Hän kommentoi Helsingissä järjestetyssä seminaarissa EU:n käynnissä olevaa Talous- ja rahaliiton sääntöjen uudistamista. Kyse on siitä, onko vaikkapa vakaus- ja kasvusopimuksen 60 prosentin rajasta valtioiden julkisen talouden velalle suhteessa bruttokansantuotteeseen pidettävä kiinni.

Valtioiden velka on kasvanut muun muassa koronapandemian takia.

SDP:n europarlamentaarikkojen Miapetra Kumpula-Natrin ja Heinäluoman seminaarin puheenaiheina olivat EU:n arvot, talous ja ympäristö. Teemasta olivat keskustelemassa myös valtiovarainministeriön alivaltiosihteeri Leena Mörttinen ja tietokirjailija Risto Ihamäki.

– Kuulun edelleenkin siihen koulukuntaan, joka suhtautuu velkaan tietyllä varovaisuudella, Heinäluoma kuitenkin painotti.

– Kun eletään hyvin alhaisten korkojen aikaa, voi olla hetken huolettomampaa. Mutta kun katsotaan maailmaa vähän pidemmälle, velkaantuminen ei voi jatkua loputtomiin. Pysäytyksen hetki, jolloin koronavelkaantuminen täytyy lopettaa, koskee yhtä hyvin Suomea kuin muitakin. Velanotossa tulevat koko Eurooppaa ajatellen myös rajat vastaan ja sekin on hyvä tunnustaa, Heinäluoma summasi.

Leena Mörttinen sanoi olevansa samassa leirissä Heinäluoman kanssa eli velka huolestuttaa.

– Energiahinnat nousevat ja inflaatiossa on nousupaineita. Kysymys kuuluu, kuinka kauan tämä vakaus säilyy. Minulla on täysi usko keskuspankkien kykyyn taistella, mutta osa inflaatiosta on sellaista, joka on tarjontapuolen ongelmaa ja siihen keskuspankkien välineet tehoavat huonosti, Mörttinen pohti.

Hän uskoo kaikkien jäsenmaiden jakavan tällä hetkellä voimakkaasti ajatuksen, jonka mukaan velkakestävyys on tärkeää, velkatasot ovat korkeita ja niitä pitäisi pyrkiä alentamaan.

Mörttinen tuntui allekirjoittavan myös sen, että joillakin mailla velkasuhde on niin suuri, että vie aikaa tuoda sitä alas ja on huomioitava, millä tavalla eri maat pystyvät polulla etenemään. Hän myös näki, että perussopimuksen vakaus- ja kasvusopimuksen tietyissä pykälissä on liikkumatilaa.

– Siinä puhutaan sellaisista asioista, jotka tuovat siihen sfääriin keskustelun laajemmasta velkakestävyydestä, hän muotoili.

– Velalla on väliä, mutta mikä se luku on. On varmaan niin, että meillä (Suomi) se ei hirveästi poikkea siitä 60 prosentin horisontista.

Tilapäisesti velka saattaa käydä korkeammalla mutta sen jälkeen on tärkeää, että sen suunta on alaspäin.

Miapetra-Kumpula näki, ettei ainakaan perinteinen talouskuripolitiikka ei ole ratkaisu siihen, miten Eurooppa tavoittelee vihreää siirtymää. Hän näytti antavan myös vähintään keltaista valoa sille, että katsotaan tapauskohtaisesti eri maiden velkatasomahdollisuutta ja velkakestävyyttä.

Seminaarissa puhuttivat myös EU:n piirissä viime aikoina syntyneet valtiolliset sopimukset. Tänään Roomassa allekirjoitettiin Quirinale-niminen sopimus. Se on Italian ja Ranskan välinen. Yhteistyötä haetaan muun muassa puolustuksen ja talouden saroilla.

Pari kuukautta sitten puolestaan Kreikka ja Ranska löivät kättä yhteen sotilaallisen yhteistyön merkiksi, jos maat joutuisivat kolmannen osapuolen hyökkäyksen kohteeksi.

– EU:ssa on käynnissä uuden hakemisen ja pahaan varautumisen vaihe. Syntyy monenlaisia yhteistyöakseleita ja -liittoja ja niitä halutaan vahvistaa, Eero Heinäluoma sanoi.

Heinäluoma näkee sopimukset normaaleiksi ja terveiksi, mutta toisaalta ne tuovat myös riskinsä. Kreikan ja Ranskan välinen sopimus kertoo Heinäluoman mielestä, että Kreikka kokee olonsa turvattomaksi.

– Kun turvaa lähdetään hakemaan erilaisilla koalitioilla, siinä voi tietysti syntyä riskiä, että nämä sopimukset laukeavatkin. Tämä ei ole yksin positiivinen asia vaan on siinä myös huolensa, Heinäluoma totesi.

Italia-Ranskan sopimusta Heinäluoma tulkitsee niin, että talousvaikeuksista kärsinyt “Italia haluaa takaisin kehään”.

– EKP:n entisen arvostetun pääjohtajan Mario Draghin tulo pääministeriksi tarkoittaa sitä, että Italia haluaa vähän isompaa kengännumeroa EU:n sisäisissä väännöissä. Ranskalle tämä tietenkin sopii, koska Ranskaa katsoo, että tällainen latinoyhteys vahvistaa myös heitä.

Heinäluoma linkitti asioita myös koto-Suomeen.

– Kun valtiovarainministeri Saarikko (kesk.) osallistui vähän samantyyppiseen kirjelmöintiin siitä, miten talous- ja rahaliiton sääntöjä pitää noudattaa, Suomessakin heräsi keskustelu, saako niin tehdä.

Heinäluoman mielestä Italian ja Ranskan sopimus ei poikkea mitenkään tällaisesta pienempien maiden yhteisestä kirjelmöinnistä.

– Se on eri asia, että pienempien maiden kirjelmöinti ei ole liittoa mutta se on yhteisten näkemysten esittämistä. Kyllä tällaista EU:ssa esiintyy. Jotta pienet maat saavat äänensä kuuluville, pitää löytää samanmielisiä enemmän kuin suurien maiden.

Myös Saksan uusi hallitusohjelma ja sen suhtautuminen EU:n integraation syventämiseen ja jopa liittovaltio-myönteisyys herättää EU:ssa keskustelua.

Heinäluoma totesi Saksan uuden hallitusohjelman sulattelun olevan vielä kesken.
Hän kuvaa Saksan uutta hallitusta voimakkaasti integraatiomyönteiseksi muttei jaksa uskoa, että liittovaltiokeskustelua käytäisiin vakavasti.

Risto Isomäki nosti seminaarissa esiin ongelmia, joita syntyy, jos ilmastonmuutosta torjutaan puhtaasti markkinaehtoisella tavalla. Tämä voi kasvattaa ihmisten menoja ja ihmiset saattavat kääntyä ilmastonmuutoksen torjuntaa vastaan.

Isomäen mukaan näin on jo käynytkin monessa maassa ja ilmastonmuutos on polarisoitunut ja heimoutunut kummallisella tavalla.

– Samaan aikaan kun uhkakuvat tulevat yhä selkeämmiksi ja todistusaineisto yhä kiistämättömämmäksi, yhä useammat ihmiset ja poliittiset puolueet ovat kääntyneet ilmastonmuutoksen torjuntaa vastaan. Tämä on huolestuttava trendi, jolle meidän pitäisi tehdä jotakin.

Pelkän markkinaehtoisuuden ohella hän näki valtion ohjauksen ja valtionyhtiöt ratkaisuna ilmastonmuutoksen torjunnassa. Samalla Isomäki valitti sitä, että ne ovat niin voimakkaasti säännelty tai kielletty Euroopan unionissa.

Isomäki arveli tämän johtuvan siitä, että EU-sopimuksia on laadittu aikana, jona uusliberalistinen ja markkinafundamentalistinen ajattelu on ollut huipussaan.

Miapetra Kumpula-Natri muistutti Isomäelle, että myös yritykset muuntautuvat ja antoi hyvänä esimerkkinä uusiutuviiin polttoaineen keskittyneen Nesteen.

Hän toivoo myös Euroopan valtioiden ja ylipäänsä EU:n vahvaa yhteistyötä teollisuuden kehittämisessä. Ongelmaksi saattaa muodostua myös se, että moni jäsenmaa haluaa tehdä asioita yksin, jolloin tuki investointeihin voi jäädä yhdelle maalle liian pieneksi.