheellaan mielet tyyntymään. Hän kertoi kokousväelle, että ”ei mikään harmita kapitalisteja enempää kuin se, että työnorja uskaltaa olla poissa työstä”. Nyt kokous päättikin 24 äänellä 21 vastaan, että ”Suomen työväestön on, mikäli mahdollista, vietettävä vapunpäivää mielenosoituspäivänä pysymällä silloin poissa työstä”.

Laajemmin Vappu työväestön juhlana ja mielenosoituspäivänä vakiintui vuoden 1905 suurlakon jälkeen vuodesta 1906 eteenpäin.