Lapsuuden syntymäpäiviin liittyvät Palolan muistoissa ilmapallot, sima, munkit ja vappumarssi.

– Olen ollut tosi napero, kun olen isän ja äidin kertoman mukaan rehvakkaasti sanonut, tässä järjestyksessä, että vappuna juhlii Antti ja työläiset, tulevana vappuna 60 vuotta täyttävä Palola sanoo.

Lapsuuden perhe oli työväenluokkainen ja vanhemmat kävivät vappumarsseilla. Palolan isä eteni veturitallin apumiehestä pikku hiljaa veturinkuljettaksi. Äiti oli kotirouva, joka teki sekalaisia töitä. Perhe muutti isän työn perässä Helsinkiin, kun Antti oli alakouluiässä.

Perheessä arvostettiin rehellisyyttä, ahkeruutta ja työntekoa.

– Isä ja äiti olivat fiksuja ihmisiä mutta he eivät olleet saaneet käydä kouluja. He olivat monilapsisesta perheestä, josta lähdettiin työnsyrjään kiinni.

– Isäni mittasi ihmisen sanomalla aina, että siinä se on sitten hyvä työmies.

Antille terotettiin pienenä koulunkäynnin tärkeyttä. Jos kouluun meno ei olisi oikein huvittanut, vanhemmilta ei herunut ymmärrystä. Vanhempien ­­­­ asenteet jättivät Palolaan vahvan jäljen.

– Kaikki koulutuksen maksullisuus on minulle punainen vaate. Olen nähnyt sen omassa lähipiirissäni vanhempieni ja heidän sisarustensa kautta, joista kaikilla ei ollut mahdollisuutta käydä koulua.

– Minulle on tosi tärkeää, että meillä on peruskoulu ja kaikilla periaatteessa yhtäläiset mahdollisuudet opiskella. Koulutus on pienen harvalukuisen kansan ehdoton voimavara. Tämä on minulle ihan perusfundamentti.

Matkalla työmarkkinajohtajaksi Palola on ehtinyt paljon muutakin. Hän on työskennellyt ennen järjestöuraansa muun muassa merikapteenina, opettajana ja rehtorina.

Päätoimiseksi edunvalvojaksi Palola ryhtyi vuonna 1998 Laivapäällystöliitossa. Seuraavaksi oli vuorossa Pardia ja vuonna 2013 STTK.

– On useita päiviä, jotka vaihtaisin, mutta yhtään ajanjaksoa en vaihtaisi pois.

Tuleva 60-vuotispäivä on saanut Palolan paitsi katsomaan taaksepäin myös pohtimaan työn ja elämän tarkoitusta. Pohdinta on tuottanut tulosta.

– Minulla on kaksi tytärtä ja lapsenlapsiakin kolme. Tarkoitus voisi olla se, että Suomi ja hyvinvointiyhteiskunta jäisi heille vähintään yhtä hyvänä, kenties vähän parempana kuin se, jonka itse olen saanut 60 vuotta sitten. Voiko olla parempaa tavoitetta? Mielestäni ei voi.

STTK pyrkii Palolan mukaan pysyttelemään moniarvoisena ja vahvasti erossa puoluepolitiikasta. Sipilän pääministerikaudella tavoitteessa ei hänen mukaansa ollut aina helppo pysyä.

– Emme halunneet olla ulkoparlamentaarinen oppositio, mutta kyllä tämä on aika haastavaa ollut.

Erityisen hankalaa palkansaajajärjestöille oli Sipilän hallituskauden alkutaival syksyn 2015 pakkolakiuhkauksista kevääseen 2016, jolloin kilpailukykysopimus hyväksyttiin. Myönteistä Palolan mukaan oli sopimuksen syntyminen neuvotteluteitse hankalassa tilanteessa.

Itse sopimus oli merkittävä tulonsiirto palkansaajilta työnantajille. Työaikaa pidennettiin korvauksetta, työnantajien kuormaa eläkemaksuissa ja työttömyysvakuutusmaksuissa pienennettiin ja palkansaajat ottivat ne kontolleen.

– Olihan ne nyt vähän sitaateissa paskat talkoot. Ymmärrän hyvin sen pahan mielen mikä monille tuli. Ennen kaikkea STTK:ssa julkisen sektorin keski- ja pienipalkkaisille naisille, joita se kohteli erityisen kaltoin, Palola sanoo.

Myös Sipilän hehkuttama tuottavuuden kolmiloikka katkesi Palolan mukaan kesken. Ensimmäinen loikka oli työajan pidentäminen, toinen maltilliset palkankorotukset ja kolmannesta oli vastuussa elinkeinoelämä.

– Tässä on vähän odotettu, että työnantajat olisivat investoineet enemmän kotimaahan. Laitteisiin, henkilöstön osaamiseen ja ylipäänsä henkilöstöön. Palkansaajat hoitivat kaksi loikkaa, mutta kolmas loikka jäi tulematta.

Ilman synkältä näyttänyttä taloustilannetta kikyyn olisi tuskin suostuttu.

– Siteeraan suosikkikirjailijani Veikko Huovisen alter egoa Havukka-ahon ajattelijaa, joka on todennut, että kaikkein imelin viisauden laji on jälkiviisaus, se kun katsoo yhdellä silmällä taaksepäin. Ainahan sopimukset tehdään parhaan sen hetkisen tiedon mukaan.

Eduskuntavaalit eivät muuta Suomen edessä olevia haasteita. Globaali talousjärjestelmä vaikuttaa edelleen ratkaisevasti taloustilanteeseen. Työllisyysaste pitäisi saada nousemaan. Syntyvyys on matala ja väestön ikääntyminen syventää kestävyysvajetta.

Palola toivoo tulevalta hallitukselta kolmikantaisen sopimisen ymmärtämistä. Hän kaipaa myös hallituspohjaa, jossa olisi mukana SDP.

– Toivon, että tuleva hallitus ymmärtäisi paremmin palkansaajan asemaa uudistusten läpiviemisessä. Uskon, että demarit toisivat mukaan enemmän palkansaajaa ymmärtävää näkemystä. Tämä ei tarkoita, että asiat menisivät silloinkaan Strömsössä.

Alkavan kauden tavoitteista Palola nostaa esiin moneen kertaan epäonnistuneen sote-uudistuksen. Myös sosiaaliturvaremontti täytyisi laittaa alulle ja aloittaa urakka työttömyysturvauudistuksesta.

– Työvoimapalveluiden tarjontaa pitäisi parantaa. Mietitään mitkä ovat fiksuja palveluita, joita kannattaa resurssoida. Ihmisille pitää hakea kaikki kivet kääntäen työtä ja jos sitä ei löydy, tarjotaan koulutusta.

Pikaisia ratkaisuja tuskin on luvassa. Palola muistuttaa, että työvoimahallinnosta on useamman hallituskauden aikana karsittu resursseja muun muassa valtion tuottavuusohjelman nimissä.

– Vertaamme mielellämme Suomea naapurimaihin. Työvoimahallinnon henkilöresurssit pitäisi suhteuttaa väkimäärään. Ruotsiin ja Tanskaan verrattuna olemme lapsipuolen asemassa.

Kun työttömyysturvasta keskustellaan, päällimmäisenä on Juha Sipilän hallituksen kyseenalainen perintö Suomen työttömille: aktiivimalli, jonka vaikutus työllistymiseen on Palolan mukaan ollut hyvin pieni. Epäonnista mallia joutui osin vastentahtoisesti sorvaamaan myös ay-liike. Lopputulos ei järjestöjä tyydyttänyt.

– Summa summarum, pitkä selitys. Aktiivimalli pois. Se on meillä STTK:ssa päätetty ja me ajetaan sitä hallitusohjelmaan.

Palola toivoo, että tuleva hallitus hyödyntäisi työmarkkinajärjestöjen asiantuntijoiden osaamista. Häntä kiinnostaa laadukas, vaikuttava ja riittävästi resurssoitu kolmikantainen työskentely, jonka lopputulosta ei ole saneltu ulkopuolelta etukäteen.

– Sellainen ei kelpaa meille. Mutta ei myöskään niin, että jollakin osapuolella on veto-oikeus.

Sopimusyhteiskunnan toimivuutta testataan jälleen syksyllä alkavalla työmarkkinakierroksella. Palola kertoo seuranneensa hieman huolestuneena julkisuudessa esillä jo olleita äänenpainoja ja nokitteluja. Ulko- ja kauppapoliittisten uhkakuvien pitäisi Palolan mukaan kannustaa suomalaisia puhaltamaan enemmän yhteen hiileen.

– Vanhaksi elänyt, edesmennyt isoäitini tapasi sanoa, etteivät asiat ole koskaan niin huonosti, etteikö niitä riitelemällä huonommaksi saisi. Se on hyvä pitää mielessä.

Palola ei haikaile tupojen perään. Hän luottaa liittojen neuvottelukykyyn niin työnantaja- kuin palkansaajapuolellakin. Liittokierrokselle hän kuitenkin povaa haasteita, jotka ovat edellisiä kikyn jälkeisiä työehtoneuvotteluja suurempia.

– Kaikki ymmärtävät, että ratkaisujen pitäisi edistää talouskasvua ja työllisyyttä, tasapainottaa julkista taloutta, edistää Suomen kilpailukykyä ja samalla pitäisi huolehtia palkansaajan ostovoimasta. Meillä on mennyt monta vuotta niin, että ostovoima on ollut tosi kovan takana. Toivon, että järkeviä ratkaisuja löytyy.

Ennustelaitokset povaavat Suomeen aiempaa maltillisempaa talouskasvua. Oman haasteensa tuo myös sopimusten pitkä päättymisjakso. Kun alkusyksystä neuvotellaan teollisuudessa, julkisen sektorin sopimukset päättyvät vasta maaliskuun lopussa.

Myös kiky palaa Palolan mukaan vainoamaan.

– Olen lähes varma julkisuudessakin käytyjen keskustelujen perusteella, että kikyssä sovittu työajan pidentäminen nousee esiin neuvottelupöydissä.

Kun tupot on elinkeinoelämän keskusliiton (EK) ratkaisun jälkeen siirretty historiaan, Palola puhuu laajoista kokonaisratkaisuista. Sellainen oli myös kilpailukykysopimus.

– Jos taloudessa tulee hankalia tilanteita, miten tehdään kikyn kaltainen sisäinen devalvaatio, jos laajoja ratkaisuja ei tehdä? Elinkeinoelämällä on varmaan fiksu idea tähän. Sitähän ei hoideta millään muulla kuin kokonaisratkaisulla, johon koko kansakunta tulee mukaan, Palola toteaa.

Laajojen kokonaisratkaisujen tarvetta perustelee Palolan mukaan myös finanssi- ja työmarkkinapolitiikan koordinaatio. Hallitukset ovat Suomessa perinteisesti tukeneet kuluttajien ostovoimaa veropolitiikalla, joka on sovitettu työn hintaan eli työmarkkinajärjestöjen palkkaratkaisuihin.

– Miten työelämän tasa-arvoa ja palkkatasa-arvoa edistetään? Aiemmin se hoidettiin kokonaisratkaisuissa. Se voidaan hoitaa liittoratkaisuissa, mutta olen harvoin nähnyt, että siellä olisi sellaisia elementtejä mukana.

– Laaja kokonaisratkaisu kannattaa pitää työkalupakeissa. Voi olla, että sitä tarvitaan, Palola sanoo.

EK perusteli keskitetyistä ratkaisuista luopumista tupojen hitaudella ja jäykkyydellä. EK:n mukaan tupot eivät reagoineet riittävän nopeasti toimintaympäristön muutosten aiheuttamiin alakohtaisiin kilpailukyvyn muutoksiin. Palolan mukaan liittotason sopiminen ei vaikuta tuoneen tähän muutosta.

– En ole ollut kovin paljoa näkevinäni parempia palkankorotuksia aloilla, joilla on mennyt kohtuullisen hyvin.