– Vaihtoehtoja on useita siihen, miten tästä eteenpäin. Federalismi on oikein mitoitettuna – valtaa tarkoituksenmukaisesti hajauttavana mallina – demokraattinen tapa järjestää Euroopan unioni. Liian innokkaasti toteutettu tulonsiirtounioni saattaisi kuitenkin menettää oikeutuksensa kansalaisten silmissä. Toisaalta ongelmien lakaiseminen maton alle ja jatkaminen nykyisellään voi johtaa siihen, että ongelmat tulevat vastaan myöhemmin.

Urpilaisen blogissa julkaisema kirjoitus on julkaistu alun perin kokoomuksen Nykypäivä-lehden-numerossa 9/2017.

– Uskon, että näiden ääripäiden välillä on mahdollisuus löytää myönteinen tulevaisuuslinja Euroopalle. EU voi päivittää itsensä tämän aikakauden haasteisiin. Se edellyttää rohkeutta luopua jostakin vanhasta ja rohkeutta jakaa riskejä uudella tavalla niin turvallisuudessa, taloudessa kuin sosiaalisessa yhteisvastuussa.

Urpilaisen mukaan Suomen EU-linja vaikuttaa varovaiselta ja epäselvältä.

– Näyttää siltä, että perinteisesti eurooppalainen kokoomus olisi perussuomalaisten tai sinisen vaihtoehdon panttivankina. Aika voisi olla kypsä keskustelulle sinipunaisesta vaihtoehdosta Suomen EU-politiikkaan, Urpilainen ehdottaa.

Hän toteaa, että sinipunayhteistyöllä on kunniakkaat perinteet EU-politiikassa.

– Työnantajat ja palkansaajat löysivät toisensa jo EU-kansanäänestyksen alla. Lipposen hallitusten aikana Suomi vakiinnutti paikkansa EU:n kaikissa ytimissä. Olimme sitoutuneita linjaan, että Suomen paikka oli toimia aktiivisena vaikuttajana Euroopan suuntaan.

– Suomen Eurooppa-linjan kannalta tärkeä oli myös Kataisen hallituksen kausi, jolloin eurokriisin keskellä Suomi otti aktiivisen roolin kriisin ratkaisemiseksi – erityisesti yhteistyössä Saksan kanssa.

– Vaikka ilmassa on ollut eriytymisen merkkejä, on selvää, että yhteistyötä tullaan jatkossa syventämään turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa. Tässä yhteistyössä Suomi on ollut jo ulkoministeri Tarja Halosen ajoista lähtien eturintamassa, eikä sivustakatsojan osaan tule nytkään tyytyä.

Urpilaisen mukaan hyvin luultavaa on myös, että yhteistyötä laajennetaan myös muilla politiikan osa-alueilla.

– Erityisesti sen vuoksi jäsenmailla on aktiivisen vaikuttamisen paikka. Suomen Eurooppa-linjan olisikin oltava mahdollisimman selkeä, oli kysymys sitten euroalueen yhteistyön syventämisestä tai EU:n sosiaalisen ulottuvuuden vahvistamisesta.

Urpilainen vaatii aloitteellisuutta ja selkeää visiota EU:n tulevaisuudesta.

– EU:n jälleenrakennuksessa tarvitaan myös Suomen panosta. Tähän pääsemiseksi sinipunaisilla vaikuttajilla voi olla tärkeä sparrausrooli.