– Sovittelun ideahan on, että siinä on kaksi tasavertaista henkilöä. Yleensä parisuhdeväkivallassa on kyse kokonaisvaltaisesta kontrollista ja väkivalta on toistuvaa. Pelkona on, että väkivalta jatkuu myös sovittelun jälkeen, Pakkanen sanoo.

Sovitteluun saapuneiden lähisuhdeväkivaltarikosten määrä on yli kaksinkertaistunut vuodesta 2010, selviää Helsingin yliopiston viimevuotisesta tutkimuksesta. Lähisuhdeväkivaltatapauksia ohjattiin sovitteluun vuonna 2016 noin 2 300 kertaa.

Syynä määrän kasvuun on ainakin osaltaan lakimuutos, joka toi myös lähisuhteessa tapahtuvat lievät pahoinpitelyt yhä useammin poliisin tietoon. Aloitteen sovittelusta voi tehdä poliisi tai syyttäjä.

– Nyt näyttää kuitenkin siltä, että sovittelusta on tulossa perusmekaniikka parisuhdeväkivallan käsittelyyn. Ei kuulosta uskottavalta, että sovitteluun pystyttäisiin seulomaan vain tilanteet, joissa väkivalta ei ole jatkuvaa, Pakkanen kritisoi.

Hänen mukaansa sovittelu lähisuhdeväkivaltatapauksissa tulisikin kieltää laissa.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos selvittää parhaillaan, millaisilla kriteereillä lähisuhdeväkivaltatapauksia lähetetään sovitteluun. THL:stä kerrotaan, että tutkimus on jo maaliviivalla, mutta aikeena on tehdä vielä lisäselvitystä siitä, miten osapuolet ovat kokeneet sovittelun.

Selvitys valmistuu keväällä.

STT–OLLI-PEKKA PAAJANEN