Ulkomaat
26.11.2024 07:34 ・ Päivitetty: 26.11.2024 07:34
”Voimme tulla pommitetuksi hetkenä minä hyvänsä” – Libanonissa maan sisäiset pakolaiset rukoilevat aselepoa
Reilu viikko sitten Israel iski ennalta varoittamatta Beirutin keskustaan erittäin tiheään asutulle alueelle. Paikallisille se oli shokki, koska aiemmin iskuja on voinut edes jossain määrin ennakoida asevoimien antamien evakuointikäskyjen perusteella.
- Nyt he vain iskivät ilman mitään varoitusta, joten yllätyshyökkäyksiä voi tapahtua milloin vain, missä vain. Tämän pelon kanssa me kaikki elämme tällä hetkellä, sanoo libanonilaisen Ahla Fawda -järjestön johtaja Imane Assaf STT:lle.
Järjestö antaa humanitaarista apua maan sisäisille pakolaisille.
Päivää myöhemmin odottamattomat iskut jatkuivat. Tällä kertaa kohteena oli Beirutin Zuqaq al-Blatin alue. Alueella elää paljon maan sisäisiä pakolaisia, jotka ovat joutuneet jättämään kotinsa Israelin hyökkäysten vuoksi.
YK:n lastenjärjestö Unicef arvioi lokakuussa, että 1,2 miljoonaa libanonilaista on joutunut jättämään kotinsa iskujen vuoksi. Heistä 400 000 on lapsia. Järjestön mukaan 190 000 maan sisäistä pakolaista oli saatu majoitettua valtion ja järjestöjen perustamiin hätäsuojiin.
Monet perheet asuvat edelleen autoissaan, teltoissa, parkkihalleissa ja kellareissa. Näiden ihmisten tilanne on Assafin mukaan hätäsuojiin rekisteröityneitä huonompi, koska he eivät ole oikeutettuja mihinkään palveluihin.
- Tilamme on auki pääasiassa näille perheille, jotta he voivat tulla noutamaan mitä tarvitsevat, Assaf sanoo.
Järjestö jakaa muun muassa ruokatarvikkeita, vaatteita, hygieniatarvikkeita, lääkkeitä ja leluja. Lisäksi järjestön vapaaehtoiset tarjoavat päivittäin 2 400 ateriaa hätäsuojiksi muutetuissa kouluissa.
AHLA Fawdan omassa toimipisteessä käy Assafin mukaan päivittäin 80 kodeistaan paennutta perhettä, jotka elävät niukoissa olosuhteissa. Jokainen heistä yrittää selvitä tilanteesta parhaaksi katsomallaan tavalla.
Assaf kertoo 30 hengen perheestä, jonka jäsenet vauvasta vaariin asuttavat vuokraamaansa hotellihuonetta. Perheenjäsenet nukkuvat huoneessa vuoron perään ja istuvat lopun ajan kadulla.
- He pääsevät nauttimaan huoneen tuomasta mukavuudesta vain tunniksi pariksi päivittäin, Assaf sanoo.
Toinen hänen tuntemansa perhe majoittuu lääkärin klinikalla.
- He lähtevät päiväksi, jotta lääkäri voi tehdä työtänsä. Illalla, kun klinikka suljetaan, he palaavat nukkumaan sinne, nainen kertoo.
TALVEN lähestyessä Beirutin kaupunki ja muut kunnat ovat avanneet uusia suojia muun muassa hylättyihin rakennuksiin, jotta ihmiset saataisiin pois kaduilta.
- He joutuvat edelleen kohtaamaan jäätävän kylmän ilman, koska noissa suojissa ei ole kunnollista lämmitystä. Tärkeintä on kuitenkin saada heille katto pään päälle.
Assaf sanoo, että ihmiset yrittävät olla kekseliäitä ja muokkaavat esimerkiksi huppareita ja muita vaatteita siten, että ne voivat tarvittaessa toimia makuupusseina. Vaikka lämpötila tippuu Beirutissa harvoin pakkasen puolelle, sateet ovat yleisiä ja kostea ilma tekee säästä kolean.
- Me vain rukoilemme, että sota loppuu ennen kuin talvesta tulee todella paha.
Samaan aikaan ihmiset ikävöivät takaisin kotiseuduilleen. Pääkaupunki Beirutiin on tullut paljon ihmisiä muun muassa Israelin tiuhaan pommittamasta maan eteläosasta ja Bekaanlaaksosta.
- Tapasin tänään henkilön, joka sanoi, että jos aselepo saataisiin, hän pakkaisi laukkunsa ja lähtisi sillä minuutilla asumaan telttaan omalle maalleen. Hän sanoi, että ainakin hän saisi olla kotonaan, vaikka sitten jäätävän kylmässä säässä, Assaf kertoo.
Olemme kaikki tähtäimessä tavalla tai toisella.
Imane Assaf sanoo, että hyvä puoli synkässä tilanteessa on ollut ihmisten hyväntahtoisuus ja halu auttaa toisiaan.
- Joka päivä joku tuo vaatteita, peittoja, patjoja tai vaippoja. Nuoret ihmiset tulevat vapaaehtoisiksi jakamaan aterioita hätäsuojissa.
Naisen mukaan tällaiset positiiviset signaalit auttavat jaksamaan kriisin keskellä.
- Samaan aikaan elämme hyvin epävarmoja aikoja. Voimme tulla pommitetuksi hetkenä minä hyvänsä. Olemme kaikki tähtäimessä tavalla tai toisella.
Assaf ei usko, että kovin moni libanonilainen suuntaa enää maan rajojen ulkopuolelle. Jo ennestään taloudellisesta romahduksesta kärsineen maan kansalaisilla ei ole siihen myöskään mahdollisuuksia.
- Ne, joilla oli mahdollisuus paeta, lähtivät. Ne, joilla olisi ollut siihen varaa, mutta päättivät jäädä, ovat päätöksensä tehneet. Ne, joilla ei ole vaihtoehtoja, odottavat vain kohtaloaan.
Humanitaarista työtä tekevän järjestön johtaja toteaa silti, että Libanonin tilanne ei ole yhtä paha kuin Gazan.
- Me saamme lahjoituksia ja onneksi apu pääsee perille lentokentän kautta eikä tule blokatuksi kuten Gazassa, Assaf sanoo.
Hän toivoo, että kansainvälinen yhteisö pitäisi libanonilaisia ihmisinä, joilla on yhtäläiset oikeudet muiden kanssa.
- Kenenkään, jolla on minkäänlaista kykyä välittää muista ihmisistä, ei pitäisi hyväksyä tai tukea sitä, mitä joudumme käymään läpi.
Kaisu Suopanki / STT
Kommentit
Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.