Oman käsittelynsä kirjoituksessa saa myös ”Nallen” edessä pokkkuroiva suomalainen media.

Näkökulma on Björn Wahlroos yhteiskunnallisena keskustelijana.

Kolumnin otsikko tiivistää kirjoituksen kuuteen sanaan: Raha jalostaa Björn Wahlroosin typeryydetkin viisauksiksi.

– Rikkaus ja taloudellinen vaikutusvalta eivät riitä tyydyttämään Wahlroosin pohjatonta kunnianhimoa. Jos hän olisi myös poliittinen johtaja, häntä liehakoisivat johtomiehet kaupungin, Rautio kirjoittaa.

– Demokratian sijaan Wahlroos onkin aina kannattanut diktatuuria – nuoruudessaan stalinistista, aikuisena rahan, kuittaa Rautio.

Hän viittaa Walhroosin nuoruusvuosiin vasemmistoradikaalina, joka löysi poliittisen kotinsa Taisto Sinisalon johtamasta SKP:n vähemmistöstä. Kuten tiedetään, taistolaisille viisaus ja valo löytyivät itärajan takaa Kremlistä.

Walhroos julkaisi alkuviikosta pamfletin Hiljainen vallankumous. Siinä hän arvostelee viimeistä valtiosääntouudistustamme ja kansanedustajia perustuslain tulkitsijoina valiokunnassa. Hänen mielestään perustuslakivaliokunta on liian riippuvainen ulkopuolisten asiantuntijoiden käytöstä.

– Me olemme antaneet valtiosääntötulkintaoikeutta kouralliselle asiantuntijoita, jotka käyttävät tänään suurempaa valtaa, väittäisin, kuin yksikään yksittäinen valtioneuvoston jäsen, Wahlroos sanoi pamfletin julkistustilaisuudessa.

Rautio sivaltaa takaisin:

– Kuvitellaanpa, että samat teesit olisi esittänyt joku, jolla ei olisi Wahlroosin miljardiomaisuutta ja miljoonien vuosituloja. Pelkkänä höperehtimisenä niitä pidettäisiin, ja sitä ne ovatkin.

HS-kolumnistin mukaan media on nostanut talousvaikuttaja-miljardöörin likimain kritiikin yläpuolelle.

– Wahlroos on toimittajienkin lellikki, ”Nalle”, jonka edessä he ovat kuin valtava lauma kanoja, äänekkäästi kotkottamassa vaan, Rautio päättää.