Toimituksen kommentit
21.3.2020 23:25 ・ Päivitetty: 21.3.2020 23:25
Yli 700 000 suomalaista äänesti jaloillaan – nyt heidänkin rahoilleen olisi käyttöä
Vasemmistotaustainen ateistiyhdistys Tampereen seudun vapaa-ajattelijat käynnisti taannoin sähköisen kirkostaeroamispalvelun. Noin 17 vuoden ajan ihmiset ovat voineet palvelun avulla ilmaista itseään luopumalla kirkon jäsenyydestä internetissä.
Käytännössä yli 700 000 suomalaista on jättänyt kirkon ja lopettanut samalla kirkollisverojen maksamisen.
Protesti on ymmärrettävä. Monet toivovat omien hautajaistensa olevan vuosien päässä. Osa on jo mennyt kirkossa naimisiin. Päivi Räsäsen (kd.) maailmankuvaa on vaikea hyväksyä. Mitä minä kirkolta saan?
Kirkko on yrittänyt padota eroajien tulvaa ja kertoa mitä se verorahalla tekee. Lapset ovat päässeet koulusta iltapäiväkerhoon, suurin osa teinien ikäluokasta rippikouluun. Köyhät ovat saaneet ruoka-apua, parit ongelmiinsa terapiaa. Vanhuksia, päihde- ja mielenterveysongelmaisia on tuettu.
Ihmisiä on kastettu, vihitty ja siunattu hautaan. Kulttuurihistoriallisesti merkittävistä rakennuksista on pidetty huolta. Hautausmaat ovat kunnossa myös heitä varten, jotka eivät enää kirkkoon kuulu.
Viesti ei ole mennyt perille.
Väitän, että syyt erota kirkosta liittyvät elämäntapaan ja estetiikkaan. Kuten perinteiset puolueet, kirkko on instituutio, joka kuulostaa ja näyttää instituutiolta. Kirkko ei tarjoa yksilöllisiä elämänkatsomuksia vaan pitää kiinni parin tuhannen vuoden aikana muodostuneesta opistaan.
Lisää aiheesta
Uruista ja liturgiasta. Perinteestä.
”Kirkko on osa suomalaisen yhteiskunnan kykyä vastata kriiseihin.”
Ajoittain kirkko pitää kiinni myös jäykänoloisesta autoritatiivisesta patsastelusta ja oppimestarimaisen pikkusieluisista ulostuloista. Johtajien isoista palkoista ja asuntoeduista.
Luterilaisessa kirkossa ei ole mitään mystistä. Se on liian tuttu, haalea ja jäykkä. Ahdas tai mitäänsanomaton kuin ei-toivottu sukulainen ystävien illanvietossa.
Olen miettinyt itsekin kirkosta eroamista. En ole eronnut, koska tunnen paljon kirkon työntekijöitä ja tiedän mitä he työkseen tekevät. Tiedän myös millaisia he ovat. Uskomattoman monenlaisia.
Toisen puolen kirkosta tietävät pian muutkin. Kiihtyvän koronaepidemian keskellä kirkko jatkaa työtään. Jakaa ruokaa asunnottomille, soittaa asuntoihinsa lukkiutuneille vanhuksille ja käy heille kaupassa. Tukee lapsiperheitä, organisoi vapaaehtoistyötä yhdessä Helsingin kaupungin kanssa.
Kirkko edustaa lähimmäisenrakkautta, toisista ihmisistä välittämistä ja huolenpitoa vaikeassa tilanteessa. Kirkko on osa suomalaisen yhteiskunnan kykyä vastata kriiseihin.
Avunsaajilta ei missään vaiheessa kysytä maksavatko he kirkollisveroa tai uskovatko Jumalaan.
Toisen maailmansodan jälkeen kirkko ja poliittinen vasemmisto löysivät toisensa. Ne olivat kohdanneet juoksuhaudoissa. Koronapandemia on uusi rintama, jossa moni suomalainen näkee syvemmin sen miksi kirkollisveroa kannattaa maksaa.
Ehkä Tampereen seudun vapaa-ajattelijoissakin havahdutaan.
Kommentit
Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.