Kolumnit
3.5.2016 21:07 ・ Päivitetty: 20.5.2016 12:28
Voisiko turvallisuus luisua kontrollista – arvovalta voi olla kalliimpi asia kuin ymmärrämmekään
Vapun alla julkistettu asiantuntijaselvitys Suomen turvallisuuspolitiikan ydinasiasta, jäsenyydestä Pohjois-Atlantin sopimusjärjestössä eli Natossa suuntaa merkittävästi huomiota yhteistyön ja koordinoinnin tarpeeseen Suomen ja Ruotsin välillä. Mitä sitten päätetäänkin, on tehtävä samanlaiset ratkaisut: On joko liityttävä yhdessä tai pysyttäydyttävä ulkopuolella yhdessä. Eri suuntiin marssiminen olisi kohtalokasta.
Suomen Nato-keskustelulle on ollut tyypillistä, ettei huomiota ole kovin paljon kiinnitetty siihen mistä kaikesta Nato-jäsenyydessä todellisuudessa olisi kyse. Mihin kaikkeen ilmoittauduttaisiin , jos haluttaisiin liittyä? Millainen prosessi olisi kyseessä? Miten kauan se kestäisi? Luetteloa voisi jatkaa. Nato ei ole kerho.
On toivottavaa, että poliittinen keskustelu ja pohdinta täällä kotimaassa voisi siirtyä arvioimaan prosesseja eikä vain vertaamaan lopputulosta lähtökohtaan tai jonkin kolmanteen mahdollisuuteen. On voitava analysoida valitun vaihtoehdon vaikutusta koko toimintaympäristöön. Sekin olisi muistettava, että sympatia usein kriisitilanteessa on niukkuushyödyke.
Poliittisen keskustelumme ja pohdintamme heikkoutena on prosessianalyysin heikkous ja pitäytyminen enemmän tai vähemmän itse rakennetuissa vaihtoehdoissa. Jos esimerkiksi Suomi ja Ruotsi päättäisivät hakea Nato-jäsenyyttä yhdessä ja samoin ehdoin, kyseessä ei olisi pieni asia. Turvallisuuspoliittista peruslinjaansa muuttavien maiden yhteinen pinta-ala olisi suunnilleen 800.000 neliökilometriä. Suomen 1300 kilometriä pitkän rajan merkitys korostuisi uusilla tavoilla.
Mihin mahdollisella Nato-jäsenyydellä pyrittäisiin? Pyrittäisiinkö estämään konflikti tai sen kärjistyminen vai pyrittäisiinkö pärjäämään yhteenotoissa? Kun kriisi on kärjistynyt yllättävillä tavoilla, kannattaisiko pyrkiä vähempiin yllätyksiin tulevaisuudessa? Miten menetellen tällaisiin tavoitteisiin päästäisiin?
Se kuuluisa tavallinen kansalainen voisi kysyä, miksi maitten mahtajat käyttäytyvät niin kuin käyttäytyvät. Vallan menettämisen pelkoko? Varmaan sekin. Voidaan kysyä sitäkin, miksi niin helposti kansalaiset kannattavat epäjärjestystä ja pelkoa aiheuttavia johtajia, kunhan sitä ei aiheuteta juuri heille?
Voisiko tilanne huonontua tai peräti luisua pois kontrollin ulottuvilta siksi, että arvovaltaa on loukattu? Arvovalta voi olla kalliimpi asia kuin ymmärrämmekään. Voisiko perspektiiviä vähän laajentaa?
Ei voittamisen vaihtoehtona aina ole häviäminen. Ei meillä eikä naapurilla.
Kommentit
Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.