Parlamentaarinen sopu velkaantumista rajoittavasta velkajarrusta syntyi lokakuussa lopulta nopeasti. Vielä kesällä oppositio oli tyrmännyt hallituksen esityksen.

Hallitus löysäsi hieman alkuperäistä esitystä – yhden prosenttiyksikön sijaan velkasuhdetta eli julkistalouden velkaa suhteessa bruttokansantuotteeseen olisi laskettava 0,75 prosenttiyksiköllä vuodessa. Tätä jatkettaisiin kunnes velkasuhde olisi 60 prosentissa aiemmin kaavaillun 40 prosentin sijaan. Suomen velkasuhde on tällä hetkellä noin 87 prosenttia.

Lisäksi sosialidemokraattien vaatimukseen ”Ruotsin mallista” vastattiin perustamalla parlamentaarinen työryhmä.

Tulevan hallituksen politiikkaan vaikuttavat myös EU:n uudet velkasäännöt.

Velkasääntöjen niin sanottu nettomenopolku rajoittaa julkisten menojen kasvutahtia. Yhdessä komission kanssa määritettävän velkakestävyysanalyysin perusteella nettomenopolku määrittää EU:n Suomelta vaatiman sopeutuksen määrän. Riippuen Suomen velkaantumisesta velkasääntöjen perälaudat voivat vaatia velkajarruakin nopeampaa sopeutustahtia.

VELKAJARRUNEUVOTTELUJA läheltä seuranneiden mukaan valtiovarainministeriö esitti neuvottelijoille ennusteet, joiden mukaan velkajarru ei edellyttäisi sen kovempaa sopeutusta kuin EU:n velkasäännötkään. Tämä riitti vakuuttamaan SDP:n, keskustan ja vihreät mukaan kompromissiin.

Politiikka astuu kuvaan, jos talouden erilaiset tavoitteet vetävät eri suuntiin.

Alijäämätavoitteet, nettomenopolut ja velkaantumisen vähentämistavoitteet ovat herkkiä ennusteille ja elävät eri tavoin suhdanteissa. Kritiikkien mukaan epärealististen taustaoletusten vuoksi nämä lakiin kirjatut tavoitteet voivatkin aiheuttaa yllättävän nopeasti sopeutusvaatimuksia, joita on käytännössä mahdotonta toteuttaa.

VAIKKA Suomessa on pyritty saksalaisen ordoliberalismin hengessä ohjaamaan taloutta laeilla, pitää edelleen tehdä lain tulkintaa ja siten myös politiikkaa.

Ongelmana on, että rahaministeriön ja komission ennustemalleilla on vaikea tunnistaa matalasuhdanteita edes seuraavaksi vuodeksi, mikä voi laittaa keynesiläisen suhdannepolitiikan pitkäksi aikaa lukkojen taakse.
Kansallisiin ja EU-tason sääntöihin sisältyy edelleen runsaasti joustoja, joilla velkasäännöistä voidaan poiketa. Tähän tarvitaan kuitenkin vahvat perustelut, joten talouspolitiikan lukkojen avaaminen edellyttää jatkossa nykyistä syvällisempää ymmärrystä talou­desta.

Hyvä syy joustoille on esimerkiksi vihreät investoinnit, jotka ovat välttämättömiä Euroopan kilpailukyvylle. Toinen hyvä syy on elvytys, jota tarvitaan Suomen kääntämiseksi Nokian romahduksesta asti seuranneesta matalan kasvun ajasta.
Leikkaukset matalasuhdanteessa ainoastaan tappavat kasvun ja jatkavat velkaantumisen kasvua.

Kirjoittaja on Kalevi Sorsa -säätiön oikeudenmukaisen siirtymän asiantuntija.