Hallitus päätti olla poistamatta aggressiivisen verosuunnittelun torjuntaan tarkoitetusta korkovähennysrajoituksesta tasevapautukseksi kutsuttua poikkeusta. Päätös tehtiin perjantaina eduskunnassa lähinnä hallituspuolueiden äänin 108 – 49.

Finér kertaa blogikirjoituksessaan tapauksen pitkää kaarta ja kommentoi Helsingin Sanomien juttua viime viikolta.

“Tiivistetysti voidaan todeta, että korkovähennysrajoitus voi lisätä verotettavia tuloja lähinnä tilanteissa, joissa Suomen rahoitusyhtiötä on käytetty konsernin ulkomaisen liiketoiminnan rahoittamiseen. Tällöin korkovähennysrajoitus toimii juuri tarkoituksensa mukaisesti, sillä kansainvälisen verotuksen peruslähtökohtiin kuuluu se, että liiketoiminnan voitot verotetaan siellä, missä ne ovat syntyneet. Suomalaisten konsernien ulkomailla syntyneitä voittoja ei yleensä veroteta Suomessa, joten niiden synnyttämisestä aiheutuneita korkokulujakaan ei ole perusteltua vähentää täällä.”

“Ne ovat verosuunnittelun keskikaljaa, sitä jota myydään lavoissa. Eikä järjestelyjen kehittäminen edelleen vaadi Tolstoin mielikuvitusta. Jos verosuunnitteluun ei puututtaisi, voitaisiin luoda korkokaruselleja, jossa saman lainan korot voitaisiin vähentää konsernissa vaikka kuinka monta kertaa. Se onnistuisi ketjuttamalla rahoitus konsernin sisällä verokeitaisiin sijoitettuja pöytälaatikkoyhtiöitä hyödyntäen.”

“Ylipäänsä perustelut tasevapautuksen säilyttämiseksi nykyisellään ovat heppoisella pohjalla. Varsinkin, kun tasevapautusta olisi voitu uudistaa siten, että esimerkiksi Carunan kaltaiset kaikkein röyhkeimmät järjestelyt olisi saatu kuriin.”

Finérin mukaan mukaan tasevapautuksen palauttaminen lakiin johtui elinkeinoelämän ankarasta lobbauksesta.

“Kevään lausuntokierroksella yhteensä 18 liike-elämän etujärjestöä ja yritystä vaati tasevapautuksen palauttamista lakiin. Myös Carunaa edustavat järjestöt osallistuivat lobbaukseen, myöhemmin myös Caruna itse.”

Finer sanookin kirjoituksessaan, että puolueiden oman osaamisen ilmeinen puute lisää asiantuntevien lobbarien valtaa.

“Tilanne on erityisen otollinen, kun samaan aikaan ministeriöiden valmisteluresurssit ovat olleet ylikäytöllä. Tasevapautuksen tarina on nähdäkseni hyvä esimerkki siitä, mihin tilanne voi johtaa. Lobbareiden esitykset ja niiden perustelut voivat päätyä sellaisinaan hallituksen esityksiin ja mediaan silloinkin, kun ne ovat höttöä.”