Palkittu politiikan aikakauslehti
72€/6kk

Kolumnit

Vanhemmuuden kasvukivut – “Se seurasi suihkuun, kauppaan ja uniin”

Se vyöryi heti päälleni peittäen alleen kaiken muun. Se tuntui harteilla fyysisenä painona. Se seurasi suihkuun, kauppaan ja uniin. Vaikka kuinka järjellä yritti itselleen selittää toisin, tunne ei antanut järjelle sijaa.

Vanhemmaksi tuloon ei taida olla täysin valmis koskaan. Huoli vastasyntyneestä lapsesta täytti jokaisen minuutin ja sekunnin. Olo tuntui avuttomalta pienen ihmisen alun edessä, vaikka aikaisempaa kokemusta lasten hoitamisesta oli vaikka muille jakaa. Me kaksi, lapsen vanhemmat, olimme yhtäkkiä yksin vastuussa hänestä kaiken aikaa. Meillä pitäisi olla vastaus siihen, mikä on hänen parhaakseen. Ja kuitenkin aivan yksinkertaisetkin asiat tuntuivat mahdottomilta ratkaista itse.

Jokainen lapsi ja uuden elämän alku on erilainen. Vanhemmat kasvavat yhdessä jokaisen lapsensa kanssa. Lapseen, hänen temperamenttiinsa ja sen kautta tuleviin tarpeisiin tutustuminen vaatii kuitenkin aikaa. Ja juuri pikku hiljaa vastausten löytäminen tuntuu vastasyntyneen esikoisen kanssa tuskastuttavalta.

Huoli ei kuitenkaan ole pahasta. Se on syvää rakkautta lastaan kohtaan.

Joskus uutta perhettä sivusta seuraavat läheisetkin unohtavat, miten he itse aikoinaan oppivat oman lapsensa tarpeisiin vastaamisen pikku hiljaa ja ajan kanssa. Silloin satelee ehdottomia ohjeita ja totuuksia siitä, miten vauvan kanssa pitäisi toimia. Ikäänkuin olisi olemassa vain yksi ja ainoa totuus. Samalla juuri sitä itse toivoo – tarkkaa ohjetta, jota noudattamalla selviäisi kunnialla koko vanhemmuudesta. Sellaisella hetkellä jokaiseen neuvoon tarttuu kuin hukkuva oljenkorteen. Lopulta sitä huomaa ohjeiden ja neuvojen sekamelskassa melkein kadottavansa oman äänensä, oman tapansa olla vanhempi.

Viikko kerrallaan olo kuitenkin alkaa helpottaa. Vauvan kasvaessa ja arjen rutinoituessa syntyy samalla myös luottamus itseen vanhempana. Vaikka huoli häipyy takaa-alalle, se ei poistu kokonaan. Kokeneemmat vanhemmat sanovat huolen vain muuttavan muotoaan. Toiset kertovat murheiden vain kasvavan lapsen kasvaessa. Huoli ei kuitenkaan ole pahasta. Se on syvää rakkautta lastaan kohtaan. Sen määrää vaan ei osaa ymmärtää ennen kuin on itse vanhempi. Huoli näyttääkin olevan osa vanhemmuutta.

“Tuhlatkaa rakkautta tähän lapseen, niin että hän voi aikuisena lapsuudestaan sanoa, että rakkautta minulta ei ainakaan puuttunut”, sanoi kastepappi. Helpolta tuntuvaa ohjetta ei kuitenkaan voi pitää itsestäänselvyytenä. Aikuinen on välillä itsekäs. Hänen huomionsa kiinnittyy työasiaan, puhelimeen tai päivän lehteen lapsen sijaan. Lapsi kuitenkin kaipaa juuri vanhempansa huomiota ja seuraa. Vanhempansa rakkauden ja ihailun avulla lapsi oppii, että hän on hyvä juuri sellaisena kuin on.

Lapsi osaa myös jakaa saamaansa rakkautta. Hänen katseensa on täynnä luottamusta ja rakkautta vanhempaa kohtaan, sekä ihailua. Hänelle oma isä ja äiti ovat ne parhaat mahdolliset. Ja juuri se on vanhemmuuden kasvukivuissa niin kovin armollista ja lohduttavaa.

Jaa tämä artikkeli

Kommentit

Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.

Sähköpostiosoitteesi

Toimituksen valinnat

Toimituksen valinnat

Demokraatti

päätoimittaja: Petri Korhonen
Lähetä juttuvinkki →

Toimitus: PL 338, 00531 Helsinki, puh. 09 701 041

Arbetarbladet

chefredaktör: Topi Lappalainen
Kontakt →

Redaktion: Broholmsgatan 18-20 C, 00531 Helsingfors

Tietosuoja-asetukset

2018 DEMOKRAATTI
TIETOSUOJA- ja REKISTERISELOSTE