Laki työriitojen sovittelusta uudistui keväällä palkansaajaliikkeen äänekkään vastustuksen säestämänä. Lakiin kirjattiin, ettei valtakunnansovittelija voi sovintoehdotuksissaan ylittää vientialojen palkankorotusten määrittämää niin kutsuttua yleistä linjaa.

Sajavaara muistelee, että ennen lain voimaantuloa arvailtiin, lisääkö vai vähentääkö uudistus työriitojen määrää. Hän arvioi, että eivät ne ainakaan lain seurauksena lisääntyneet.

Hän huomauttaa, että vaikka yleistä linjaa on noudatettu käytännössä 1960-luvulta saakka, on aiemmilla kierroksilla aina ollut liittoja, jotka tulevat valtakunnansovittelijan pakeille kokeilemaan onneaan.

Sajavaaran mukaan monissa kevään mittaan ratkotuissa työriidoissa ykkössyy päätyä sovitteluun olivat ”ihan muut kysymykset kuin palkkaratkaisu”.

Lakimuutosta kritisoitiin työntekijäliitoista muun muassa siksi, että sen katsottiin heikentävän mahdollisuuksia nostaa erityisesti naisvaltaisten matalapalkka-alojen ansiotasoa kuopastaan, kun yleistä linjaa ei saa ylittää.

– Sovittelijainstituution näkökulmasta siellä laissa on vielä paljon avoimia kysymyksiä. Tämä on yksi niistä kysymyksistä, joka on edelleen keskustelematta ja avoin, että onko olemassa jotkut tietyt kriteerit, joiden perusteella voidaan yleinen linja ylittää.

SAJAVAARAN mielestä on selvää, että on työmarkkinajärjestöjen yhteinen asia miettiä, onko yleisestä linjasta mahdollista poiketa ja millä edellytyksillä.

– Ei voi mielestäni olla niin, että sovittelija päättää, milloin on poikkeukselliset olosuhteet, kun tätä keskustelua ei ole edes käyty.

Sajavaara toivoo, että nyt pitkän sopimuskauden aikana pystytään työnantaja- ja työntekijäpuolen kanssa etsimään vastauksia siihen, miten Suomen työmarkkinamalli toimii.

– Voi sanoa, että jonkinlainen malli on olemassa, mutta sitä pitää vielä kehittää eteenpäin. Käydä keskustelua ja ottaa huomioon alojen erilaiset tarpeet. Koska kyllähän sellainen tasapäistäminen, että kaikille tulee samaa täysin riippumatta alan tilanteesta, tuntuu kyllä itselleni aika erikoiselta.

Nyt yleisestä linjasta tuli nyt ikään kuin katto ja lattia, eikä se välttämättä huomioi eri alojen tilanteita ja tulevaisuudennäkymiä. Keskustelua pitää siis Sajavaaran mielestä käydä siitä, millaisissa tilanteissa katto voidaan ylittää tai lattia alittaa.

Sajavaara muistuttaa, että nytkin on aloja, jotka ovat säästöjen vuoksi todella vaikeissa tilanteissa. Toiset ovat ottaneet osumaa kaksoiskriisin – koronapandemian ja Ukrainan sodan – vuoksi enemmän kuin toiset.

– Toisaalta on aloja, joissa tilanne on suhteellisen terve ja hyvä, mutta siellä haluttaisiin tehdä isoja järjestelmämuutoksia, mutta miten se onnistuu tämäntyyppisessä koordinoidussa järjestelmässä, niin sekin pitäisi keskustella.

Sajavaaran mukaan laissa on monta kohtaa, joista keskustelu ja yhteinen kannanmuodostus on jäänyt puolitiehen. Hän nostaa toisen esimerkin avoimista kysymyksistä:

– Tämä nykyinen sovittelujärjestelmä on rakennettu valtakunnallisten työehtosopimusten maailmaan. Kun tämä kenttä muuttuu, pitäisi miettiä yhdessä, mikä on se sovitteluinstituution suhde yrityskohtaisiin sopimuksiin, jotka ovat aivan toisentyyppisiä ja joissa on osittain myös liikesalaisuuden piirissä olevia asioita.

ENTÄPÄ, jos seuraavalla hallituksella olisi haluja muuttaa lakia jälleen? Onko jotakin muutoksia, joita valtakunnansovittelija sinne kaipaisi? Anu Sajavaara toteaa, ettei ole miettinyt sellaisia, koska hän itse on pitänyt työriitalakia kuitenkin suhteellisen hyvin toimivana.

– Mutta on hyvä käydä keskustelua kaikkien instituutioiden toiminnan kehittämisestä ja päivittämisestä, että minkälaisia asioita tarvittaisiin. Itse toivoisin, että tämä sovitteluinstituutio olisi riittävällä tavalla resursoitu. Ei tämä nyt ainakaan näytä sellaisia merkkejä, että työriitojen määrä tai laajuus olisi supistumassa.

Palataan kevään työriitaruuhkan tunnelmiin. Helmi-maalis-huhtikuussa Bulevardilla oli useita työriitoja ratkaistavana samaan aikaan. Kalenteriin varattiin lyhyitä aikoja peräkanaa eri sovitteluporukoille. Välillä tapaamisissa ehdittiin lähinnä vain raapaista kulloinkin käsillä ollutta asiaa.

Sajavaaralla itsellään oli yhdessä vaiheessa samanaikaisesti seitsemän työriitaa ratkottavanaan. Töitä paiskivat hänen lisäkseen kaikki toimiston viisi sivutoimista sovittelijaa.

– Kyllä tämän hyvin niukoilla resursseilla varustetun toimielimen toimintakyky oli vaakalaudalla muutaman viikon ajan, kun ei ollut käsipareja, eikä oikein tilojakaan. Aika kovilla oltiin, Sajavaara kuvailee.

Sajavaara toivoo, että sivutoimisia sovittelijoita olisi enemmän niin, että heitä voisi tapauskohtaisesti ja tarpeen mukaan hyödyntää joustavasti.

– Yhteiskunnassa näkyvät ääri-ilmiöt näkyvät myös täällä. Riidat eivät ole ehkä ratkaistavissa muutamassa viikossa niin kuin on ollut aikaisemmin.

– Jos verrataan pohjoismaisiin kollegoihin, niin Ruotsihan on ihan omassa sarjassaan – heillä on ihan erilaiset resurssit. Norjassa sovittelijan pysyvä resurssi on suurin piirtein samanlainen kuin meillä, mutta heillä on noin 30 sivutoimista sovittelijaa. Siinä on aika iso ero meihin.

Sajavaara sanoo, että valtakunnansovittelijan toimiston väki haluaisi mahdollisuuden panostaa enemmän myös riitojen ennaltaehkäisyyn. Sajavaaran mukaan vuodelta 2024 on hyviä kokemuksia vapaaehtoisesta sovittelusta.

– Tänne päätyi monta sopimusalaa, kytemässä ollutta hankalaa tilannetta, jotka saatiin purettua ennen kuin ne eskaloituivat lakon tasolle.

– Tähän toivon lisää mahdollisuuksia, mutta se edellyttää tietysti myös sitä, että kumpikin osapuoli on sitä mieltä ja tajuaa riittävän ajoissa, että nyt kannattaa hakea ulkopuolista apua – että nyt voisimme käydä juttelemassa Bulevardilla.

PALKANSAAJAPUOLEN näkökulmasta kulunut kausi on ollut myrskyisä, kun hallitus on tehnyt suuria työelämäuudistuksia, jotka on nähty palkansaajaliikkeessä lähinnä työntekijöiden kyykyttämisenä. Hallituksen toimia protestoitiin viime vuonna poliittisin lakoin.

Kaikella tällä on ollut vaikutuksensa paitsi laajemmin yhteiskunnalliseen ilmapiiriin myös neuvottelujen henkeen ja kulttuuriin, Sajavaara arvioi.

– Osapuolten väliset yhteiset hankkeet, joista oli jo sovittu, tehtiin sordiinolla ennen neuvottelukierroksen alkamista. Palkansaajapuoli ei ehkä halunnut niin hirveästi kertoa, minkälaista yhteistyötä se tekee työnantajapuolen kanssa ja työnantajapuoli taas ehkä pani osittain jo sovittujakin asioita vähän jäihin.

Näin ei ollut kaikissa neuvottelupöydissä, mutta joissakin oli ikävä ilmapiiri ja normaaliaikojen hyvä yhteistyökulttuuri oli koetuksella, Sajavaara kuvailee.

Käytännössä hallituksen toimet näkyivät joissakin neuvotteluissa siinä, millaisia kirjauksia työehtosopimuksiin haluttiin. Esimerkiksi hallituksen aie heikentää irtisanomissuojaa lakitasolla sai työntekijäliitot vaatimaan tes-kirjausta siitä, että irtisanomiseen vaaditaan jatkossakin painava ja asiallinen syy, vaikka laista sana painava katoaisikin.

Sajavaaran mukaan joillekin oli keskeinen kysymys joko saada säilytettyä jokin vanhan lainsäädännön muotoilu ja toisille tärkeää oli saada hyöty irti tulevasta lakimuutoksesta. Kovin paljon aikaa näihin vääntöihin ei silti käytetty sovittelijan pöydässä.

– Ennakolta ehkä ajateltiin, että ne olisivat vielä tiukemmin pöydissä vaatimuksina puolin ja toisin. Aika moni tuli tänne kuitenkin jo monen kuukauden neuvottelujen jälkeen, ja niissä oli osittain putsattu pöytää puolin ja toisin näistä työelämähankkeisiin liittyvistä tavoitteista.

SAJAVAARA toivoi Demokraatin haastattelussa vuosi sitten, että ratkaisuja tes-riitoihin ei tultaisi hakemaan Bulevardilta kovin herkästi. Hän korosti, että osapuolten on tärkeää etsiä niitä ensin keskenään. Sama viesti pätee edelleen.

– Se on tietysti aina ollut iso haaste, että jos tiedetään, että asia lopulta ratkaistaan vasta sovittelussa Bulevardilla, niin keskinäisissä neuvotteluissa kumpikaan osapuoli ei lähde liikkumaan ja luopumaan tavoitteistaan. Se on sellaista vähän turhaa varjonyrkkeilyä, jota käydään, kunnes jompikumpi osapuoli vie asian sovitteluun.

Sajavaaran mielestä olisi tärkeää, että tes-neuvotteluissa käytäviä asioita pohjustettaisiin huolella sopimuskauden aikana – työrauhan vallitessa – esimerkiksi osapuolten välisessä työryhmätyössä.

– On liittoja, jotka tekevät todella paljon systemaattista, määrätietoista työtä sopimuskauden aikana ja paketoivat isoja kokonaisuuksia jo ennen kuin istutaan neuvottelupöytään.

Jos isoja, uusia asioita tuodaan vasta neuvottelupöytään, on Sajavaaran mielestä vain luonnollista, että toinen osapuoli suhtautuu tällaisiin yllätyksiin torjuvasti.

Sajavaara muistuttaa myös, että neuvotteluissa ”edellisten kierrosten kummitukset” vaikuttavat. Nekin olisi hyvä kohdata ennen pöytään istumista. Hän huomauttaa, että jo ratkaisuja tehdessä kannattaa miettiä, millaisia vaikutuksia niillä on seuraavalla kierroksella.

– Lyhytnäköinen voiton hakeminen tai sellaisen ratkaisun läpivieminen, josta toiselle osapuolelle jää jotain hampaankoloon, ei ole paras mahdollinen lähtökohta jatkotyöskentelylle.

VALTAKUNNANSOVITTELIJAA odottaa työntäyteinen syksy. Joillakin aloilla työehtosopimusneuvottelut ovat vasta käynnistymässä.

– Meillä on tietysti tuntosarvet kentällä, jututamme osapuolia ja tarjoamme palveluksiamme, jos se on tarpeen.

Yksi iso haaste tänä syksynä on edessä oleva muutto uusiin tiloihin. Työ- ja elinkeinoministeriön mukaan Bulevardin vuokrasopimus on irtisanottu päättymään marraskuun lopussa säästösyistä.

Anu Sajavaara ei selvästi ole millään muotoa ilahtunut muutosta Sörnäisten Lintulahden kortteliin valtion Senaatti-kiinteistöjen tiloihin. Vaikka nykyisissäkin tiloissa on haasteensa, hän ei usko, että ministeriössä täysin hahmotetaan, mitkä ovat sovittelutoiminnan seinille asettamat vaatimukset.

– Voi olla vaikeaa ymmärtää, että käytämme aika montaa eri huonetta, kun sovittelu on käynnissä. On yhteinen huone, ryhmähuoneet ja lisäksi tarvitaan pienempiä huoneita pienempien työryhmien työskentelyä varten. Yksi sovittelu saattaa viedä neljäkin huonetta ja käytävilläkin käydään keskusteluja.

– Olemme yrittäneet kertoa näistä tarpeista niille, jotka tätä muuttoa suunnittelevat, mutta en ole ihan varma, onko viesti mennyt perille.

Bulevardilla on tavattu työriitojen ratkomisen merkeissä yli viisikymmentä vuotta.

– Niin. Tuntuuhan se vähän oudolta sanoa, että tavataanko Sörnäisissä.

Runsaat kolme vuotta sitten valtakunnansovittelijana aloittaneen Sajavaaran nelivuotiskausi on kääntymässä loppusuoralle. Pesti päättyy ensi vuoden elokuussa. Joko jatkoaikeet ovat selvillä?

– Varmasti nyt vuoden aikana mietin, lähdenkö tavoittelemaan jatkoa, mutta vielä en sano juuta enkä jaata.