Yhteinen kokemus kapenee, erot syvenevät. Kehitys, jossa lapset kykenevät kurottamaan vanhempiaan pidemmälle elämässä, uhkaa pysähtyä.

Tässä oman sukupolvemme suuressa murroshetkessä etsitään politiikan ratkaisuja puoluekentässä vasemmalta oikealle. Populismi puoluekentän laidoilla elää uutta kukoistuskauttaan. Vastapunnuksena toimii kokoava poliittinen keskiliike. Viime kriisivuosina maltillinen keskustavasemmisto on maailmalla menestynyt isoissa vaaleissa.

YHDYSVALTALAISET valitsivat vuonna 2020 presidentikseen vihaisen Donaldin sijaan tavallisen Joen. Ikonisen Angela Merkelin jälkeen saksalaiset luottivat tylsään Olof Scholziin. Politiikan ulkopuoliselta vaikuttanut, mutta sosialistipuolueesta ponnistanut Emmanuel Macron iski agendallaan vanhan vasemmiston ja oikeiston väliin. Espanjassa hallitsevat Pedro Sanchezin demarit. Viimeisimpänä britit palasivat kaoottisten 14 vuoden jälkeen värittömän Keir Starmerin johtaman työväenpuolueen hallitusaikaan.

Kokoavan kansanliikkeen luonteeseen kuuluvat erilaiset yhteen tulevat virtaukset. Fraktiokeskustelu on yhtä vanha kuin poliittinen liike, mutta ajassamme on myös uusvanhaa aggressiivisuutta varsinkin retoriikassa sekä puolueiden välillä että niiden sisällä. Pitää valita puoli (laita) ja jos valitsee väärin, niin on poissuljettava vastustajana. Piiloporvareista kommunistiluteisiin, ummehtunut 1970-luku tuntuu palanneen.

UUSINNAMME muualla yhteiskunnassa vieroksumaamme polarisaatiota myös blokkiajattelulla puoluekentässä. Edistykselliset vastaan konservatiivit. Valo vastaan pimeys. Kuplan sisäinen koheesio tuntuu tärkeämmältä kuin laajempi luottamuksen rakentaminen. Tämä on tietysti ongelmallista. Ja kaventaa pohjaa kestävien parlamentaaristen enemmistöjen rakentamiselta.

SDP:n periaatejulistus vuodelta 2020 toteaa, että ”luottamukseen ja solidaarisuuteen perustuvalla kansanvaltaisella yhteiskunnalla on kestävä oikeutus.” Kestävä oikeutus syntyy vain laajan kansalaismielipiteen tukemana. Luottamus syntyy toisen ymmärtämisestä ja kunnioittamisesta. Dialogista ja yhteistyöstä.

Suomessa vallitsee pessimistinen ilmapiiri. Kasvun ja kehityksen sijaan etualalla ovat leikkaukset ja epävarmuus. Aikamme huutaa uutta kokoavaa missiota, jossa kansallisen turvallisuuden pohjana kestävä talouskasvu yhdistyy julkisten palvelujen uudistamiseen.

TARVITAAN ratkaisuja, joilla parannamme oppimistuloksia sekä saamme parempia hyvinvointituloksia suomalaisille terveys- ja sosiaalipalveluissa. Tarvitaan julkisen talouden pitkäjänteistä tervehdyttämistä.

Missiota, jossa Suomen maakuvaa lähdetään määrätietoisesti parantamaan ja houkuttelemaan uusia työntekijöitä ja investointeja. Vihreä kehitys on valttikortti, ei mustapekka. SDP oli avainroolissa jo tärkeän TKI-politiikan linjan rakentamisessa. Työ on kesken. Teknologiassa, tekoälyssä ja tuottavuuden parantamisessa työntekijän hyvinvointia tukevalla tavalla elämme vallankumouksen kynnyksellä.

Ihmiset on kohdattava siellä missä he ovat, ei siellä missä me toivomme heidän olevan. Tämä Iso-Britannian 1990- ja 2000-luvuilla menestyneen työväenpuolueen perusviisaus on myös hyvä pitää mielessä. Kun ihmisiä ymmärrettävästi askarruttavat terveys, turvallisuus ja talous, niin menestyvä puolue etsii niihin laajalti uskottaviksi koettuja ratkaisuja.

Kansalaisten luottamuksen menettää, jos puolestaan näyttää siltä, että heille tärkeät asiat eivät ole ensisijaisia tai niihin esitetyt ratkaisut perustuvat enemmän oikeaoppisuuteen politiikan filosofiassa, kuin reaalimaailman reunaehtoihin.

KANSALAISTEN enemmistö löytyy poliittisten laitojen välistä. Laaja yhteiskunnallinen luottamus, joka tarvitaan tukemaan sekä taloudellista että sosiaalista kehitystä, kulkee heidän lävitseen. Tässä enemmistössä useissa vaikeissa kysymyksissä on kyse tasapainosta vähintään kahden tärkeän asian välillä, eikä mustavalkoisesti ja ideologisesti yhdestä oikeasta valinnasta.

Politiikan kuplautuminen ja poissulkeva ideologisuus kaikkien kuplien sisällä syövät edellytyksiä ei vain yksittäisten yleispuolueiden menestymiseltä, vaan myös uuden luottamuksen tai toisin sanoen konsensuksen rakentamiselta.

Tähän uuteen luottamukseen nojaava tasapainoinen yhteiskunnallinen kehitys, jossa muutoksen suunta on eteenpäin, kaikki pidetään mukana ja ratkaisuja vaikeisiin kysymyksiin etsitään ennakkoluulottomasti ja yhdessä myös eri tavoin ajattelevien kanssa, on lähellä sosialidemokraattien historiallista tehtävää.

Arto Virtanen
Kirjoittaja on Lääketeollisuus Ry:n viestintä- ja vastuullisuusjohtaja ja työskenteli Jutta Urpilaisen neuvonantajana SDP:ssä, valtiovarainministeriössä sekä Euroopan komissiossa vuosina 2008-14 sekä 2019-24.”