Petteri Orpon (kok) hallitus on selvästi Sanna Marinin hallitusta enemmän mennyt talouden sopeutustoimissa valtiovarainministeriön selän taakse, ja perustellut toimiaan ministeriön ”puolueettomilla” laskelmilla.

Etlan toimitusjohtajan Aki Kangasharjun mielestä ministeriö ei kuitenkaan ole saanut mitään erityistä revanssin paikkaa. Potut pottuina maksamisen aika ei näy hallitusohjelmassa niin paljon kuin luulisi.

– Edelliskaudella tietysti hallitus pyyhki mennen tullen pöytää VM:n laskelmilla, koska STM ja TEM antoivat heille mieluisampia neuvoja. Mutta ei Orpon hallitus nyt missään VM:n määräysvallassa ole, kyllä päätöksissä on näkynyt politiikkaa. Ja pelkään vähän että hallituksen talousohjelman toteutuksissa sitä nähdään vielä paljon enemmänkin, Kangasharju sanoo.

RUOTSISSA virkamiehet harvoin kommentoivat asioita julkisuudessa. Se on naapurimaassa poliitikkojen tehtävä.

Suomessa etenkin valtiovarainministeriön virkamiehiä voi kutsua supervirkamiehiksi näkyvyytensä ja vaikutusvaltansa takia.

Viekö valtiovarainministeriö poliitikkoja vaiko poliitikot valtiovarainministeriötä?

– Ei tässä kukaan vie ketään, vaan kyse on toimivasta symbioosista ja selkeistä rooleista. Meidän tehtävämme on auttaa päätöksentekijöitä, rakentaa heille tilannekuvaa ja tarjota faktatietoa. Poliitikkojen pitää tehdä päätökset. Itse näen nämä roolit selvinä, valtiovarainministeriön budjettipäällikkö Mika Niemelä sanoo.

Niemelä ei kuitenkaan pidä sanaa superministeriö aivan katteettomana. Hän muistuttaa etenkin valtiovarainministeriön budjettiosastolla olevan vastuu koko Suomen finanssipolitiikan kokonaisuudesta.

Niemelä myöntää, että Orpon hallitus on tarkemmalla korvalla kuunnellut valtiovarainministeriön esityksiä ja toiveita valtion talouden vahvistamiseksi kuin Marinin hallitus. Yhteistyö on ollut tiivimpää nykyhallituksen kanssa.

– Uuden hallituksen toimenpidelista ei ole aivan sellainen mitä toivoimme, siinä poliittinen päättäjä on tehnyt valintoja, Niemelä muotoilee.

Hän painottaa vuoropuhelun olleen toimivaa myös Marinin hallituksen kanssa. Ja muistuttaa, että kaksi ennennäkemätöntä kriisiä, korona ja Venäjän hyökkäys Ukrainaan, haastoivat taloudenpitoa edellisellä hallituskaudella.

VM:N vahva rooli saa ymmärrystä myös eduskunnasta.

Kansanedustaja Joona Räsäsen (sd.) mielestä on hyvä, että eduskunnassa on perinteisesti arvostettu eri alojen ja ministeriöiden asiantuntijoiden osaamista asioiden valmistelussa.

– Ihan kaikki asiantuntemus kun ei asu meidän kansanedustajien korvien välissä. On myös luontevaa, että jotkut asiantuntijat nousevat ajoittain merkittävämpään rooliin, hän sanoo.

Nyt VM:n ylimmät virkamiehet ovat ottaneet henkisesti ohjat julkisessa keskustelussa, koska akuutti kriisi on heidän tontillaan.
Silloin kun maassa oli nousukausi, ministeriö saattoi jäädä vähemmälle huomiolle: rahaa osattiin kyllä eduskunnasta jakaa ihan ilman virkamiestenkin ohjeistuksia.

Räsänen arvelee, että taloustilanteen kiristyessä viime vuosina VM ryhtyi myös aktiivisesti nostamaan omaa rooliaan. Hän kuvaa tätä vastuullisena toimintana.

– Vaikken pidä ministeriön väkeä jumalankaltaisessa roolissa, yhdyn kyllä heidän perusteltuun huoleensa Suomen tilanteesta. Viime kädessä valta keinojen valitsemisesta kuuluu kuitenkin poliittisille päätöksentekijöille.

Virkamiesten valta kasvaa vain sen verran, mitä ministerit ja kansanedustajat antavat sen kasvaa.

– Olisi päättäjiltä heikkoutta piiloutua virkamiesten selän taakse. Asiantuntijoiden suosituksia pitää uskaltaa perustellusti myös kyseenalaistaa, Räsänen sanoo.

Poliitikkojen on osattava tarkastella yksittäisten hallinnonalojen virkamiehiä laajemmin, millaisia kerrannaisvaikutuksia päätöksillä on muualle yhteiskuntaan, eri kansalaisryhmiin. Heidän on myös linjattava, millaista oikeudenmukaisuutta painotetaan matemaattisen talousnäkökulman rinnalla.

– Emme sentään elä teknokratiassa, Räsänen sanoo.

Hän ennustaa, että valtiovarainministeriö tulee olemaan keskeisessä roolissa myös Petteri Orpon hallituskauden jälkeen.

– Nykyisillä ennusteilla seuraavakin hallitus saa eteensä heti alkajaisiksi kymmenen miljardin vuotuisen alijäämän, ellei sitten suhdannekehitys meitä pelasta.

Ministeriön korostuneen roolin haukkuminen ei siksi auta. Jokaisen puo­lueen pitää orientoitua ajatukseen, että talouden tasapainottaminen vaatii vastedeskin aitoa yhteistyökykyä ja -halua virkamiesten ja poliittisten päättäjien kesken, ei valtapelejä.

VALTIOVARAINMINISTERIÖTÄ ei kutsuta aivan suotta Suomen superministeriöksi, Suomen Danske Bankin pääekonomisti Pasi Kuoppamäki sanoo.

Ennen nykyistä tehtävää Kuoppamäki työskenteli tutkijana muun muassa Etlassa ja Suomen Pankissa.

Kuoppamäki pitää ymmärrettävänä ja perusteltuna, että VM:llä on budjetin laadinnassa merkittävä asema.

– Kun muilla ministeriöillä toiveet ovat usein vähän suuremmat kuin realistiset mahdollisuudet, pitää jonkun pystyä jakamaan rahat reilulla ja järkevällä tavalla. VM:ssä on paljon osaamista ja siellä pystytään laskemaan läpi eri asiat. Mutta varmasti kahnauspintoja löytyy muiden ministeriöiden kanssa tontin rajoista ja niiden hakemisesta.

Kuoppamäki näkee, että VM:llä on myös paljon valtaa, joka voi koetella demokratian rajoja. Hän painottaa, että ei ole tällaista koettelua havainnut.

Suomen 1990-luvun lama oli hyvä esimerkki virkamiesten vaikutusvallasta, kun silloinen valtiovarainministeri Iiro Viinanen ja VM:n valtiosihteeri Raimo Sailas yrittivät oikaista Suomen taloutta. Kuoppamäki arvioi tässä Sailaksen roolin kasvaneen todella merkittäväksi.

Nykytilanteessakin VM:n lausuntoja kuunnellaan tarkkaan. Kuoppamäki sanoo vaalien alla kaikkien puolueiden ottaneen annettuna tosiasiana VM:n laskeman kuuden miljardin euron sopeuttamistarpeen, vaikka sen toteuttamiskeinoissa oli puolueiden välillä eroja.

– Voisi sanoa, että hyvinä aikoina poliitikoilla on enemmän pelivaraa. Kriiseissä valtiovarainministeriö puuttuu herkemmin talouden ohjaamiseen, Kuoppamäki sanoo.

Huonoina aikoina on mahdollisuus, että poliitikot menevät virkamiesten selän taakse perustellessaan ikäviä päätöksiä. Riskinä on, että valtaa valuu eduskunnalta virkamieskoneistolle.

– Tässä voi pohtia, mikä on kulloinkin poliittisen järjestelmän ja mikä virkamieskunnan tehtävä. Ehkä ratkaisu löytyy sopivasta yhdistelmästä kumpaakin. Mutta poliittinen ohjaus on olennainen, jotta ei tule demokratiavajetta. Virkamieskunta ei tee tehtäviä, jotka kuuluisivat poliittiselle päätöksenteolle eli viime kädessä eduskunnalle.

Suomessa on tapana kiittää meidän hyvää valtiomiesonneamme. Kuoppamäki kiittäisi myös hyvästä virkamiesonnesta.

– Suomessa sanotaan leikkisästi, että valtiovarainministeriössä on niin hyvät virkamiehet, että ei ole väliä, vaikka valtiovarainministerinä olisi vähän kokemattomampikin poliitikko. Käytännössä kuitenkin ministeri on ministeriön lähin poliittinen ohjaaja. Eli kun ministeri ohjaa laivaa, niin virkamiehet, onneksi suoraselkäiset ja rehdit, reivaavat sen purjeita.

MYÖS Aki Kangasharju palaa 1990-luvulle kysyttäessä VM:n roolin vaikutusvaltaisinta aikaa.

Suomessa valtiota on Kangasharjun mielestä johdettu valtiovarainministeriön kaulapantaotteella korkeintaan 1990-luvun lamassa, Raimo Sailaksen aikana.

Sen jälkeen kaikki hallitukset kokoonpanosta riippumatta ovat tehneet monia tyhmyyksiä vastoin ministeriön neuvoja.

– Esimerkiksi meillä ei olisi yhteiskunnassa nykyistä kestävyysvajetta, jos hallitukset olisivat ministeriön talutusnuorassa. VM on vuosikymmenien ajan varoitellut ja halunnut vajeesta eroon.

Jotain valtiovarainministeriön jumaluusasemasta kuitenkin kertoo se, ettei Kangasharju itse muista viime vuosilta yhtään tilannetta, jossa hän olisi selvästi ollut eri mieltä VM:n virkamiesten kanssa.

– Tuo on paha kysymys… nyt en osaa yhtäkkiä mainita ainuttakaan kertaa jolloin olisin ajatellut suurista linjoista toisin kuin VM.

JOS poliitikot kuuntelevat VM:n esityksiä valikoiden, niin Kangasharjun mielestä Orpon hallitus on kuunnellut ekonomistejakin aika valikoidusti.

Esimerkiksi maahanmuuton vaikeuttaminen on tässä työvoimatarpeen tilanteessa ongelma, samoin palvelu- ja tukileikkausten oikeudenmukaisen kohdentamisen riskit ovat aina isoja. Kangasharju ottaa esimerkiksi sosiaalitukien leikkaukset.

– Työttömyyskorvausten keston lyhennys tai porrastus kannustaa tervettä ihmistä lähtemään töihin. Mutta jos työkyvyttömältä leikkaa toimeentuloturvaa, se johtaa hänet köyhyyteen, mikä taas vaikuttaa yhteiskunnassa moneen asiaan. Näiden riskien ottaminen on aina poliittinen päätös.

Monissa valinnoissa hallitus on tehnyt toisin kuin VM olisi odottanut.

– Jos nyt kysytään keneltä tahansa VM:n virkamieheltä kuinka tyytyväinen hän on hallituksen linjauksiin, en usko että löytyy kovin monta joka on kaikesta täysin riemuissaan, Kangasharju väittää.

KYSYTÄÄN asiaa suoraan VM:stä, törsäävätkö poliitikot rahaa, budjettipäällikkö Mika Niemelä?

– Ihan noilla sanoilla en ole asiaa sanonut poliittisille päättäjille, mutta toki viime hallituskauden aikana varoittelin tuhlaamisesta. Kriisien (korona ja Venäjän hyökkäys Ukrainaan) aikana tehtiin huonoja valintoja, esimerkiksi kehyksen avaaminen. Se avasi tilanteen laittaa rahaa monen näköisiin asioihin. Toki panostettiin myös tärkeisiin kohteisiin kuten huoltovarmuuteen, turvallisuuteen ja vihreään siirtymään, Mika Niemelä muotoilee.

Hän ei allekirjoita näkemystä, että valtiovarainministeriö rakastaisi säästämistä ja ajaisi asioita eurot edellä. Tällaista hän sanoo esitetyn ministeritasoltakin viime hallituskaudella.

Valtiovarainministeriön strategiassa on kohta, jossa edellytetään ministeriön toiminnan sosiaalista kestävyyttä.

– Toki meillä valtiovarainministeriös­­sä tiedetään, että esityksemme eivät aina miellytä. Mutta tarjoamme näkemyksemme mukaan parhaita mahdollisia vaihtoehtoja. Emme pahuuttamme, vaan jotta emme joutuisi pakkotilanteeseen, jossa ei ole enää vaihtoehtoja. Olemme puhuneet säästämisen tarpeesta jo ainakin viimeiset 10 vuotta.

Koko juttu on luettavissa 12.10. ilmestyneestä Demokraatti-lehdestä.