Valvira määräsi viime loppuviikolla yksityisen Esperi Care -ketjun Ulrika-hoitokodin toiminnan keskeytettäväksi Kristiinankaupungissa Pohjanmaalla. Taustalla ovat hoivakodissa ilmenneet useat vaaratilanteet.

Yksi paikalla olleista oli Valviran ylijohtaja Markus Henriksson. Henriksson kertoi jo aiemmin viikolla, että Val­vi­ra ja aluehallintavirastot ovat yhdessä kä­si­tel­leet hoi­ta­ja­mää­rään liit­ty­viä ky­sy­myk­siä myös mui­den yk­si­tyis­ten hoi­va-alan ket­ju­jen kuin Es­pe­ri Ca­ren kans­sa.

– Ajankohtaisia lupa- ja val­von­ta-asi­oi­ta on koh­den­tu­nut myös mui­hin yri­tyk­siin, sa­noi Hen­riks­son.

– Kysymys on monitahoinen. Meillä on erittäin paljon sekä julkisella että yksityisellä puolella oikein hyvin toimivia yksiköitä. Näitä on valtava määrä. Ei pidä muodostaa sellaista katastrofikuvaa, että kaikkialla olisi mätää. Mutta on niin, kuten tiedotusvälineet ovat julkaisseet, että aluehallintavirastojen selvityksessä ja tarkastelussa on ollut lukuisia yksiköitä. Niin vakavaa tilannetta kuin mitä oli 1–2 viikkoa ennen viime torstaita ja koskien Ulrika-kotia, ei ole ollut, koska jos olisi ollut, olisimme tehneet määräyksen jonkin yksikön keskeyttämisestä jo aikaisemmin.

Jonkinlaisen luupin alla kuitenkin on useita yksiköitä?

– Selvittelyt jatkuvat useita toimintayksiköitä koskien.

Ovatko selviteltävät ongelmat samantyyppisiä kuin Ulrikan kohdalla?

– Kaikki keskeiset ongelmat ikäihmisten ympärivuorokautisessa hoivassa ovat olleet esillä julkisuudessa. Yksi asia on osaavan henkilöstön riittävyys suhteessa toimintayksikön toiminta-ajatukseen, tehtävään ja asiakkaiden hoitoisuuteen, joka on vaikeutunut viime vuosina.

Kuinka huolissanne olette tilanteesta?

– Kyllähän tilanne on huolestuttava, mutta meillä on hyviä yksiköitä ja rohkaisevia esimerkkejä siitä, miten omavalvonta ja asiakasturvallisuustyö toimii. Esimerkiksi tämän päivän tilaisuus oli hyvä ja rohkaiseva. Pidän julkista keskustelua erittäin hyvänä.

Henriksson selvittää, että kokonaisuutena iäkkäiden ihmisten toimintakyky väestössä on parantunut, mutta hoivapalveluiden tarpeessa olevien huonontunut. Yhä huonompikuntoiset ihmiset ovat kotiin vietävien palveluiden hoivassa, yhä huonompikuntoisia on ympärivuorokautisessa hoivassa ja yhä huonokuntoisempia on terveyskeskusten vuodeosastoilla. Hoivakodeissa olevilla on yhä haasteellisempia sairauksia ja monimutkaisempia lääkehoitoja.

– Tämä kehitys vaatii riittävän osaavan henkilöstön määrän ja jatkuvaa osaamisen kehittymistä. Sellainen henkilö, joka on ollut osaava kymmenen vuotta sitten ei ole osaava nyt, ellei häntä ole täydennyskoulutettu.

Henrikssonin mukaan kyse ei ole vain mitoitusdesimaaleista vaan myös esimiesten toiminnasta.

– Vaikka olisi miljoona hoitajaa, se ei ratkaise ongelmaa, ellei lähiesimiestoiminta ja ylipäänsä johtamisjärjestelmä toimi. Tässä on ollut selviä puutteita.

Henriksson sanoo, että Ulrikan tapauksessa tällaisia erilaisia uhkatekijöitä ja vaaratilanteita oli kasaantunut paljon lyhyessä ajassa. Tämä johti toiminnan keskeyttämiseen.

Poliittisella tasolla keskustelua on käyty nyt paljon sitovan hoitajamitoituksen ympärillä. Onko tämä oleellinen kysymys?

– Se on yksi oleellinen komponentti. Siihen pitäisi saada selvyys. Viranomaisvalvonnan kannalta olisi tärkeää, että säädökset, joihin nojaamme, olisivat mahdollisimman selkeät. Mitoitusasia helpottaisi valvontaa, jos se olisi lakiin säädetty, mutta samaan hengenvetoon on sanottava, että mitoitusta ei saa tulkita niin, että kaikki asiat olisivat sillä kunnossa. Se ei ratkaise esimerkiksi esimiestoimintaa.