Urpilainen antaa STT:lle haastattelua Euroopan komission ristin muotoisessa Berlaymont-rakennuksessa Brysselin EU-korttelien ytimessä.

Hänen tärkeintä työsarkaansa on 300 miljardin euron Global Gateway -investointistrategia, jolla edistetään digitaalista siirtymää, ilmasto- ja energiainvestointeja, liikennehankkeita, tutkimusta ja koulutusta sekä terveysjärjestelmiä etenkin globaalissa etelässä. Alueella tarkoitetaan Aasian, Tyynenmeren, Afrikan, Latinalaisen Amerikan ja Karibian maita.

Tavoitteena on lisätä kestävän kehityksen mittarit täyttäviä investointeja, mutta globaalin etelän suhtautumisesta vihreään siirtymään, demokratiaan ja kansainvälisiin sääntöihin on tullut yhä tärkeämpää myös kiristyvän valtapolitiikan takia.

VENÄJÄN strategia on ollut tarjota turvallisuuspalveluita Wagner-palkka-armeijan avulla Malin kaltaisille maille, joissa ääriryhmien toiminta on ollut ongelma. Vastapalveluksena Venäjä pääsee käsiksi paikallisiin kaivoksiin.

Kiina on lainoittanut useita Afrikan maita, mikä on nostanut niiden velkatasoa. Urpilainen katsoo Kiinan toiminnan olevan pohjimmiltaan sitä, että raaka-aineet kuljetetaan Kiinaan, jatkojalostetaan siellä ja osin kuljetetaan jalostettuina takaisin Afrikkaan.

Ja ovat maanosassa eurooppalaisetkin.

-  Meidän ajattelumme lähtee siitä, miten tuomme myös lisäarvoa kohdemaalle, jotta sen maan oma liiketoimintaympäristö, teollinen perusta ja tuotantokapasiteetti kehittyvät, Urpilainen sanoo.

Perinteinen kritiikki kehitysavulle on, että se ei ole näyttänyt tekevän maista omavaraisia. Mitä Urpilainen vastaisi näin ajatteleville?

Hänen mukaansa Euroopan tavoitteet näkyvät parhaiten maissa, joissa vallanpitäjillä on halua sitoutua tavoitteisiin ja myös omistajuutta niihin. Esimerkiksi hän ottaa Ruandan rokotetuotannon, jonka on tarkoitus käynnistyä ensi vuonna.

-  On aika uskomatonta nähdä, että yhdessä vähiten kehittyneessä maassa on pystytty tosi nopeasti panostamaan siihen liiketoimintaympäristön kehittämiseen niin, että nyt siellä rokotetoiminta alkaa.

Venäjä taas menestyy siellä, missä vallanpitäjillä on kysyntää voimalle.

Euroopan ja globaalin etelän roolit hahmottuvat Euroopasta käsin helposti auttajaksi ja autettavaksi. Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa pakottaa katsomaan asiaa toisin.

EUROOPPALAISET tarvitsevat nyt tukea muilta, jotta Euroopan turvallisuusjärjestystä ei sanelisi Venäjän tavoite saada itselleen etupiiri lähialueilta. Samalla Eurooppa on kieltäytynyt rahoittamasta sotataloutta Afrikassa, minkä takia Ukrainan tukeminen näyttäytyy monille Afrikan maille ristiriitaisena.

Millä reseptillä Eurooppa saisi globaalin etelän puolelleen?

-  Ylhäältä sanelun aika on ohi. Siihen en usko, että mennään ja isketään nyrkkiä pöytään ja sanotaan, että ottakaa tai jättäkää. Koska kilpailu on niin kovaa, että jos Eurooppa kääntää selkänsä, niin varmasti tilalle on heti monta muuta tarjoajaa.

Mikko Gustafsson / STT