– Kolmikanta vakauttaa työmarkkinoita ja takaa asiantuntemuksen, kun työ- ja sosiaalilainsäädäntöä uudistetaan, hän muistuttaa Teollisuuden palkansaajien Edistys-analyysissä.

Laatunen arvioi, että kulunut hallituskausi ja EK:n sääntömuutos, jossa se irtautui keskitettyjen palkkaratkaisujen tekemisestä, on aiheuttanut epävakautta työmarkkinoilla. Hänen keskeinen teesinsä on, että työmarkkinakonfliktit eivät ole toimiva tapa uudistaa työmarkkinoita, sillä konflikteissa häviävät kaikki. Kolmikantainen valmistelutapa sen sijaan on omiaan estämään poliittisia työtaisteluja.

Kolmikannasta luopumista on perusteltu sillä, että maailma on muuttunut. Laatunen ei tätä niele sellaisenaan.

Hän muistuttaa, että politiikassa toimitaan vaalikausittain, mutta menestyvä työmarkkinapolitiikka pystyy paljon pitkäjänteisempään toimintaan. Tästä työeläkejärjestelmän uudistaminen on hänen mukaansa hyvä esimerkki.

Laatunen moittii sitä, että työmarkkinakeskusjärjestöt ovat passivoituneet: niiltä ei ole juuri kuluneella vaalikaudella liiemmin tullut yhteisiä aloitteita työelämän kehittämiseksi. Keskusjärjestöt ovat etääntyneet toisistaan.

Tyhjiön ovat täyttäneet hallituspuolueet ja järjestöistä Suomen Yrittäjät ja Keskuskauppakamari, jotka ovat saaneet medianäkyvyyttä. Laatunen otti analyysiään maanantaina avatessaan esille hallituksen täysin turhan tappelun irtisanomislaista, jossa yrittäjäjärjestö käytti taustalla valtaa avustajiensa kautta.

Kritiikkinsä työmarkkinakonkarilta saa myös Keskuskauppakamarin ylin johto.

– Nimeltämainitsematon toimitusjohtaja heiluu kuulemma Twitterissä. Ainakin silloin kun itse olin aktiivipalveluksessa, Keskuskauppakamari esiintyi enemmän vuosipalvelusmerkkien jakoon liittyvissä kysymyksissä. Siteeraukset tviiteistä vaikuttavat siltä, että ei se asiantuntemus niin vahvoissa kantimissa ole tänäkään päivänä.

Laatunen vertaa työmarkkinoita jalkapallokenttään.

– Sinne on tullut sellaisia ylimääräisiä pelaajia, jotka yrittävät potkia palloa katsomoon tai sitten istuvat pallon päällä. Nämä pitää saada kentältä pois. Eivät ne yritäkään mitään ratkaisua ja kunnon peliä.

Mitä jos keskusjärjestöt eivät halua palata luontevaan rooliinsa työmarkkinapolitiikan vetäjiksi? Laatunen suosittelee, että sopimusryhmittymät teollisuudesta, palvelualoilta ja julkiselta sektorilta voisivat tarvittaessa ottaa vastuuta myös kolmikantaisen lainvalmistelun toteutumisesta. Toimialakohtaiset tarpeet otettaisiin näin paremmin huomioon lainsäädännössä.

Laatunen pitää edelleen keskitettyä ratkaisua parhaana välineenä, kun kriisitilanne uhkaa – se olisi siis kannattanut pitää työmarkkinoiden työkalupakissa pahan päivän varalta. Muuten hänen mielestään normaalioloissa liittokohtaiset kierrokset toimivat lähtökohtaisesti hyvin.

Laatunen on pohtinut myös valtakunnansovittelijan roolia – voiko hän ilmoittaa etukäteen, että toimistoon on turha tulla hakemaan päänavaajan linjaa korkeampia korotuksia.

– Alakohtaiset poikkeamistarpeet muilla sopimusaloilla edellyttävät vahvaa koordinaatiota palkkakilpailun ryöstäytymisen estämiseksi. Vuoden 2007 opetuksia ei pidä unohtaa. Päänavaajan aseman suojeleminen sovittelussa on osa työrauhan edistämistä ja ylläpitoa. Se on laajasti tulkiten sovittelijan virkavelvollisuus työmarkkinoiden toimivuuden edistämiseksi, hän arvioi.

Seuraavan hallituksen työlistalla on todennäköisesti sosiaaliturvan kokonaisuudistus. Laatunen muistuttaa, että työmarkkinajärjestöillä on yhteinen intressi puolustaa ansiosidonnaista sosiaaliturvaa, työn ensisijaisuutta ja turvan syyperusteisuutta erilaisia kansalaispalkkamalleja vastaan.

– Järjestöjen pitää mennä vaikka puoliväkisin uudistusten valmistelupöytiin valvomaan etujaan. Muussa tapauksessa käteen voi jäädä vain maksajan rooli, Laatunen varoittaa.