Kyseinen periaate tarkoittaa, että Yhdysvaltain tiedusteluviranomaisten on jaettava tieto toisessa valtiossa siviileihin kohdistuvasta vakavasta uhasta riippumatta siitä, millaiset suhteet kyseiseen maahan ovat.

Yhdysvaltain Moskovan-suurlähetystön 7. maaliskuuta julkaiseman varoituksen mukaan ääriliikkeillä oli välittömiä suunnitelmia terrori-iskusta suuriin kokoontumisiin Moskovassa, kuten konsertteihin. Kansalaisia kehotettiin välttämään väkijoukkoja seuraavien 48 tunnin aikana.

Vielä tuolloin mitään ei tapahtunut, mutta pari viikkoa myöhemmin Moskovan alueella Krasnogorskissa sijaitsevaan konserttisalirakennukseen tehtiin pahin Venäjään kohdistunut terrori-isku yli kahteen vuosikymmeneen.

Saman periaatteen nojalla Yhdysvallat varoitti Kirbyn mukaan Irania ennakkoon Isisin suunnittelemasta terrori-iskusta, jossa kuoli tammikuussa noin 80 ihmistä. Yhdysvaltojen varoituksesta uutisoi tammikuussa Wall Street Journal.

-  Tämän tyyppinen tiedustelutiedon julkisuuteen tuominen ei ole sääntö vaan enemmänkin poikkeus, luonnehtii entinen Maavoimien tiedustelupäällikkö, yliopistonopettaja Jyrki Isokangas Jyväskylän yliopistosta.

“Velvollisuus varoittaa” on Yhdysvaltojen oma periaate, eikä tiedusteluyhteistyölle vihamielisten maiden välillä ole Isokankaan mukaan olemassa selkeää rajaa.

-  Valtioiden kansallisista intresseistä riippuu, minkä verran toisiinsa vihamielisesti suhtautuvien valtioiden välillä tehdään yhteistyötä.

Yhdysvaltojen varoitus terrori-iskusta olisi hänen mukaansa periaatteessa voitu antaa myös pelkästään viranomaisten kesken. Nyt tieto kuitenkin tuotiin myös suuren yleisön tietoon.

-  Tässä tietysti olisi ollut vaarana se, että jos Yhdysvaltojen viranomainen olisi tiedottanut tämän ainoastaan Venäjän viranomaiselle, se ei koskaan olisi tullut tavallisen kansan tietoon. Tässä saattaa olla yksi syy, miksi tämä varoitus annettiin näin julkisesti, Isokangas sanoo.

TYYPILLISESTI tiedustelutieto vaihtuu valtioiden välillä kumppanimaiden kesken.

-  Tiedustelutieto on tietyllä tavalla kaupankäynnin väline, jolla jokin valtion tiedustelupalvelu voi saada itselleen toisentyyppistä tiedustelutietoa tai vaikkapa tiedustelulaitteita tai koulutusta, Isokangas sanoo.

Valtiot tekevät Isokankaan mukaan tiedusteluyhteistyötä vain hyvin rajatun maajoukon kanssa,.

-  Tiedusteluyhteistyöhön ryhtyvillä valtioilla täytyy olla jollain tavalla yhteneväinen intressi asiaan, niin että molemmat valtiot saavat yhteistyöstä jotain. Vaikka kaikkien valtioiden kanssa ei tehdä yhteistyötä, se ei tarkoita sitä, että jotain olisi pielessä. Ei vaan ole yhteistä intressiä, Isokangas sanoo.

Mitä tarkemmista tietojen vaihtamisesta on kyse, sitä luottamuksellisempi on valtioiden suhteen oltava.

-  Kaikkein yleisimmällä tasolla tiedustelupalvelut voivat jakaa keskenään vaikkapa tiedusteluanalyysin tuloksia tai tiedustelutuotteita, joista ei millään tavalla käy selväksi, millä välineillä tai mistä lähteistä tieto on kerätty, Isokangas sanoo.

-  Kaikkein luottamuksellisimmalla tasolla kumppanimaa pääsee näkemään myös sen tyyppistä tiedusteludataa, joka voi kertoa jo toisen maan tiedustelun suorituskyvystä jotain.

Luottamuksellinen suhde on olennainen, jotta maan tiedustelun suorituskyvystä ei päädy luottamuksellista tietoa väärille tahoille.

-  Valtioiden tiedustelupalveluiden välinen luottamus rakennetaan pikkuhiljaa, ehkä jopa vuosien aikana, Isokangas sanoo.

Yhdysvallat tuskin on kertonut Venäjälle yksityisestikään, mistä lähteistä sen varoitus oli peräisin, hän toteaa.

-  Kumppanimaalle taas voitaisiin ehkä kertoa tarkemmin, mistä tieto on peräisin, jolloin se tietysti on jossain määrin uskottavampaa.

TIEDUSTELUTIEDON vaihtaminen ei ole uusi ilmiö, mutta globaalit uhat, erityisesti terrorismi, ovat lisänneet sen tarvetta, Isokangas sanoo.

Yhdysvallat kertoi tiedustelutiedoistaan julkisuuteen myös esimerkiksi silloin, kun se alkuvuodesta 2022 kertoi Venäjän suunnittelevan hyökkäystä Ukrainaan, ja se on kertonut aktiivisesti tiedustelutietojaan julkisuuteen myös sodan aikana.

Sitä, milloin tiedustelupalvelut päätyvät kertomaan tietojaan julkisuuteen, määrittävät julkaisijan omat tavoitteet, Isokangas sanoo. Tarkoituksena voi olla esimerkiksi estää operaation toteutuminen kertomalla siitä julkisuuteen, kuten Yhdysvallat on Isokankaan mukaan tehnyt varoittaessaan Venäjän suunnittelemista false flag -operaatioista, joissa syylliseksi lavastettaisiin jokin muu taho.

Yhdysvaltojen varoituksia Moskovan alueen terrori-iskusta Venäjä ei julkisuuden perusteella näyttänyt uskovan. Ennen iskun tapahtumista presidentti Vladimir Putin syytti julkisesti varoitusta provokaatioksi.

-  Ehkä siinä oli tarkoituksena julkisesti osoittaa, kuinka Yhdysvaltojen tiedustelu on väärässä. Ja nyt sitten kävikin vähän toisella tavalla, Isokangas sanoo.

-  Jos joku läntisen demokraattisen valtion johtaja olisi tällä tavalla jättänyt huomiotta tällaiset varoitukset, tästä olisi ihan varmasti alkanut melko mittavat tutkinnat, miksi näin tehtiin. Nyt on tietysti vielä vaikea sanoa, kuinka paljon tämän tyyppinen Putinin johtamisen epäonnistuminen käytännössä vaikuttaa hänen asemaansa. Ei välttämättä kauhean paljon.

Maiju Ylipiessa / STT