Muistan kylmän sodan vuosina lapsuudessani pelänneeni kovasti maailmansotaa ja Tšhernobylin jälkeen toisenlaista ydintuhoa. Muistan pelänneeni myös AIDS-epidemiaa, kun skandaalilehdet lietsoivat teoriaa, jonka mukaan tauti leviäisi hyttysten välityksellä. Muistan pelänneeni 1990-luvun lamavuosina, ettei nuorille riittäisi enää koskaan töitä tai rahaa.

Nuo pelot osoittautuivat katteettomiksi. Kaikesta selvittiin, enemmän tai vähemmän arpeutuneena. Mutta nyt tuntuu, että pelolle on aitoa katetta. Näin keski-ikäisenä ei kylläkään pelota enää omasta puolesta, vaan Suomen, maapallon ja lasten.

Ja samaan aikaan kotimaassa, kun meidän pitäisi olla kansallisesti yhtenäisempiä kuin 80 vuoteen, oikeistohallitus ajaa omassa ideologisessa missiossaan Suomen ennennäkemättömään työmarkkinasekasortoon ja samaan syssyyn myös tuhannet köyhät perheet kodeistaan.

Väitän, että George Orwell olisi ylpeä nykyisten konservatiivikaadereiden puheenparresta, jossa ensi vuonna ”autetaan” 60 000 ihmistä ”kiinni työhön” viemällä heiltä sosiaali- ja työttömyysturva – vaikka niitä työpaikkoja ei todellisuudessa tule olemaan missään, kun Suomen talous sukeltaa kuin kivi. Tai velkasukellusvene.

PUTININ tai Trumpin osalta on turha elätellä toivoa. He eivät muutu. Kyseessä on kaksi liian vanhaa ja rahan, vallan sekä oman kulttuurinsa läpikotaisin korruptoimaa narsistia, joille ei ole mikään ongelma tuhota koko muu maailma mennessään.

Eivätkä he ole ainoat autoritaariset wanna-be-diktaattorit, jotka ovat lisää jalansijaa saamassa: demokratia on köysissä lähes kaikkialla.

Kokoomuksen ja elinkeinoelämän osalta olin elätellyt vielä pientä toivoa, että heillä olisi takataskussaan jokin suunnitelma, miten estää lähestyvä kaaos. Minua viisaammat kertoivat, että ei kyllä ole… Kerrassaan. Mitään. Suunnitelmaa.

On vain pakkomielle saada oma tahto lävitse, maksoi mitä maksoi. Ovat ottaneet selkeästi oppia ulkomailta.

KOSKA niin taitaa olla, miltä näyttää, lienee syytä viettää joulua kuin viimeistä ikään. Rentoutua, syödä, juoda ja olla rakkaimpia lähellä, sillä seuraavat joulut voivat kulua meilläkin juoksuhaudoissa.

Yritän myös ostaa lapsille kaikki ne lahjat, mitä he haluavat. Poika muuten toivoi airsoft -tarkkuuskivääriä ja tyttö japanilaista katana-miekkaa.

Taitavat hekin aavistella jotain pahaenteistä, tai sitten pessimismi tarttuu.