Näin toteaa metsäyhtiö UPM:n Rauman tehtaiden pääluottamusmies Jouko Aitonurmi Demokraatille. UPM:n ja Paperiliiton välinen kiista työehdoista johti 112 päivää kestäneeseen lakkoon.

– Olimme vuonna 2005 seitsemän viikkoa työsulussa, monia yt-neuvotteluja on käyty ja konelinja lakkautettu, mutta ei tällaista ole aiemmin nähty.

Aitonurmi osallistui SAK:n edustajiston kokoukseen Helsingissä. Kokouksessa UPM:n työntekijät saivat muulta kokousväeltä valtavat suosionosoitukset taistelusta koko ay-liikkeen oikeuksien puolesta.

– Tätä en uskonut kokevani Suomessa. Toivon todella, että työläiset eivät enää koskaan joudu tämänkaltaisen ajojahdin kohteeksi.

Raumalla lakossa oli noin 300 UPM:n kahden tehtaan ja revinnäismassaosaston paperiliittolaista.

– Vaikka lakko kesti kauan, porukka pysyi tosi yhtenäisenä. Sekin yllätti, että laajemminkin meidän vaatimuksiamme ymmärrettiin Rauman seudulla todella hyvin.

Poikkipuolista sanaa ei edes niiltä muiden yritysten työntekijöiltä, joiden työt katkesivat lakon takia, koska paperi ei liikkunut tehtailta.

Paluu töihin on Aitonurmen mukaan itse töiden tekemisen kannalta sujunut ihan hyvin. Communication Papers, johon Rauman tehtaat kuuluvat, teki muihin yhtiön sopimuksiin hieman erilaisen työehtosopimuksen. Työnantajan tehtäväksi jäi järjestellä työajat ja vuosilomat.

– Neljättä viikkoa mennään ja vieläkin on epäselvää työajoista. Selvästikään yrityksellä ei ole osaamista tässä asiassa, Aitonurmi puuskahtaa.

Työaikajärjestelyjen lisäksi Communication Papersin työntekijäille tuli lisätyöaikaa noin 30 tuntia vuodessa, mutta palkallisena.

– Yhtään tuntia ei tehdä ilmaiseksi. UPM vaati alun perin jopa 150 talkootyötuntia.

Aitonurmi on seurannut hieman huolestuneena tätä työmarkkinakierrosta, joka ei ole vieläkään lopuillaan.

– Johtolanka puuttuu, kun ei pyöritellä isoja kokonaisuuksia vaan jokainen tekee omin voimin sopimuksia. Aikataulut hajoavat.

Inflaatio on laukalla ja nostanut jo nyt hintoja. Aitonurmi arvioi, että se tulee vaikuttamaan syksyllä alkaviin palkkaneuvotteluihin niillä aloilla, jotka tekivät 1+1-sopimuksen. UPM:n ja Paperiliiton sopimus on mallia 2+2.

Mitä opittavaa taistelusta oli?

– Meidän on helppo sanoa, että me emme pyytäneet mitään ylimääräistä vaan aivan normaalin tason palkankorotuksia. Me teimme omat ratkaisumme ja yritys omansa. Toivottavasti tämä oli nyt tässä ja sama rumba ei ala uudelleen myöhemmin, Aitonurmi vastaa.

Satu Lehtola.

Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL on korostanut tällä neuvottelukierroksella napakasti sote-alan tukipalveluhenkilöstön tärkeyttä. Lahtelainen Satu Lehtola Päijät-Hämeen hyvinvointikuntayhtymä edustaa heitä.

– Sairaalat eivät voi tulla toimeen ilman tukipalveluhenkilöstöä. Kun me saamme ja hoitajat ja lääkärit saavat tehdä oman työnsä, asiat hoituvat. Mutta nyt työnjako ei toimi ja lopputuloksena on sillisalaattia, hän kritisoi.

Vastuu sosiaali- ja terveyshuollon ja pelastustoimen järjestämisestä siirtyy ensi vuoden alusta kunnilta ja kuntayhtymiltä hyvinvointialueille. Lehtola odottaa mielenkiinnolla, mitä tulee tapahtumaan Päijät-Hämeessä. Nytkään tilanne ei näytä hyvältä.

– Meidän alueellamme pahoinvointi on kasvanut enemmän kuin hyvinvointi. Työhyvinvointi on vain kirjoitettu fraasi, kun työntekijöiltä vaaditaan yhä enemmän vastuuta ja tulosta.

Hän ihmettelee sitä väitettä, että ei ole rahaa, mutta silti sitä riittää monenlaisiin organisaatiouudistuksiin.

– Totta kai ihmisellä on omasta perusterveydestään vastuu, mutta jos työnantajan vastaus työuupumukseen on, että ”se johtuu kotiongelmista”, se ei ole oikea tie.

Lehtolan mukaan tällainen asenne johtaa tyytymättömyyteen ja pakoon julkiselta alalta, vaikka palkkaus olisikin kunnossa. Mitä se ei ole, Lehtola lisää.

Hän on odottavalla kannalla kunta-alan neuvottelujen suhteen.

– Toivon, että lopputuloksena olisi oikeudenmukainen, ostovoimaa lisäävä sopimus, mielellään 2-vuotinen, jotta kenttä pysyisi rauhallisena ja saisi tehdä työtään sen pari vuotta. Nytkin oli tavallaan tarjolla ihan hyvä soppari.

JHL:n ja toimihenkilöliitto Jytyn muodostama Julkisen alan unioni JAU olisi hyväksynyt sovittelulautakunnan esityksen, mutta hoitajaliittojen Sote ry hylkäsi sopimusesityksen.

– Me ainakin haluaisimme tavoitella yhdessä asioita kunta-alalla. Kolmikantaiset neuvottelut oli hyväksi havaittu järjestelmä, mutta se on harmillisesti murrettu. Työnantaja hyötyy aina riidasta, Lehtola huomauttaa.

Hän arvioi, että tuskin palkankorotusneuvotteluissa päästään sellaisiin summiin, joilla kumottaisiin jo nyt vellova inflaatio.

– Mitä pitempään neuvottelut venyvät, sitä kauemmin joudumme odottamaan palkankorotuksia. Toivottavasti h-hetki tulisi mahdollisimman pian, ennen kesää. Koko tes-rupeama on valtava ponnistus ja aina se jymähtää kunta-alaan. Tässä kohtaa loppuvat aina rahat.

Lahden seudulla ei kunta-ala ole vielä lakkoillut, mutta sellainenkin voi Lehtolan mukaan olla vielä edessä.

– Nyt on noussut uusi ilmiö: työnantaja voi ilmoittaa, ettei se halua tulla neuvottelupöytään. Kun ei halua, ei ole pakko, hän ihmettelee.

Sauli Isokoski.

Kaupan myyjä Sauli Isokoski on nähnyt työssään konkreettisesti ruoan nopean hinnannousun.

– Hintalappuja revitään tuotteista koko ajan, kun hinta nousee. Pienituloinen käyttää suurimman osan palkastaan normaaliin kulutukseen kuten ruokaan. Kyllä paine kunnollisille palkankorotuksille on kova, Kokkolassa S-ryhmän Salessa työskentelevä Isokoski pohtii.

Bensiinin hinnannousu sai hänet tekemään myös oman ratkaisunsa. Isokoski asuu Pietarsaaressa, joten työmatkaa suuntaansa tulee noin 37 kilometriä. Hän vaihtaa vanhan Volvonsa hybridiautoon.

– Volvo on vienyt yli 8 litraa sadalla kilometrillä, satanen viikossa menee pienestä palkasta siihen. Hybridillä kulutus tippuu puoleen.

Hän onkin naureskellut harrastavansa työntekoa, jotta on varaa maksaa bensat Pietarsaari-Kokkola-välin suhaamiseen.

Isokosken omassa liitossa Palvelualojen ammattiliitossa PAMissa sopimukset on tehty, mutta ensi vuoden palkankorotuksista neuvotteleminen odottaa jo syksyllä.

– Kokonaisuudessaan on nähty, että kovaa tämä peli on. Tulevaisuudessa meidän aloillemme pitäisi saada euromääräiset korotukset. Jos siivoojan palkka nousee sen kaksi prosenttia ja jossain paremmin palkatussa ammatissa saman verran, kuilu kasvaa koko ajan.

Hän nostaa esille myös jonkinlaiset matalapalkkaerät, joilla voitaisiin nostaa pienimpien palkkojen tasoa.

Kaupan alan palkoilla elämisen vaikeudesta on puhuttu viime aikoina paljon. Isokoski on huomannut itsekin, kuinka suuri merkitys lisillä, iltalisillä, lauantailisillä ja sunnuntain tuplapalkalla on kokonaissummaan. Hän saa vielä ruotsinkielen lisän päälle.

– Jos teen paljon aamuvuoroja, palkkapussi on huomattavasti pienempi. Tällä hetkellä saan noin 13,50 euroa tunnilta, mutta se on maksimi mitä voin saada ennen seuraavaa sopimusta. Olen uran huipulla palkallisesti nyt.

Isokoski muistuttaa, että työehtosopimus takaa minimin ja työpaikalla voi tietysti yrittää neuvotella palkkaa korkeammmaksi, mutta se on helpommin sanottu kuin tehty.

Hän nosti edustajiston puheenvuorossaan esille palkkaköyhyyden, jota pitää torjua kaikin voimin.

– Ihmisen palkan pitäisi riittää elämiseen. Yrityksiltä voi vaatia vastuuta, että tuloksesta pitää maksaa rahaa myös työntekijälle myös palkan muodossa.

Nykyinen hallitus on viemässä ehdotustaan työttömyysturvan työssäoloehdon euroistamisesta eteenpäin. SAK mielestä yhä useamman työttömän pääsy ansiosidonnaiselle työttömyysturvalle pitää olla tavoitteena. Hallitus on kuitenkin SAK:n mukaan euroistamisen heikentämällä pienituloisempien palkansaajien turvaa. Isokoski näkee asian samoin.

– On olemassa riski, että jo ennestään heikommassa asemassa olevat joutuvat uudistuksen maksumiehiksi.

Ay-liikkeen solidaarisuuden sanotaan olevan koetuksella tällä hetkellä. Isokoski näkee kuitenkin keskinäisen solidaarisuuden jopa nousseen erityisesti UPM-kiistan takia.

– Toivoisin, että osaisimme silti tukea toisiamme vieläkin enemmän. Keskinäiset riitelyt pitäisi sumplia keskenään eikä esimerkiksi täällä kokoussalissa. Ei pidä vahingoittaa ay-liikettä itse sisältä päin.

Hyvää tässä ajassa hän huomaa siinä, kuinka Ukrainan sota kauheudessaan on lisännyt myös solidaarisuutta ja auttamisen halua.

– Mutta mistä maasta pakolainen tulee, mikä hänen ihonvärinsä tai uskontonsa on, se vaikuttaa asenteisiin. Toivon, että tulevaisuudessa näillä seikoilla ei ole väliä, kun joku tarvitsee apua.