Sen sijaan hänet upotetaan sisään teoksen maailmaan siten, että hän voi liikkua oman halunsa mukaan paikasta ja tilasta toiseen, seurata kutakin kohtausta juuri sen aikaa kuin haluaa ja mahdollisesti kosketella ja siirrellä esitystilaan sijoitettuja esineitä. Esityksestä riippuen katsoja voi toimia pelkkänä tarkkailijana tai tahtoessaan vaikuttaa teoksen tapahtumiin.

Teatteri Vapaa Vyöhyke, Kuortaneenkatu 13

Konsepti ja käsikirjoitus Lija Fischer, Maija Linturi, Henna Tanskanen – Ohjaus ja esitysdramaturgia Lija Fischer – Nukketeatteri Maija Linturi – Lavastus ja puut Sanna Levo Valot Lauri Lundahl – Ääni Jussi Österman – Koreografia Leena Harjunpää – Esiintyjät Aleksi Holkko, Leena Harjunpää, Onni Hämäläinen, Maija Linturi, Ilona Pukkila, Pauliina Palo, Jussi-Pekka Parviainen, Sanna Ristaniemi, Henna Tanskanen, Kai Vaine, Heikki Mahlamäki, Katri Tihilä, Emma Vanninen

Immersiivinen teatteri tässä muodossa on 2010 -luvulla kehitetty Britanniassa ja on sieltä alkanut pikku hiljaa rantautua maahamme.

 Yksilöllinen ja yllätyksellinen esitys

Teatteri Vapaa Vyöhyke on helsinkiläisistä freelancertaiteilijoista koostuva tuore ryhmä, jonka immersiivinen esitys ”13. tunti” on vallannut helmikuuksi Helsingin kaupungin yli 500 neliöisen varastotilan Vallilan teollisuusalueella.

Tilaan on Sanna Levon suunnittelemana rakennettu hieman sokkeloinen useampihuoneinen esitystila, jossa katsoja voi vaeltaa oman halunsa ja kiinnostuksensa mukaan. Hyvin erityylisistä huoneista kolme on suurempaa ja niissä tapahtuvat tarinan keskeisimmät ja isoimmat kohtaukset. On myös muutama salainen paikka, joita ei välttämättä näytetä jokaiselle, ellei hän satu keksimään sitä itse.

Tarkoitus on, että kukin katsoja vaeltaa esiintyjien ja kanssakatsojiensa keskellä puhumatta huoneesta toiseen ja seuraa tapahtumia juuri sen verran kuin tahtoo. Näin jokaisen näkemä kokonaisuus, tapahtumien järjestys ja tulkinta niistä on yksilöllinen.

Vaikka esitys kokonaisuudessaan kestää liki kaksi tuntia, kaikkea ei millään pysty näkemään ja kokemaan. Keskeisimmät asiat kuitenkin, koska eri tilojen kohtaukset toistuvat useampaan kertaan ennen erillisten tapahtumien kokoamista ja etenemistä loppuratkaisuun.

Koska yksi merkittävä tekijä esityskokemuksessa on yllätyksellisyys, en paljasta itse tapahtumista kovin paljon. Vallasta, rakkaudesta ja rakkauden vallasta Lija Fischrin, Maija Linturin ja HennaTanskasen laatimassa käsikirjoituksessa ja Fischerin ohjaamassa esityksessä kuitenkin on kysymys. Osa hahmoista pohjautuu tunnettuihin satuihin Lumikista, Punahilkasta, Hannusta ja Kertusta sekä Tähkäpäästä, mutta satujen tarinat on käännetty melko lailla päälaelleen, eikä hyvä välttämättä voita.

Sanattoman esityksen pääasiallinen ilmaisumuoto on teatteri, mutta mukana on myös ripaus köysiakrobatiaa, nukketeatteria sekä tanssia. Kuningas tanssisalissaan on ihmisenkokoinen marionetti ja Tähkäpää kuljettaa mukanaan pientä pääkallopäistä nukkea, jonka merkityksen jokainen saa päätellä itse. Rähjäisen saluunan katosta riippuu musta köysi, josta tulee osa epätoivoisen kiihkeitä orgioita.

Kolmetoistajäseninen esiintyjäryhmä oli täysillä mukana esityksessä, jonka kokonaisdramaturgia  vaikutti melkoisen monimutkaiselta. Kaikki kuitenkin sujui kitkatta ja tapahtumissa mukana olo tuntui hyvin luontevalta, ei ollenkaan tirkistelevältä tai ulkopuolisen ylimääräiseltä. Katsojan ei myöskään odotettu millään tavoin osallistuvan itse tapahtumiin, hän oli ennemminkin niiden todistaja.

Vaikka esiintyjät olivat tiukasti mukana omissa kohtauksissaan, he samalla olivat tietoisia välillä hyvinkin lähellä olevista katsojista. Toisaalta myös katsoja joutui olemaan valpas ja aivan eri tavalla ”hereillä” kuin tavallisessa teatterikatsomossa.

Teatteri Vapaan Vyöhykkeen 13. tunti on runsaudessaan ja mielikuvituksessaan teatterikokemus, joka kannattaa kokea. Se on yhtä aikaa teatteriesitys ja oma henkilökohtainen matka erilaisissa absurdeissakin miljöissä, jotka kutkuttavat mielikuvitusta.

Annikki Alku