– Hallitus linjaa, että Suomi ei tue yhteisvastuun lisäämistä EMU:ssa. Hallitus toteaa, että EU maiden välillä on suuria tuottavuus, talouden rakenteisiin, rahoitussektoriin olevia eroja. Näin on myös palkkatasoissa ja tavassa sopia työmarkkinoilla, Ihalainen luonnehtii.

– Hallitus on valmis kehittämään monivuotisia rahoitusnäkemyksiä ja EU:n budjettia. Tällaisia erityisasioita ovat kilpailukyky, rakenteelliset uudistukset sekä nuorisotyöttömyyden vähentämistä koskevat uudistukset.

Ihalainen huomauttaa, että hallitus ei kuitenkaan näe tarvetta euroalueella uusia makrotalouden vaikuttamisjärjestelyssä suhdanteiden tasaamiseksi. Puolestaan kansallisen finanssipolitiikan merkitys suhdannevaihtelujen tasaajana korostuu hallituksen esityksessä.

Hallituksen analyysi on Ihalaisen mukaan vaillinainen sen suhteen, miten Suomi rakentaa oman selviytymisstrategiansa vientivetoisena ja suhdannevaihteluihin herkästi reagoivana maana, jonka viennin jalusta on vieläkin liian kapea.

– Mielestäni Suomi ei ole riittävän ennakoivasti varautunut kansallisesti tulevan EMU-ajan haasteisiin.

Talous-, finanssi- ja työmarkkinapolitiikan yhteensovittamistarve olisi hänen mukaansa jatkossakin tärkeätä.

– Eikä tämän purkaminen – kuten nyt tapahtuu. Suomi tarvitsee yhteisen Suomi-pöydän.

Osaamis- ja vientivetoisen kasvun aikaansaaminen edellyttää hänen mukaansa tutkimus- ja tuotekehitys sekä osaamispanostuksen lisäämistä.

– Elinkeinorakennetta on kyettävä monipuolistamaan. Meidän on vahvistettava kykyämme kiinnittyä maailman isoihin megatrendien arvoketjuihin muun muassa ympäristöteknologiassa, energiatehokkuudessa ja palveluissa.

– Työmarkkinoilla parasta joustavuutta ja siirtymistä työstä uuteen on panostaminen koulutukseen ja tukemalla ammatillista ja alueellista liikkuvuutta.

Ihalainen pitää vahvaa julkista taloutta parhaana suhdannepuskurina.

– Mutta se ei ole riittävä.

Keinoina puskurin vahvistamiseksi hän esittää, että työttömyys- ja työeläketurvan rakennettuja suhdannepuskureita vahvistettaisiin. Lisäksi osaamisen parantamiseksi ja työntekijöiden kyvykkyydestä selvitä työmurroksessa tulisi Ihalaisen mielestä rakentaa vahvemmat koulutusrahastot ja puskurit valtakunnallisesti ja yrityskohtaisesti.

Työpaikkatasolla paikallista yhteistyötä ja sopimista – tasavuoroisuuden pohjalta ja sopimusten yleissitovuutta rikkomatta – voidaan hänen mukaansa kehittää edelleen muun muassa tulospohjaisten palkkausjärjestelmien osalta.

– Ne palkanmuodostuksen osat joustavat suhdanteiden ja taloudellisten tilanteiden mukaan.

– Hallituksen tulisi laajalla yhteistyöpohjalla laatia erillinen arvio ja tavoitteet siitä, miten 100 vuotta täyttävä itsenäinen Suomi varautuu kansallisesti ja ennakoivasti tulevaisuuden EMU-aikaan.