Kun puhumme nuorten pahoinvoinnista ja mielenterveysongelmista, meidän on kysyttävä itseltämme, edistääkö nykyinen poliittinen ilmapiiri todella ratkaisujen löytämistä näihin ongelmiin. Eikö pikemminkin ole niin, että jatkuva polarisointi ja haukkuminen sosiaalisessa mediassa vain lisäävät eristäytymistä ja ahdistusta nuorten keskuudessa?

Meidän kaikkien on herättävä pohtimaan, millaista politiikkaa oikeastaan haluamme nähdä.

Haluammeko politiikkaa, joka keskittyy toisten mollaamiseen ja vastakkainasetteluun vai sellaista, joka pyrkii yhteistyöhön ja rakentavaan vuoropuheluun? Haluammeko politiikkaa, joka lisää epäluottamusta ja jakaa yhteiskuntaa vai sellaista, joka pyrkii rakentamaan yhteyksiä ja edistämään yhteistä hyvää?

OLEN asunut Yhdysvalloissa, missä olen jotenkuten tottunut tuohon retoriikkaan. Mutta olisin toivonut, ettei se olisi löytänyt tietänsä suomalaiseen yhteiskuntaan.

Kuka meistä haluaa altistua haukkumiselle ja solvaamiselle, erityisesti sosiaalisessa mediassa? En ainakaan minä.

Sosiaalisen median alustat ovat monille nuorille tärkeitä viestinnän välineitä, mutta niissä tapahtuva väkivaltainen ja polarisoiva keskustelu voi vaikuttaa syvästi nuorten mielenterveyteen ja hyvinvointiin. Meidän on tehtävä kaikkemme suojellaksemme nuoria tämänkaltaiselta haitalliselta käytökseltä ja edistettävä rakentavampaa ja myötätuntoisempaa keskustelukulttuuria.

Jos haluamme todella tehdä politiikkaa, joka palvelee kaikkia yhteiskunnan jäseniä, meidän on ensin luotava turvallisempi ja myönteisempi ympäristö, jossa ihmiset voivat ilmaista mielipiteitään ilman pelkoa häirinnästä ja vihapuheesta.

Nuorten pahoinvointi ja mielenterveysongelmat eivät parane polarisoivalla ja populistisella politiikalla. Ne paranevat yhteistyöllä, myötätunnolla ja rakentavalla keskustelulla. Meidän on oltava valmiita vaatimaan parempaa politiikkaa ja rakentamaan yhteiskuntaa, jossa jokaisella on tilaa ja mahdollisuus kukoistaa.

Kirjoittaja on tuottaja-toimittaja ja kasvatus- ja opetuslautakunnan puheenjohtaja (sd.) Vaasasta.