Onneksi ei ole. Populistien kelkkaan lähtee valitettavasti 10-20 prosenttia kansalaisista. Tästä on esimerkkejä vaikka kuinka paljon.

Muistatteko Nokian herätyksen tai monta muutakin herätysliikettä? Näissä on paljon yhtäläisyyksiä populismin kanssa. Alkuun on kova innostus ja usko asiaan, pikkuhiljaa alkaa usko rapistua ja totuus paljastua.

Monet herätysliikkeet kuihtuvat ja jäljelle jää pettymys. Viisaimmat ja realistisimmat jäävät pois näistä hullutusliikkeistä, osa uskoo sitkeästi ja jatkaa älyttömyyksien kannattamista, vaikka perseelleen menee.

Persujen politiikka perustuu täysin populismiin, avoimesti ja ylpeästi. Se on sallittua, eipä siinä mitään, mutta onko se äänestäjien huijaamista. Minusta on.

Hulluin persujen mainos aikoinaan oli ”pensan hinta alas”, ja kyse oli sote-vaaleista. Siis vaaleista, jossa on kyse sosiaali- ja terveys asioista. Täydellisestä vedätystä ja äänestäjien aliarvioimista tai silkkaa tyhmyyttä.

Onko kansa niin tyhmä, että uskoo tämmöistä populismia? En usko. Suurin osa ei onneksi usko tätä huttua.

Kun näille populisteille esitetään tiukkoja kysymyksiä, alkaa uhriutuminen ja asioiden kiistäminen. Paras tapa populistille on puolustautua syyttämällä kysyjää samoilla argumenteilla kuin on itse tullut syytetyksi. Eli sekoittaa pakka oikein kunnolla. Näin kuulijalle ja kysyjälle jää luu käteen, sekä kummallinen tunne, että kuka tässä nyt oli oikeassa ja kuka väärässä.

LUPAUKSIEN pitäminen ei ole tärkeää populistille. Lupaukset on tehty rikottaviksi. Ei niitä kukaan muista.

Populistin esille nostamien asioiden ei tarvitse olla totta tai perustua tutkimukseen. Ainoastaan tunne on tärkeä. Hulluilla avauksilla nostatetaan ärtymyksen tunnetta, kiihotetaan kansaa mieluiten jotain vähempiosaista kansanryhmää kohtaan tai jopa itseään kohtaan.

Asioita populisti käsittelee tunteella, ei järjellä. Omaan tunteeseen ja oikeassa olemiseen luotetaan sokeasti. Tätä tunnetta ei muuteta faktoilla ja tiedolla. Ehdottomuus kuuluu populismiin.

Kun naapurin Rami ei päässyt kerran lääkäriin, niin ei sinne pääse kukaan muukaan ja se on totuus! ”Veeärrän” junat on aina myöhässä ja rikki, kerrankin Pena myöhästyi lätkämatsista, kun oli juna yli puoli tuntia myöhässä – sen takia minä ajan omalla autolla, vaikka kännissä ja ylinopeutta, perkele!

Antti Rinne (sd.) pohdiskeli vuonna 2019 vaalitentissä kestävän kehityksen ruokavalintoja ja mainitsi sanan lihavero. Muistan keskustelleeni aikoinaan vaalikiertueella vanhempien herrasmiesten kanssa asiasta. Miehet tulivat persujen teltalta meidän makkaragrillillemme ja totesivat, että Rinne se kieltää meiltä makkaran.

Kysyin, mitä he tarkoittavat. Miehet vastasivat, että tuolla sinikeltaisella teltalla sanottiin niin. Yritin puolustella asiaa kertomalla, että asia ei ole totta. Tästä huolimatta ukot söivät makkarat ja totesivat, että Rinne se kieltää meiltä makkaran. Hävisin keskustelun 100-0. Faktat eivät kelvanneet, vaan tunne ja agressio voittivat.

Pitäisikö muidenkin puolueiden ryhtyä avoimen populistisiksi? Ei pitäisi. Itse ainakin haluan perustaa päätökset faktoihin ja tietoon. Tunne on tärkeä, empatia kuuluu politiikkaan ja tunteeton ei saa olla, mutta pelkällä tunteella ei tehdä politiikkaa. Luottamus tieteeseen ja asiantuntijoihin on tärkeää.

Lopuksi hyvä vinkki persuille kannatuksen nostamiseksi. Luvatkaa ilmaista ”pensaa” ja viinaa kaikille persujen jäsenkirjan ottaneille. Kyllä nousee kannatus!

Kirjoittaja on SDP:n puoluevaltuuston jäsen Jyväskylästä.