Kirjan alku sisältää pienen elämäkerrallisen osion, mutta pääosin kirja käsittelee Suomen liittymistä Natoon. Tämä suuntaan lähdettiin toden teolla puolustusministeri Antti Kaikkosen (kesk.) vahtivuorolla, kun Venäjä oli hyökännyt Ukrainaan.

Kirjassa keskiössä ovat myös Suomen toiminta Ukrainan avustamisessa sekä oman puolustuksen vahvistaminen, muun muassa hävittäjävalinta.

Hiljattain ilmestyi toisen toimittajan, Lauri Nurmen kirja Suomen salattu tie Natoon (Into 2023). Siinä avattiin erityisesti tasavallan presidentti Sauli Niinistön näkemyksiä Nato-prosessin kulusta.

– Voi olla, että ensi yönä se alkaa, Kaikkonen kertoo todenneensa.

Nurmen kirjassa tärkeä päivämäärä oli myös sunnuntaina 27. helmikuuta, jolloin pidettiin presidentin ja ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan yhteinen kokous (TP-UTVA). Niinistön mukaan tuolloin todettiin, että sotilaallinen liittoutumattomuus tulee harkita uudelleen. Tätä asia ei Korkin kirjassa erikseen pointata.

Nurmen kirjasta Suomen eri mailta saamista turvatakuista tai niiden lupauksista piirtyy vahvempi ja varhaisempi kuva ja Natoon eteneminen kulkee voimakkaasti presidentti Niinistön ohjauksessa. Korkin kirjassa ote on kokonaisvaltaisempi ja Kaikkonen on paitsi aktiivinen toimija myös tapahtumien tulkitsija ja reagoija. Niinistön ajattelusta Nato-prosessin aikana Korkin kirja ei tuo uutta tietoa eikä siihen edes pyritä.

UUSIA tietoja isoista käänteistä Korkin kirja ei tarjoa, mutta se luo hyvän ja tasapainoisen kronologisen kuvan Suomen Natoon kulkemisesta sekä tämän rinnalla myös Ruotsin vielä kesken olevasta tiestä puolustusliiton jäseneksi.

Kirjassa on monia kiinnostavia yksityiskohtia, esimerkiksi se, että Puolustusvoimat empi alkuun aseapupakettien lähettämistä Ukrainaan. Korkki kuvaa, miten sotilaat eivät olleet lainkaan innoissaan. Tilanne
Ukrainassa oli epäselvä, ja Puolustusvoimat halusi pitää kaluston omassa käytössä, jos tulisi tiukka paikka.

– Pääesikunnassa oli nihkeyttä kovin vahvalle materiaalituelle, joten ministeri joutui käyttämään niin sanottua poliittista ohjausta kunnollisen paketin aikaansaamiseksi, Korkki kirjoittaa.

– Varsinkin kertasingoista oli vääntöä, mutta näin nyt päätettiin. Sain tiedon varastotilanteestamme, ja kyllä niitä vielä pitkä rivi jäi omiinkin varastoihin. Hankittakoon sitten myöhemmin lisää, Ukraina tarvitsee apua heti, Kaikkosen päiväkirjamerkinnässä luki.

Moni lienee pohtinut, ovatko Suomen armeijan varastot jo tyhjät. Korkin kirjassa on vastaus, eivät ole. Suomi on onnistunut päivittämään oman kalustonsa ajan tasalle.

KIRJA kuvaa myös todella hyvin Ruotsin tuskaista kääntymistä Naton kannalle. Kaikkosella on hyvät tiedot asiasta, sillä hän piti tiiviisti yhteyttä ruotsalaiseen kollegaansa Peter Hultqvistiin aivan kuten aiemman puolustusministerin Jussi Niinistönkin (ent. ps./sin.) tiedetään pitäneen.

Maaliskuussa 2022 ruotsalaisia oli käymässä Kaikkosen vieraana Suomessa. Vieraat ilmaisivat halunsa tiivistää Suomen ja Ruotsin välistä yhteistyötä entisestään, ehkä jopa puolustusliitoksi asti, vaikka siitä ei tehty mitään virallista esitystä.

Korkki kuvaa, että tunne siitä, että ruotsalaiset olivat valmiita lähes kaikkeen muuhun paitsi Nato-jäsenyyteen, vahvistui entisestään.

Herrat Hultqvist ja Kaikkonen kävivät myös saunassa fundeeraamassa.

– Löylyissä oli vielä yksi asia, minkä halusin Hultqvistille kertoa. Pidin mahdollisena, että Suomi päätyy kevään aikana hakemaan Nato-jäsenyyttä. Ja jatkoin, että jos näin käy, olisi hyvä, jos voisimme tehdä sen Ruotsin kanssa yhdessä. Hultqvist oli hieman tuskaisen oloinen. Kysyin, mitä Ruotsi tekee, jos Suomi tähän päätyy. Hän jäi pohtimaan vaihtoehtoja, Kaikkonen kirjoitti päiväkirjaansa.

Maaliskuun lopulla Kaikkosen päiväkirjoista on luettavissa, että Nato-jäsenyys on Hultqvistille ja Ruotsin demareille äärimmäisen vaikea, ideologinen kysymys. Kuten tiedetään, lopulta Ruotsin demarien pää kääntyi, missä oli myös Suomen sisarpuolueen edustajilla oma tärkeä osansa.

Suomen Nato-prosessi eteni pikku hiljaa puolueitten ja ennen kaikkea kansalaisten käännyttyä Naton kannalle. Toukokuu 2022 oli merkittävä kuukausi. Tuolloin presidentti Sauli Niinistö ja Sanna Marin (sd.) toivat Nato-kantansa julki, heti perään olivat vuorossa puolustusministeri Kaikkonen ja ulkoministeri Pekka Haavisto (vihr.). Tapahtumat etenivät päivä päivältä, kun SDP:n puoluevaltuustoon Nato-päätös saatiin 14.toukokuuta.

Sunnuntaina 15. toukokuuta 2022 tasavallan presidentti ja valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittinen ministerivaliokunta linjasivat, että Suomi hakee Naton jäsenyyttä, kun eduskuntaa on kuultu. Ruotsin positiivinen Nato-päätös syntyi seuraavana päivänä.

​Suomessa eduskunta hyväksyi täysistunnossa tiistaina 17. toukokuuta kannanoton Suomen liittymisestä Pohjois-Atlantin liittoon. Tämän jälkeen seurasi vielä monia vaiheita, muun muassa eri maiden Nato-ratifioimisen odottelu. Suomen päässä Nato-jäsenyys varmistui 1. maaliskuuta 2023 eduskunnan hyväksyessä hallituksen esityksen Natoon liittymisestä. Huhtikuun alussa ulkoministeri Haavisto luovutti allekirjoittamansa Suomen liittymisasiakirjan Yhdysvaltain ulkoministerille Antony Blinkenille Brysselissä. Kaikkonen oli matkassa mukana. Päivän päätteeksi, Suomen jäsenyyden vahvistuttua hän poltti sikarin, jonka oli luvannut Turkin puolustusministerille tehdä, kun Suomi on Naton jäsen.

Ruotsin Nato-matka on yhä hiukan kesken Turkin ja Unkarin viivytellessä yhä ratifiointejaan.

KORKIN kirjassa summataan Rinteen/Marinin hallituksen riidelleen lukuisista asioista, mutta ulko-
ja turvallisuuspolitiikassa keskeiset päättäjät kykenivät toimimaan samaan suuntaan.

Pienen kritiikin Kaikkonen antaa pääministeri Marinille tämän Ukrainan vierailun lausumisista, joissa oli kyse pohdinnasta antaa Hornet-hävittäjä Ukrainalle. Marin kävi Ukrainassa maaliskuussa 2023.

– Joitakin asioita täytyi hioa, mutta varsinkin Nato-prosessi meni maaliin kivuttomasti. Pääministeri Marinin sooloilu Hornet-asiassa oli oikeastaan ainoa valitettavampi episodi, Kaikkonen näkee kirjassa.

Omana möläytyksenään Kaikkonen pitää maaliskuussa 2022 USA:n puolustusministerin tapaamisen yhteydessä toteamaansa lausuntoa, jossa hän sanoi, ettei nyt ole oikea aika Nato-jäsenyydelle. Tätä tulkittiin väärin ja Kaikkosen mukaan hän oli vain halunnut korostaa ajoituksen merkitystä.

Vuoden 2021 lopulla menokuria vaatinut keskusta oli jättämässä hallitusta. Kaikkosen mukaan tuolloin hänen varoituksensa Ukrainan tilanteen kärjistymisestä saivat puheenjohtaja Annika Saarikon (kesk.) epäilemään hallituksen jättämistä. Marinin hallitus istuikin lopulta kautensa loppuun.

ANTTI Kaikkonen oli suosittu ministeri Marinin hallituksessa. Tästä kertoivat myös kyselytutkimukset. Hänestä spekuloitiin myös keskustan presidenttiehdokasta. Näin ei kuitenkaan käynyt. Kaikkonen ilmoitti Ilta-Sanomissa tämän vuoden toukokuussa, ettei ole käytettävissä.

Korkki paljastaa kirjassa, että keskustan ehdokkaaksi sittemmin valittu Olli Rehn sai Kaikkosen päätöksestä tiedon jo kuukautta ennen puolustusministerin tuloa julkisuuteen, kun Rehn ja Kaikkonen tapasivat Suomen pankissa lounaan merkeissä.

Korkin kirjassa kerrotaan myös episodista, joka syntyi Kaikkosen oltua hetken puolustusministerin tehtävistä isyysvapaalla tämän vuoden alussa.

Keskustan puheenjohtaja Saarikko esitti ensin, että elinkeinoministeri Mika Lintilä (kesk.) ottaisi oman toimensa ohessa puolustusministerin tehtävät määräajaksi hoidettavakseen. Tämä ei kuitenkaan mennyt keskustaväelle läpi, vaan lopulta sijaisuuden sai uusi kansanedustaja ministerinä, Mikko Savola (kesk.). Sekä Savola että Lintilä uusivat edustajanpaikkansa tiukassa kisassa Vaasan vaalipiirissä.

Kaikkonen paljastaa kirjassa, ettei hänenkään alkuperäinen kantansa ollut, että joku ministeri voisi hoitaa hänen sijaisuutensa sivutyönään.

JARI Korkki kertoo kirjassa myös, että Antti ja Jannika Kaikkosen toinen lapsi on saanut nimensä Ruotsin kruununprinsessa Victorian ideoimana. Toukokuussa 2022 tasavallan presidentti Sauli Niinistö valtiovierailulla Kaikkonen oli plaseerattu juhlaillallisella Victorian ja ulkoministeri Ann Linden väliin. Kyseessä oli iso juhla, joissa Suomen ja Ruotsin hakeminen Naton jäseneksi sai sinettinsä.

– Victoria teki kyllä myönteisen vaikutuksen. Hyvän yleissivistyksen lisäksi hän oli kaikin puolin mukava, meillä oli oikein miellyttävä ilta siinä. Puhuimme Suomesta ja Ruotsista, työasioista, jotain siviilielämästäkin.Puhuimme Kerroin, että odotamme vauvaa kesällä syntyväksi. Victoria innostui aiheesta niin, että päätti ehdottaa vauvallemme nimeä. Koska juttelimme paljon keskenämme, Victoria, ulkoministeri Ann Linde ja minä Antti, hän ehdotti, että vauvan nimi voisi olla nimiämme mukaillen Anton Victor. Lupasin viedä ehdotuksen käsittelyyn, Kaikkonen kirjoittaa päiväkirjassaan.

Kaikkosten pojan nimeksi tuli lopulta Anton.

Lapsen vanhemmat toki huomasivat, että niistäkin kirjaimista saa pyöriteltyä naton, Jari Korkki toteaa kirjassaan.