Jussi Halla-aho valittiin puolueen uudeksi puheenjohtajaksi kesällä 2017 Jyväskylässä. Jussi Niinistö kertoo kirjassa, ettei olisi vielä kaupunkiin mennessäänkään uskonut, että samalla vaihtuisi koko puoluejohto.

“Kun edellisenä iltana (perjantai) ja vielä yölläkin kiersin hotelleja ja aamulla kokouspaikalla juttelin ihmisten kanssa, niin tuntui siltä, että tässä on kannatus ihan kohdillaan.”

Kirjassa kuvataan, kuinka väistyvä puheenjohtaja Timo Soini vaistosi erikoisen tunnelman ensi kerran perjantai-iltana, puheenjohtajavaalin aattona. Lauantain puheenjohtajavaalissa Jussi Halla-aho löi Sampo Terhon äänin 949–629 suoraan ensimmäisellä kierroksella. Sitä seuraavassa varapuheenjohtajavaalissa Laura Huhtasaari löi Jussi Niinistön ylivoimaisesti luvuin 781–450.

Niinistö ei käytä Soinin lailla sanaa “vallankaappaus”.

“Sääntöjen mukaan siellä Jyväskylässä mentiin, joten siinä mielessä pulinat pois. Mutta se johtokaarti, joka sinne valittiin,
synnytti sitten sen vastareaktion, että eduskuntaryhmä hajosi.”

“Se oli Pyrrhoksen voitto. Jos Jussi Halla-aho olisi johtanut joukkojaan ja ymmärtänyt tilanteen, hänelle olisi pitänyt riittää
se, että hän on puheenjohtaja. Vanhasta kaartista olisi löytynyt ensimmäinen varapuheenjohtaja, esimerkiksi minä. Silloin pakka olisi pysynyt kasassa.”

Soini tuulettelee valinnoista edelleen.

“Se, että Jussi Niinistö häviää Laura Huhtasaarelle kolmella sadalla äänellä. Se on sellainen shokki, että se ei ole millään järjellä selitettävissä. Se olisi vielä jotenkin mennyt, että okei, Halla-aho voitti Sampo Terhon. Siinä olisi vain todettu, että tämän kanssa on vain sitten elettävä.”

Soini harmittelee kirjassa myös Teuvo Hakkaraisen valintaa puheenjohtajistoon. Se, että Hakkarainen houkuteltiin tehtävään, jota hän ei pysty hoitamaan, kertoo Soinin mielestä siitä, miten organisoitu juttu oli.

Niinistön vaimo, toimittaja Leena Sharma järkyttyi miehensä puolesta. Hän kertoo voineensa fyysisesti pahoin ja kävelleensä kokoussalista ulos. Seuraava päivä ei tuonut oloon helpotusta.

“Sanoin hänelle, että ota joku turvamies tähän. Täällä on sellainen meininki, että kohta nuo tyypit päättävät vetää vanhaa
puoluejohtoa turpaan. Niissä fiiliksissä lähdin pois sieltä. Todella masentavaa.”

Mitä sitten kaikesta tästä seurasi? Jussi Niinistön mukaan mitään vaihtoehtoisia ennakkosuunnitelmia ei ollut sen paremmin hänellä, Timo Soinilla kuin kellään muullakaan.

Irtautuminen nousi kirjan mukaan keskusteluun vasta, kun kaikki paikat puheenjohtajistossa oli menetetty. Lauantaina ilta-
päivällä ravintola Mustan Kynnyksen terassilla alkoi poltella kysymys siitä, halutaanko tässä porukassa enää olla.

Lauantai-iltana klo 18.07 Jussi Niinistön erityisavustaja Petteri Leino sai esimieheltään tekstiviestin: “Huone 308. Sampolla Jallua.”

Hotellihuoneessa päätettiin kirjan mukaan ottaa uusi suunta. Paikalla olivat Terho, Niinistö ja Soini sekä erityisavustajat Leino, Juha Halttunen, Juha Martelius, Otto Juote ja Toni Ahva, Terhon ja Niinistön eduskunta-avustaja Kirsi Seivo ja myöhemmin sinisten erityisavustajiksi tulleet Toni Kokko ja Tiina Ahva. Valtiosihteeri Samuli Virtanen oli lähtenyt kotiinsa sulattelemaan tappiota.

Niinistö harasi eduskuntaryhmästä lähtöä vastaan. Hänen mallissaan nyt syntyvä enemmistö olisi ottanut perussuomalaisten eduskuntaryhmän haltuunsa ja sen jälkeen mahdollisesti erottanut halla-aholaiset ryhmästä. Siihen olisi kuitenkin tarvittu puoluehallituksen apua. Se taas oli juuri saanut uudet puheenjohtajat. Kun enemmistö tuli siihen tulokseen, ettei se voi Halla-ahon porukassa jatkaa, joutui Niinistö valinnan eteen. Timo Soini oli jo valintansa tehnyt.

“Pohdin sitä mielessäni, että kenen joukoissa seisot. Tulin sitten siihen tulokseen, että mieluummin haluan olla tässä erkaantuvassa ryhmässä.”

Niinistö on kirjassa yhä sitä mieltä, että olisi voinut jatkaa myös perussuomalaisten ryhmässä. Jussi Halla-aho onkin sanonut, että Niinistö on ainoa loikkari, joka voitaisiin ottaa takaisin.

Niinistö ei huoli mastermindin titteliä loikkaussuunnitelmasya. Hän nostaa esiin Petteri Leinon.

“Tarmokas sotilasmestari evp. osaa organisoida”, Niinistö kehuu.

Leinon kanssa erkaantumisoperaatiota junailivat ulkoministeri Timo Soinin valtiosihteeri Samuli Virtanen ja työministeri Jari Lindströmin ja koko ministeriryhmän erityisavustaja Juha Halttunen.

Knoppitietona kirjassa mainitaan, että Niinistö oli ehdottanut uuden eduskuntaryhmän nimeksi Suomalaista eduskuntaryhmää, mutta se ei ollut eduskunnan hallinnolle kelvannut.

Siniseen eduskuntaryhmään oli tyrkyllä myös perussuomalaisiin lopulta jäänyt Arja Juvonen. Kirjassa mainitaan huhu, jonka mukaan kertoi Juvonen olisi toivonut Halla-ahon nostavan hänet sosiaali- ja terveysministeriksi Pirkko Mattilan tilalle.

Eroilmoituksensa jättämisen jälkeen Niinistö oli mennyteduskunnan takapihalle polttamaan sikarin ja pohtimaan mitä oli tullut tehdyksi. Juvonen, joka ei ollut tullut eduskuntaryhmän kokoukseen ajoissa, sattui paikalle ja kysyi, mitä on tapahtunut.

Kun Niinistö kertoi, Juvonen kirjan mukaan ihmetteli, miksi häntä ei ollut pyydetty mukaan. Niinistö arveli, että ryhmään pääsee myöhemminkin. Pitää vain jättää hakemus ryhmänjohtajaksi valitulle Simon Elolle. Juvosen vastaus piirtyi Niinistön mieleen.

“Luuletko sinä Jussi, että minä siihen rasistien porukkaan jään!”

Lopulta kävi niin, että Juvonen erosi ensin perussuomalaisten eduskuntaryhmästä, mutta kaksi viikkoa myöhemmin liittyi
takaisin perussuomalaisten eduskuntaryhmään.

Kirjassa Niinistö myöntää, että hänen henkilökohtaiseen ratkaisuunsa Jyväskylän puoluekokouksen jälkeen vaikutti vahvasti nimenomaan halu jatkaa puolustusministerinä. Hän myöntää, että toista mahdollisuutta ei hänelle hyvin todennäköisesti tässä elämässä enää tule.

Niinistö kertoo pohtineensa myös kolmatta vaihtoehtoa, mahdollisuutta jatkaa sitoutumattomana ammattiministerinä. Sellaiseksi hän arveli sotahistorian dosenttina kelpaavansa.