Perustuslakivaliokunta antoi eilen lausuntonsa hallituksen esityksestä vammaispalvelulaiksi. Valiokunnan puheenjohtaja Johanna Ojala-Niemelä (sd.) luonnehti eilen STT:lle muutosvaatimuksia merkittäviksi. Sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtaja Markus Lohi (kesk.) puolestaan arvioi, ettei valiokunta ehdi käsitellä muutoksia ennen vaalikauden loppua. Käytännössä se tarkoitaa, että hallituksen esitys raukeaa.

– Päällimmäinen ajatus on ihan mahdottoman suuri pettymys. Olen niin pettynyt! Tämä tuntuu todella hankalalta henkilökohtaisestikin, kun minulle on ollut sydämenasia viedä tätä eteenpäin. Mutta kyllähän se nyt siltä näyttää, että ihme pitää tapahtua, että laki ennätetään saada valmiiksi, Merja Mäkisalo-Ropponen sanoo Demokraatille.

Hän kuitenkin toteaa, ettei perustuslakivaliokunnan lausunto tullut varsinaisesti yllätyksenä. Hän kertoo Vamyt-ryhmänkin jo keskustelleen siitä, että korjaustenkin jälkeen lakiesitykseen jäi perustuslaillisia ongelmia. Juuri niitä samoja, joita valiokunta nyt toi lausunnossaan esiin.

– Muissakin kohdissa perustuslakivaliokunnan kritiikki on ihan ymmärrettävää – esimerkiksi hengityshalvauspotilaiden aseman huononemisesta sekä siitä, että lapsen asema ja hänen kuulemisensa on kuvattu lakiesityksessä liian epämääräisesti, Mäkisalo-Ropponen listaa.

EPÄMÄÄRÄISYYS ja tulkinnanvaraisuus on Merja Mäkisalo-Ropposen mukaan nykylaissa keskeinen ongelma, jota uudella vammaispalvelulailla halutaan korjata. Tällaisenaan lakiesitys ei sitä tekisi, hän kiteyttää.

– Nykytilanteessa viranhaltijalla, joka päättää palveluista, on mahdottoman suuri vastuu ja oikeuskin päättää, millaisia palveluita vammainen saa. Se ei voi olla näin, vaan lain pitää olla niin selkeä, ettei tulkinnanvaraa jää. Tällä hetkellä tilanne on sellainen, että palvelut voivat olla erilaisia riippuen siitä, missä asut, Mäkisalo-Ropponen sanoo.

Mäkisalo-Ropponen painottaa lakiuudistuksen olevan tärkeä siitä yksinkertaisesta syystä, että tällä hetkellä vammaisten asema ei ole yhdenvertainen ei-vammaisten kanssa. Ja alueellisesti vammaiset tule kohdelluksi tasa-arvoisesti toistensa kanssa.

– Kaikkein tärkein perustelu lain kokonaisuudistuksen tarpeelle on, että Suomi on ratifioinut YK:n vammaisoikeuksien sopimuksen vuosia sitten. Siitä huolimatta lainsäädäntömme ei ole sen mukainen. Me rikomme koko ajan sitä sopimusta, johon olemme valtiona sitoutuneet.

Yhdenvertaisuus käsitteenä on Merja Mäkisalo-Ropposen mukaan monille vaikea ymmärtää. Hän kertoo törmäävänsä usein tulkintaan, että se tarkoittaisi samoja palveluita kaikille samalla tavalla ja saman verran. Yhdenvertaisuus on kuitenkin sitä, että ihmiset pystyvät osallistumaan yhteiskuntaan ja elämään arkeaan samalla tavoin.

– Vammaisten kohdalla tarvitaan positiivista erityiskohtelua, jonka avulla taataan, että vammainen on samalla viivalla muiden kanssa. Se tarkoittaa, että täytyy katsoa, mitä palveluja kukin henkilökohtaisesti tarvitsee, jotta voi olla osallinen yhteiskunnassa, käydä töissä ja niin edelleen. Siksi palvelut voivat olla hyvin erilaisia eri henkilöillä, Mäkisalo-Ropponen muistuttaa.

TILANNE, jossa vaalikauden lopussa monet lakihankkeet uhkaavat jäädä toteuttamatta, ei ole uusi. Eduskunnassa tiedetään, että loppukausi on perinteisesti kuumeista lakiesityssuman purkamista – eikä se aina onnistu.

Vammaispalvelulaki on kuitenkin yksi niistä laeista, joita on yritetty saada maaliin jo aiemmilla kausilla. Miksi se ei näytä onnistuvan nytkään? Kertooko tilanne jotakin siitä, miten vähemmistöjen asioita arvotetaan?

– En vetäisi tällaista johtopäätöstä, vaan mielestäni kyse on siitä, että vaikka vammaispalvelulakia viime kaudella tehtiin ja se kariutui viime hetkillä, niin sen tekeminen piti silti aloittaa nyt alusta. Alunperin ajattelimme, että voimme vain ottaa ja jatkaa siitä, mutta se ei onnistunut, koska edellinen esitys oli niin sidottu edellisen hallituksen sote-uudistukseen. Kävi selväksi, että laki pitää tehdä tämän sote-uudistuksen näkökulmasta sopivaksi. Ja sitten tuli se pahuksen korona, Merja Mäkisalo-Ropponen avaa.

Koronalakien valmistelu sitoi sosiaali- ja terveysministeriön viranhaltijoiden aikaa niin paljon, että moni lakiesitys jäi siinä rytäkässä taka-alalle. Sosiaali- ja terveysministeriön lakimies Sirkka Sivula arvioi eilen STT:lle, että hanke on viivästynyt koronan vuoksi melkein vuodella.

Merja Mäkisalo-Ropponen katsoo, että perustavanlaatuinen ongelma on myös se, että vammaispalvelulakiin varattiin liian vähän rahaa. Hän on varma, että jos resurssit olisivat olleet kohdillaan, lakiesitykseen ei olisi ensinkään tullut sellaisia asioita, joista perustuslakivaliokunta joutui nyt lausumaan kielteisesti.

– Tämä on tietysti kauhean kurja tilanne, koska yhdenvertaisuusasian pitäisi olla sellainen, joka ei ole raha-asia, vaan ihmisoikeus- ja ihmisarvoasia. Veikkaan, että tämä on monelle vammaiselle kuin märkä rätti päin naamaa, että taas ollaan tässä tilanteessa.