Hän sanoo vastaavansa yleisimpiin hänelle tulleisiin kysymyksiin.

Suomessa suojavarusteista ja muustakin materiaalisesta varautumisesta vastaavat ensisijaisesti sairaanhoitopiirit, kunnat ja yksityiset palveluntuottaja itse.

– Huoltovarmuuskeskuksen tehtävä on toimia kriittisten materiaalien saatavuuden viimeisenä takaajana ja sen tehtävä on astua kehiin, kun sairaanhoitopiirien omat hankinnat eivät onnistu. Nyt koronakriisin aikana Huoltovarmuuskeskuksen ja sairaanhoitopiirien varastot ovat toimineet hyvänä puskurina, kunnes kotimainen tuotanto saadaan toden teolla käyntiin ja varastoihin saadaan täydennystä kansainvälisillä toimituksilla, Pekonen päivittää.

–Me otamme kuntien ja kaupunkien huolen suojavarusteiden riittävyydestä äärimmäisen vakavasti. Meidän tietojemme mukaan suojavälineitä on varastoissa riittävästi, mutta jossakin kohtaa on selvästi vakava ongelma, jos varusteita ei riitä siellä missä niitä tarvitaan.

– Asia on tärkeää selvittää perinpohjin ja varmistaa, että toimitukset sosiaali- ja terveydenhuollon yksiköihin toimivat. Tämän selvitystyön keskiössä on erityisvastuualueiden ja STM:n yhteistyö.

Viikonloppuna puhuttaneesta EU:n yhteishankintasopimuksesta ja siitä, miksei Suomi ole ainoana maana sen ensimmäisissä tilauksissa mukana, Pekonen toteaa, että nyt käynnissä olevan yhteishankinnan mittakaava on jäsenmaille jyvitettynä Suomen tarpeeseen nähden varsin pieni.

– Lisätalousarviossa hallitus on varannut suojavarusteiden hankintaan 600 miljoonaa euroa, joka on aivan eri kokoluokassa, kuin EU:n käynnissä oleva yhteishankinta jäsenmaittain jyvitettynä. Yhteishankintaan osallistuneet jäsenmaat eivät tietojeni mukaan ole saamassa tätä kautta tavaraa mahdollisesti vielä viikkoihin.