Ensimmäisen kosketuksen ay-liikkeen voimasta Malinen sai, kun Teknisten liitolla oli niin sanottu pitkä voimalalakko vuonna 1977. Hänen tehtävänsä oli hoitaa jotain valaistusta sähkökatkojen ajaksi kotiin Lapin pikkukylässä.

Lakko lopulta muovasi Teknisten liitosta vahvan etujärjestön.

Malinen työskenteli Turun telakoilla yhteensä 34 vuotta, viimeksi jatkokoulutuksen jälkeen automaatiosuunnittelijana. Hän laskeskelee, että puheenjohtajuuden päättyessä töitä on tullut tehtyä yhteen putkeen hieman yli 44 vuotta. Hän tuumiskeli, että se alkaa riittää yhdelle ihmiselle. Elämässä pitää olla muutakin.

MALINEN astui Ammattiliitto Pron johtoon vuonna 2014. Se on yksi suurimmista ammattiliitoista noin 120 000 jäsenellään ja toimihenkilökeskusjärjestö STTK:n suurin yksityisalan liitto.

– Perheemme on kasvanut koko ajan ja sitä pidän yhtenä tärkeänä onnistumisena puheenjohtajakaudellani. Vihdoin ja viimein muun muassa finanssi- ja vakuutusalan edunvalvonta on yhdessä liitossa. Se on mielestäni isompi asia kuin moni ymmärtääkään.

Liitto-organisaation toiminnan uudistuminen on hänen mielestään myös onnistunut hienosti. Paikalleen pysähtymisen tilalle on tullut valtava kehittämisen eetos: uusia ajatuksia ja innovaatioita tulee koko ajan, ja se vaikuttaa henkiseen ilmapiiriin positiivisesti.

Myös liiton talous on hyvässä kunnossa ja Pro on omassa kokoluokassaan yksi vakavaraisimmista ammattiliitoista. Liitto pyörittää muun muassa Levillä Matkailukeskus Oy:tä. Pro on rakentanut Kittilään uuden kansainvälisiä kunniapalkintoja saaneen design-hotellin ja uudistanut tänä vuonna ravintolakonseptia onnistuneesti. Pro on myös Levin hissiyhtiön toiseksi suurin omistaja.

Aiemmin Pron välit Kittilän kuntapäättäjien kanssa natisivat, mutta nyt suhteet on saatu Malisen mukaan kovan työn kanssa kuntoon.

PRO ON myös muuttunut ajan mittaan aikoinaan hyvin aggressiivisesta liitosta, joka oli valmis barrikadeille asiasta kuin asiasta, maltillisempaan suuntaan.

– Monelle juuri ammattiliittoon liittyneelle saattaa olla liian kova pala, jos ensimmäinen kosketuspinta on lakkoon ryhtyminen. Mutta tärkeiden asioiden puolesta valmius työtaisteluun on todella korkea, Malinen huomauttaa.

Välit työnantajaliittoihinkaan eivät ole aina olleet ne parhaat, mutta hänen mukaansa Prolla on nykyisin rakentava suhde kaikkiin työnantajaliittoihin, joiden kanssa se istuu neuvottelupöydässä. Tämä näkyy muun muassa siinä, että eri osapuolet kehittävät projektien avulla yhdessä työelämän laatua.

– Mutta työnantajaliitot kyllä tietävät, että jos meitä liikaa ärsyttää, seurauksia varmasti tulee. Johonkin pitää rima aina asettaa: tuon alta ei mennä ja tuon yli ei päästä.

Prolaiset työskentelevät asiantuntijoina ja esihenkilöinä finanssi- ja vakuutusalan lisäksi teollisuudessa, palvelusektorilla, ict- ja viestintäalalla ja myös julkisella sektorilla. Malinen kertoo, että omalle väelle kuuluu kohtuullisen hyvää.

– Meillä on riittävän hyvät työehtosopimuksen ehdot. Jokaisen sopimuksen ehdot on meidän jäsenistömme luottamushenkilöidensä kautta hyväksynyt ennen liiton hallituksen vahvistamista.

Työllisyydessäkään ei ole juuri tällä hetkellä pahemmin moittimista, vaikka muutosneuvotteluja onkin käynnissä.

– Fuusioiden kautta meille on tullut aivan uudenlaista osaamista ja näkemystä. Se on tuonut piristysruiskeen toimintaan ympäri Suomen.

TYÖSSÄ jaksaminen koettelee silti prolaisiakin. Malinen nostaa hyvän johtamisen kärkipaikalle liiallisen kuormituksen ehkäisemiseksi. Mutta kaikissa yrityksissä tietotyön rankkuutta ei tunnuta ymmärrettävän.

– Onko työ pakkotahtista suorittamista vai onko löydetty elementtejä, joka ylläpitää motivaatiota ja jaksamista? Tämä on se kysymys.

Liitto on saanut parin viime vuoden aikana merkittävän määrän nuoria jäseniä.

– Kyse on siitä, mitä meillä on tarjota, että he myös pysyvät jäseninä. Jäsenmaksulla pitää saada jotakin. Moni haluaa myös päästä vaikuttamaan, vaihtamaan ajatuksia ja tutustumaan ihmisiin.

Hyvä työyhteisö tarvitsee kaikenikäisiä ihmisiä, ja Malinen onkin hyvin huolestunut työmarkkinoilla jylläävästä ikärasismista.

– Niin kauan kun ikääntyneiden työllisyysaste on Suomessa Pohjoismaiden heikoin, varoisin yritysjohdossa valittamasta työvoimapulasta. Meillä on valtava reservi osaavaa työvoimaa, joka ei kelpaa edes haastatteluihin.

Takaiskuja puheenjohtajaurallaan Malinen ei pohdi. Hän sanoo olevansa huono piehtaroimaan pettymyksissä. Jos joku asia ei onnistu kerralla, yritetään uudelleen.

Jorma Malinen kertoo katsovansa, mitä kaikkea ehtii vielä tehdä.

MONI ON pyöritellyt päätään, mihin suomalaiset työmarkkinat ovat oikein menossa. Maliselta tulee suora vastaus: väärään suuntaan. Hän on aina ollut sitä mieltä, että poliitikkojen on pysyttävä poissa työmarkkinapöydistä ja työmarkkinatoimijoiden ei pidä sotkea näppejään politikointiin.

– Siitä ei ole seurannut koskaan mitään hyvää, kuten nytkin nähdään.

Malinen pitää naiivina ajatteluna sen odottelemista, että seuraavien eduskuntavaalien jälkeen hallituspohja muuttuu ja kaikki palaa ”entisiin hyviin aikoihin”.

– Sinne ei ole paluuta. Vaikka nyt tehdään ay-liikkeen kannalta epäedullisia lakimuutoksia, sellaista hallituskoalitiota ei tule, joka peruu ne kaikki. Ihmiset pettävät itseään kuvittelemalla näin. Kaikesta negatiivisesta jää jotain aina jäljelle. Totta kai epäoikeudenmukaisuuksia pitää yrittää korjata, ja siinä kehityksessä ammattiliittojen on pysyttävä valppaina.

POLIITIKOT ovat puuttuneet tällä hallituskaudella harvinaisen aktiivisesti työmarkkina-asioihin – ja tulevat puuttumaan vielä lisääkin, Malinen arvioi, kun on seurannut “kolmikantaisten” työryhmien touhuja.

– Palkansaajapuolen esityksiä ei oteta huomioon, koska ne eivät ole hallitusohjelman mukaisia. Mutta kas kummaa, kun elinkeinoelämän edustajat tuovat samoihin pöytiin omia esityksiään, joita ei ole kirjattu hallitusohjelmaan, asenne on toinen.

Tupoja, keskitettyjä kokonaisratkaisuja, Malisella ei ole silti ikävä.

– Mutta tapa, jolla niistä irtauduttiin Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n ilmoituksella, ei kyllä kerää tyylipisteitä. Sen olisi voinut tehdä toisella tavalla ja rakentaa neuvottelujärjestelmä, joka ei tarvitse yksipuolista lainsäädäntöä pysyäkseen hengissä. Nyt rikotaan jo olemassaolevia rakenteitakin, jota en pidä viisaana politiikkana.

JOS ON työelämässä ja työmarkkinapolitiikassa myrskyistä, niin jotain kummaa ja pelottavaa on tapahtumassa myös koko suomalaisessa yhteiskunnassa, Malinen pohtii. Hän mainitsee avoimen vihapuheen hyväksymisen, avoimen vihamielisyyden ulkomaalaisia kohtaan ja ylipäänsä rasismin, joka näkyy monin tavoin.

– Tämä on jo pelkästään Suomen maakuvan ja kansantalouden kannalta äärimmäisen huonoa kehitystä.

Eikä esikuvia demokratian katsoa etsiä kovin kaukaa. Malinen katsoi televisiosta dokumentin Unkarista ja kovin tutulta vaikutti.

– Jos Unkarin lipun olisi vaihtanut Suomen lipuksi, eroa ei olisi huomannut: äänenpainot ja sanavalinnat, miten demokratian kehitystä yritetään vaikeuttaa, ovat tismalleen samat.

HALLITUKSEN uudistuksista prolaisiin iskevät pahimmin ne samat kuin muihinkin palkansaajiin. Yksi on työttömyysturva. Monessa yrityksessä ovat meneillään prolaisia koskevat muutosneuvottelut, jotka tulevat päättymään irtisanomisiin.

– Yhdistettynä sosiaaliturvan leikkauksiin monella prolaisella perheellä tulee koittamaan vaikeat ajat, kun työllisyyskin näyttää heikkenevän.

Se ei voi olla näkymättä ostovoimassa, siihen, joka on pitänyt yllä elonmerkkejä ilmassa taantumissa.

– Ja nyt leikkaukset kohdistuvat juuri siihen siihen. Lainsäädännölliset heikennykset kohdistuvat ihmisiin, jotka eivät ole millään tavalla syyllisiä omaan elämäntilanteeseensa. Pidän sitä julmana politiikkana, Malinen jyrähtää.

Ja enää ei voisi enää edes taistella hallituksen esityksiä vastaan, kun poliittisia lakkoja on vaikeutettu. Malinen pohtii, olisiko Petteri Orpon (kok.) hallituksen ajalle osunut ensimmäistäkään, jos hallitus ei olisi tiukennusta ajanut. Tukilakkojen rajoittamista hän puolestaan sanoo AKT-laiksi – se on suunnattu yhtä ammattiliittoa, Auto- ja kuljetusalan työntekijäliittoa vastaan.

AMMATTILIITOT ja keskusjärjestöt reagoivat talvella ja keväällä eri tavoin hallituksen työelämä- ja sosiaaliturvaheikennyksiin. Nähdyn perusteella Malisen mielestä ay-liikkeen yhtenäisyydessä ja solidaarisuudessa on edelleen paljon parantamisen varaa.

– Kun lähdetään rakentamaan ay-liikkeen yhteistä isoa pelikirjaa, sieltä pitää siivota pois ay-liikettä jakavat lillukanvarret ja keskittyä oikeisiin asioihin.

Tästä pelikirjasta on käyty keskustelua, mutta Malinen ei avaa sitä enempää.

Yhteistyön rakentamisen vaikeuden lisäksi ay-liikettä haastaa jäsenmäärän lasku. Jäsenhankinta näyttää olevan helpointa, kun se kohdistuu ”tosiuskovaisiin” eli toisen liiton jäseniin.

– Ja kuitenkin se tärkein kohde on ihminen, joka ei ole koskaan kuulunut ammattiliittoon tai joka on jostain syystä päättänyt irrottautua siitä, Malinen huomauttaa.

TÄMÄNKERTAISEN työmarkkinakierroksen päänavausta odotellaan vielä. Malinen arvioi kokemuksesta, ettei se tule poikkeamaan kummemmin edellisistä kerroista: Päänavaus tulee joltain taholta ja sen kustannusvaikutus on se, mihin kaikki muut pyrkivät.

– Ylittäminen saattaa olla joissain pöydissä mahdollista, mutta ei laajassa mittakaavassa. Niin kuin on ollut tähänkin saakka.

Prolaisille on tärkeää, että heitä ei voi pakottaa paikallisiin palkkaratkaisuihin ja perälauta, turvalauseke, pitää löytyä.

– Jos sopimusta ei synny, yleiskorotuksen määrän pitää olla niin riittävä, jotta jokainen voi ajatella, että minunkin ostovoimaani turvataan tällä ratkaisulla. Muu ei mene läpi meidän jäsenistössämme.

Jos tukilakkolaki on tarkoitettu AKT:lle, vientimallilainsäädäntö on tarkoitettu kuntatyönantajien sektorille, Malinen sanoo.

– Eihän se hyvä ole, kun siinä sidotaan valtakunnansovittelijan kädet ja annetaan shakkipöydän vahvimmat nappulat elinkeinoelämän ja työnantajajärjestöjen käyttöön.

TÄMÄ ISKEE myös prolaisiin, sillä jäsenistä reilusti yli 50 prosenttia on naisia. Joillakin aloilla mediaanipalkka on korkeintaan 2 500 euroa kuussa. Esimerkiksi kolmen prosentin palkankorotus merkitsee tuossa tuloluokassa aivan toista kuin 5 000 euron kuukausipalkoissa.

– Prolaisetkin pienipalkkaisemmat naisvaltaiset alat jäävät koko ajan jälkeen vahvoista miesvaltaisista aloista, ne sysätään entistä syvempään palkkakuoppaan.

Vahvalle edunvalvojalle on siis edelleenkin tarvetta.

Varsinaiset eläkepäivät koittavat joskus ensi vuonna, mutta Malinen ei ole päättänyt aivan tarkkaan, milloin jättää eläkehakemuksen. Tulevaisuuden suunnitelmia on, mutta niistä hän ei kerro kenellekään – poikkeuksena vaimo. Muuten saattaisi tulla sanomista, hän naurahtaa.