– Tämä on tästä aiheesta vuosikymmeniin laajin parlamentaarinen yhteisymmärrys, jossa koko asuntopolitiikan kehityskohteet on arvioitu… Se antaa hyvän pohjan sille, miten asian käsittely eduskunnassa tämän jälkeen tapahtuu, tarkastusvaliokunnan puheenjohtaja, kansanedustaja Eero Heinäluoma (sd.) totesi tänään valiokunnan mietinnön julkistamistilaisuudessa eduskunnassa.

Heinäluoman mukaan asuntopolitiikan kritiikki kohdistuu Suomessa ennen kaikkea siihen, että politiikka on liian sirpaleista ja lyhytjännitteistä. Kokoava ote puuttuu. Toimintaa on vaikea ennakoida, mikä haittaa myös alan toimijoiden työtä.

– Tämä koskee erityisesti sosiaalisen asuntotuotannon osuutta, Heinäluoma lisäsi.

Valiokunta nostaa mietinnössä esiin myös paljon puhutun asuntojen kysynnän ja tarjonnan kohtaanto-ongelman. Pääkaupunkiseudulla asumisen kalleus ja kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen vähyys vaikeuttaa työvoiman saantia ja samalla myös talouskasvua. Valiokunnan kannanoton mukaan kohtuuhintaista valtion tukemaa vuokra-asuntokantaa tulee lisätä pääkaupunkiseudulla ja niillä kasvavilla seuduilla, joilla vuokra-asunnoista on kysyntää pitkän ajan kuluessa.

Suomessa on keskusteltu siitä, kohdistuuko asumistuki paremmin kuin valtion tukemat vuokra-asunnot suoraan apua tarvitseville. Heinäluoma antoi ymmärtää valiokunnan selvittäneen asiaa perusteellisesti.

– Johtopäätös oli kaiken keskustelun pohjalta, että jos tuki tulee yksin asumistuen kautta, se johtaa asuinalueiden huomattavaan erilaistumiseen. Saamme väistämättä sellaisia asuinalueita ja taloja, jotka ovat todella pienituloisten ihmisten taloja. Sitä kautta tulee uudenlaiset ongelmat, eli asuinalueiden eriarvoistuminen tarkoittaa myös kustannuksia, Heinäluoma sanoi medialle ja luetteli kustannuksista muun muassa sosiaali- ja terveydenhuollon ja koulutusmenot.

– Kyllä tämä koko kierros, joka valiokunnassa käytiin päätyi siihen, että on oikea linja pyrkiä tasoittamaan eroja ja luomaan monipuolisia alueita, joissa ihmiset tulotasostaan riippumatta näkevät erilaisia ihmisiä. Tukijärjestelmän pitää rakentua myös tälle, Heinäluoma sanoi ja kertoi valiokunnan päätyneen yksimielisesti siihen, että asumisen tuotantotuilla on myös paikkansa.

Hän tarkensi tilaisuuden jälkeen Demokraatille, että valiokunta kävi lävitse myös niitä radikaaleja ehdotuksia, joihin kuuluu asuntotuotantoon liittyvän tuen lopettaminen ja tuen kohdentaminen pelkästään kysyntätukiin eli käytännössä asumistukeen.

Tällainen tuen kohdentaminen johtaisi Heinäluoman mukaan herkästi entistä suurempaan asuinalueiden eriytymiseen.

– Syntyy hyväosaisten ihmisten alueita ja huono-osaisten ihmisten alueita ja sen kustannukset ovat aika kovat. Tässä ajattelussa valiokunta yksimielisesti päätyi sille kannalle, että kyllä me tarvitsemme monipuolista tukea myös jatkossa. Siihen kuuluu myös se, että tuetaan yhtiöitä, jotka sitoutuvat tarjoamaan kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja.

Millainen ongelma eriytyminen Suomessa on?

– Mehän olemme paremmassa tilanteessa kuin Ruotsi ja useammat läntisen Euroopan maat. Toisaalta selitys voi olla myös se, että me vain tulemme 10–15 vuotta jäljessä ja että tässä on aihe soittaa hälytyskelloja.

– Meillä maahanmuutto on uusi ilmiö ja se on vasta 90-lähtien saanut vauhtia. Sekin liittyy asumisen eriytymiseen, että meillä on nyt jo kerrostaloja, joissa maahanmuttajat saattavat olla enemmistönä talossa. Sitä kautta tällaiset Ruotsin lähiöongelmat ovat itämässä. Tästä valiokunta sai aika paljon varoituksia asumisen ja lähiötutkijoilta. Senkin takia on tärkeää, että tehdään sellaisia asuntoratkaisuja, joissa asuu erilaisia ihmisiä ja että asuinalueille sijoitetaan monipuolisesti erilaisen tulotason ihmisiä.

Valiokunta painottaa kannanotossaan, että Valtion asuntorahastoa tarvitaan myös tulevaisuudessa talousarvion ulkopuolisena rahastona turvaamaan asumisen rahoitusta. Rahaston varallisuutta on suunnattava nimenomaan asumiseen.

Valiokunnan mukaan myös se pitää selvittää, miten elinkeino-, alue- ja koulutuspolitiikalla voidaan ehkäistä taantuvien alueiden asumisen ongelmia.

Asumistukijärjestelmän kehittämistarpeet on valiokunnan mukaan arvioitava ensi vaalikaudella sosiaaliturvauudistusta tehtäessä.

Maankäytön, liikenteen ja asumisen sopimukset (MAL-sopimukset) ovat toimineet neljällä kaupunkiseudulla hyvin seutujen kehittämisessä ja parempien asuntotuotantoedellytysten luomisessa. Tarkastusvaliokunnan mukaan sopimuksia on kehitettävä pidempiaikaisiksi ja sitovimmiksi. Valtion on oltava valmis laajentamaan sopimuksia myös uusille kaupunkiseuduille.

– Nämä ovat win–win-paikkoja. Valtio on valmis keskustelemaan isoista infrapanostuksista ja valtion varojen käytöstä ja kunnat vastaavasti ovat tuoneet pöytään kaavoitusratkaisuja. Tämä on toiminut hyvin… MAL-sopimukset ovat lisänneet luottamusta kuntien kesken ja myös valtion ja kuntien välillä, Heinäluoma sanoi.

Tarkastusvaliokunta haluaa myös, että lainmuutoksilla edistetetään myös sosiaalisen asumisen osuuskuntamallin käyttöönottoa. Lisäksi asumisoikeusasuntojärjestelmää koskeva lainsäädäntö on uudistettava. Se jäi Sipilän hallitukselta tekemättä.

Osuustoimintamalli laventaisi Heinäluoman mukaan asuntojen tarjontaa. Sen voisi ottaa käyttöön jo nykyhallituksen aikana.

Tarkastusvaliokunnan mukaan myös rakentamisen laatua on parannettava uusim toimin. Laatuongelmat nousevat toistuvasti esille myös uudisrakentamisessa.

– Yleishavainto on, että tässä tarvitaan lisää ruutia tähän aiheeseen. Tämä ei ole ollenkaan tyydyttävällä tolalla. Tähän liittyy myös homeongelmista kärsivien ihmisten auttaminen.

Valiokunnan mietinnössä todetaan myös, että Suomessa on selvitettävä, olisiko yleishyödyllinen asuntotuotanto keskitettävä vain yhtiöille, joilla ei ole lainkaan vapaarahoitteista asuntotuotantoa. Tämä ei kuitenkaan sisälly valiokunnan varsinaiseen kannanottoehdotukseen eduskunnalle.

– Me emme siinä ihan varmalle kannalle päätetty asettua, koska se on iso kannanotto, jos eduskunta sen kannanoton tekee. Päätettiin niin päin, että tässä ilmeisesti on joka tapauksessa ongelma, ja katsotaan, että palomuurin riittävyys tulee selvittää. Sitten halusimme ottaa esille sen vaihtoehdon, että jos on mukana sosiaalisessa asuntotuotannossa, se tarkoittaisi sitä, ettei tee mitään muuta, jolloin se olisi yksiselitteinen ja etukäteen tiedossa, Heinäluoma sanoi.

Valiokunnan pohdinnan taustalla on muun muassa keskustelu Nuorisosäätiöstä, jolta ARA päätti kesäkuussa peruuttaa yleishyödyllisyysaseman. Nuorisosäätiö on vaatinut oikaisua päätökseen.

Tarkastusvaliokunnan selvitysvaateessa on käytännössä kyse halusta estää se, että sosiaalisen asuntotuotannon rahoja siirtyisi vapaarahoitteiselle puolelle alan eri toimijoilla.

Heinäluoma painottaa, että myös tilintarkastajilla on toiminnassa oma vastuunsa. Tilintarkastuksen yhteydessä pitää arvioida, että sääntöjä julkisesta rahankäytöstä on noudatettu.

– Me halusimme sanoa palomuuriongelman selvästi. Nyt sitten jää hallituksen vastuulle selvityksen ja sitä koskevien johtopäätösten tekeminen. Oletan, että tämä on asia, johon palataan ensi vaalikaudella ja viimeistään asuntopolitiikan kehittämisohjelmassa ellei jo sitä ennen. Johtopäätös on se, että palomuuri täytyy rakentaa kaikissa vaihtoehdoissa paremmin kuin mitä se tällä hetkellä on ja sitten ääripään ratkaisu on, että rahaa myönnetään vain yhtiölle, joka keskittyy pelkästään sosiaaliseen asuntotuotantoon, Heinäluoma summaa.