(Veroalen eri hyötyjistä voi lukea tarkemmin Lauri Finérin kanssa kirjoittamastani raportista , jonka julkaisimme pari viikkoa sitten.)

Rikkaiden veroalea on puolustettu oletuksella, että se lisäisi talouskasvua ja työntekoa. Mediassa on myös kerrottu, että uuden tutkimustiedon mukaan työnteko ja kansantalous voisivat isotuloisten veroja alentamalla kasvaa jopa aiemmin luultua enemmän.

Mistä näissä väitteissä on kyse? Vastaus löytyy verotuksen taloudellisia vaikutuksia
koskevasta tutkimuskatsauksesta, jonka tein edellämainittuun raporttiimme.

Mittaluokkakin vaihtelee eri tutkimusten välillä merkittävästi. Tutkimusten perusteella ei siis voida suoraan sanoa, onko nimenomaan verotuksen vaikutus yksittäisissä tilanteissa iso vai pieni.

Vielä olennaisempi kysymys liittyy kuitenkin siihen, ettei myöskään käyttäytymisvaikutuksen sisällöstä ole tutkimuksissa yksimielisyyttä.

Millä tavalla taloudellinen käyttäytymisemme siis oikeastaan muuttuu veroratkaisuilla ja mitä siitä seuraa?

TEKNINEN TERMI käyttäytymisvaikutukselle on verotettavan tulon jousto. Se tarkoittaa veromuutoksen jälkeistä muutosta verotettavissa tuloissa, siis pääasiassa palkoissa.

Tämä muutos ei suoraan kerro verotuksen vaikutuksesta kasvuun tai työntekoon, sillä palkansaajien tulot voivat muuttua monista muistakin eri syistä.

Palkkojen muutos voi johtua siitä, että työtunnit lisääntyvät tai vähenevät, mikä luonnollisesti näkyy siis myös ansioissa. Tutkimuksissa on kuitenkin huomattu, että veromuutokset eivät juuri vaikuta työtunteihin.

Toisaalta havaittu verotettavan tulon muutos ei välttämättä edes kerro siitä, että kyseisen henkilön tulot kokonaisuudessaan varsinaisesti muuttuvat. Sen sijaan se voi kertoa verosuunnittelusta, jossa tulot vain muuttavat muotoaan.

Näin on esimerkiksi, jos veromuutos johtaa siihen, että yhtiön omistavan työntekijän on kannattavampaa nostaa tulojaan palkan sijaan alhaisemmin verotettuna osinkona. Tällainen verosuunnittelu on tutkimusten mukaan yleistä Suomessa.

TIENESTIEN MUUTOS voi kertoa myös tulonjaon muutoksista yhteiskunnan sisällä, jolloin tulot eivät välttämättä kaikkialla yhteiskunnassa kasva.

Tämä voi johtua siitä, että verotuksen muutos voi vaikuttaa eri ryhmien välisiin palkkaneuvotteluihin ja sitä kautta tulonjakoon. Palkathan muodostuvat työntekijöiden ja työnantajan neuvottelujen seurauksena.

Jos isotuloisten halukkuus neuvotella itselleen suurempaa palkkaa lisääntyy veromuutoksen vuoksi, heidän ansionsa voivat kasvaa ja muiden ryhmien tulot vastaavasti ajan mittaan laskea.

Tätä vaikutusta tulonjakoon ei yleensä havaita mainituissa palkkojen muutoksia
koskevissa tutkimuksissa, sillä niissä tarkastellaan verotettavan tulon muutosta suppeassa ryhmässä – ei koko yhteiskunnassa.

PERUSTASON talousteoriassa oletetaan, että jokaisen palkan suuruus riippuu työmäärän ohella tuottavuudesta – siis siitä, kuinka paljon he saavat työssään aikaan.

Myös verotettavan tulon jouston tutkimusten tuloksia on tulkittu näin: kasvaneet palkat johtuvat suuremmasta ponnistelusta ja tuottavuudesta. Siten on voitu väittää, että työnteko tai sen tehokkuus lisääntyy, vaikka työtuntien määrän ei ole havaittu
kasvaneen.

Nämä tutkimukset eivät kuitenkaan varsinaisesti havaitse tällaista veromuutoksista
johtuvaa työntekijöiden ponnistelun tai tuottavuuden muutosta. Näin on vain tulkittu
havaittua palkkojen muutosta.

Tästä syystä muiden muassa ranskalainen huippuekonomisti Thomas Piketty on kritisoinut ajatusta isotuloisten palkkojen ja tuottavuuden välisestä yhteydestä. Hän on yhdessä joustotutkimusmenetelmän kehittäjän Emmanuel Saezin ja taloustieteilijä Stefanie Stantchevan kanssa selittänyt suurituloisten palkkojen nousua heidän neuvotteluhalukkuutensa muutoksilla.

Toisin sanoen suurituloisten veronalennuksen tuloeroja kasvattava vaikutus voi kertautua, kun se paitsi laskee heidän verojaan, johtaa myös heille muita korkeampiin palkankorotuksiin.

TÄMÄ ON NÄHTY viime vuosikymmeninä etenkin anglosaksisissa maissa, joissa ylimpiä marginaaliveroja on laskettu eniten, ja samalla huipputuloisten palkat ovat kasvaneet räjähdysmäisesti.

Samaan aikaan esimerkiksi Yhdysvalloissa tavallisten työntekijöiden palkat ovat nousseet merkittävästi talouden tuottavuutta hitaammin.

Joustotutkimukset voivatkin kertoa siitä, että isotuloiset saavat vain suuremman osan koko talouden tuloista kuin aiemmin.

Tähän viittaa myös se, ettei suoraan talouden kasvun ja isotuloisten veronalennusten yhteyttä setvineissä tutkimuksissa ole havaittu, että veronalennukset toisivat talouskasvua. Sen sijaan havainnot kertovat tuloerojen kasvavan.