Niinpä 70-vuotias Liudmilakin, joka ei halua kertoa koko nimeään, istuu odottamassa pääsyä rajan yli Puolaan ainoalla rajanylityspaikalla Brestissä. Olipa kyseessä hallinnon sorrosta pakeneminen tai pelkkä lomamatkailu, bussireitti Brestin kautta Varsovaan on jäänyt valkovenäläisten yhdeksi viimeisistä ulospääsyreiteistä kotimaastaan.

Tämäkin ovi uhkaa pian sulkeutua, jos tilanne Puolan ja Valko-Venäjän rajalla entisestään kiristyy. Venäläisten Wagner-palkkasotilaiden tulosta Valko-Venäjälle huolestunut Puola on marssittanut rajalle tuhansia sotilaitaan varmistamaan tilannetta.

Tunnelmia ovat myös kiristäneet valkovenäläisten sotilashelikoptereiden ilmatilaloukkaukset. Puola ja toinen rajanaapuri Liettua ovat myös pystyttäneet aitoja Valko-Venäjän vastaisille rajoilleen.

Lukashenka on myös tukenut Venäjää sen sodassa Ukrainaa vastaan, vaikka Valko-Venäjä ei olekaan liittynyt avoimesti mukaan hyökkäykseen.

Venäjän puolustusministeri Sergei Shoigu sanoi viime viikolla, että sotilaallista varustautumistaan vahvistanut Puola on lisännyt sotilaallista uhkaa Venäjää kohtaan, Natoon liittyneen Suomen ohella. Puolassa ja Baltiassa ei enää suhtauduta Valko-Venäjään itsenäisenä valtiona vaan käytännössä osana Venäjää Moskovan käskyläisenä.

Maahanmuuttoon muuten nihkeästi suhtautuva Puola ei ole karsastanut tulijoita idästä. Puolassa on valkovenäläisiä poliittisia pakolaisia enemmän kuin missään muussa maassa.

VIRALLISTEN tilastojen mukaan Puolassa on yli 79 000 Valko-Venäjän kansalaista, enemmän on vain ukrainalaisia. Jo vuonna 2020 Puola helpotti valkovenäläisten it-osaajien viisumien saantia houkuttelemalla heitä maahan.

Elena, 49, muutti Valko-Venäjältä Puolaan vuonna 2021. Hänkään ei halua kertoa koko nimeään, ja syy on selvä.

- On tärkeää ymmärtää, että suuri osa valkovenäläisistä ei ole jättänyt kotimaataan, perhettään ja kotiaan vapaasta tahdostaan. Heitä uhkaa Valko-Venäjällä vankeus aatteidensa takia, Elena kertoo.

Elena käy yhä säännöllisesti Valko-Venäjällä tapaamassa maassa vielä asuvaa tytärtään ja hoitamassa juoksevia hallinnollisia asioita. Viimeinen bussiyhteys rajan yli on elintärkeä myös hänelle.

- Jos raja suljetaan kokonaan, elämästä tulee hyvin hyvin vaikeaa valkovenäläisille, Elena sanoo.

Bussimatka Minskistä Varsovaan kestää periaatteessa 12 tuntia, mutta rajalla matkanteko usein viivästyy entisestään. Piotr Sadko vaimoineen jatkaa vielä Varsovasta edelleen Saksaan tapaamaan tytärtään.

- Tämä on ihan hyvä vaihtoehtoehto, vaikka matka on pitkä ja jalat puutuvat, hän kommentoi bussimatkaa.

Myös Liudmila yrittää löytää hitaasta matkanteosta jotain hyvää.

– Näkeehän tässä maaseutua. Minä pidän siitä, hän sanoo hymyillen.