Yhdysvaltain presidentti Donald Trump erehtyi alkuviikosta ilmoittamaan ”lähtevänsä perjantaina Venäjälle” neuvottelemaan Ukrainan sodasta presidentti Vladimir Putinin kanssa. Lipsahdus oli herkullinen, sillä Alaska todella oli ”Venäjän Amerikka” ennen siirtomaan myymistä Yhdysvalloille vajaat 160 vuotta sitten.

Sosiaalisessa mediassa päästiin heti irvailemaan ajatuksella, että Trumpin diilissä Venäjä luopuisi Itä-Ukrainan alueista, mutta saisi vastalahjana takaisin Alaskan.

Venäjä tai Putin eivät ole tähän saakka aktiivisesti vaatineet kaupan perumista ja Alaskan palauttamista. Moskovassa on toki osoitettu viime aikoina kasvavaa kiinnostusta alueisiin, jotka kuuluivat aiemmin sen hallintaan – paitsi neuvostoajalla, myös keisarillisen Venäjän vuosina.

Presidenttien tapaamisen alla Venäjällä on myös muistutettu Alaskan venäläisestä kulttuuriperinnöstä. Onkin mielenkiintoista, näkyykö tämä mitenkään Putinin vierailun aikana.

Toistaiseksi ei ole varmaa tietoa siitä, tuliko ehdotus tapaamisesta juuri Alaskassa venäläisiltä vai yhdysvaltalaisilta.

ALASKAN ”löysi” länsimaiden kartoille 1700-luvulla Venäjän toimeksiannosta työskennellyt tanskalainen löytöretkeilijä Vitus Bering, joka antoi nimensä myös Venäjän ja Pohjois-Amerikan erottavalle salmelle.

Alkuperäiskansat tosin olivat asuneet Alaskan alueella tässä vaiheessa jo tuhansia vuosia.

Venäjä perusti ensimmäisen siirtokuntansa Kodiakin saarelle ja hyödynsi Alaskan luonnonvaroja eli turkiseläimiä seuraavien sadan vuoden ajan siihen malliin, että niiden kannat romahtivat. Myös suhteet alkuperäisväestöön olivat ajoin kireät.

Alueen kuvernöörin tehtävä ei ollut kovin haluttu virka: siinä toimivat 1800-luvulla myös suomalaiset Arvid Adolf Etholén ja Johan Hampus Furuhjelm.

Kaukaisesta ja vaikeasti huollettavasta Alaskasta muodostui pian Venäjälle taakka, Siperian Siperia, jota se alkoi 1850-luvun lopulta asti tosissaan kaupata Yhdysvalloille. Venäjä tarvitsi kipeästi rahaa muun muassa Krimin sodan (1853-56) aiheuttaminen velkojen maksamiseen.

Yhdysvaltain ja Venäjän kauppaneuvottelijat hieroivat diiliä vuosien ajan.

Kauppa toteutui vasta 1867, Yhdysvaltain elämää sekoittaneen sisällissodan päättymisen jälkeen. Virallisena osoituksena tästä oli lipunvaihtoseremonia Venäjän Alaskan pääkaupungissa, nykyisessä Sitkassa, 18. lokakuuta. Se on yhä virallinen juhlapäivä Alaskassa.

Valtavan puolentoista miljoonan neliökilometrin suuruinen alue vaihtoi omistajaa mitättömältä tuntuvalla 7,2 miljoonan dollarin summalla, joka on nykyrahassakin vain vajaat 160 miljoonaa dollaria.

EDULLISESTA hinnasta huolimatta kauppaa ja sen junaillutta ulkoministeri William Sewardia arvosteltiin Yhdysvalloissa tuoreeltaan kovin sanoin valtion varojen tuhlaamisesta ”hyödyttömään” ja tiettömään alueeseen.

Alaskan luonnonrikkaudet ovat osoittaneet kritiikin jo moneen otteeseen vääräksi.

Alaskassa asuneet venäläiset pääosin poistuivat kaupan jälkeen, vaikka heille tarjottiin mahdollisuutta anoa Yhdysvaltain kansalaisuutta. Alaskassa on kuitenkin yhä pieniä venäläisyhteisöjä, kymmenittäin ortodoksikirkkoja sekä jopa pappisseminaari.

Pyhän Sofian ortodoksikirkko Bethelin kylässä Alaskassa. LEHTIKUVA / AFP

Alaska oli kaupan jälkeen ensin Yhdysvaltain asevoimien hallinnassa, ja siviilihallintoon siirryttiin vuonna 1877. Liittovaltion täysivaltainen 49. osavaltio Alaskasta tuli vasta vuonna 1959.

Venäjä ja Yhdysvallat ovat todellakin rajanaapureita: Beringinsalmessa Venäjälle kuuluvalta Iso-Diodemen saarelta Alaskan Pienelle-Diodemelle on matkaa vain muutama kilometri. Yhdysvaltain puolella olevalla saarella myös asutaan, joten sieltä voi katsella helposti Venäjän puolelle.

Venäjän ja Yhdysvaltain mantereiden välillä etäisyyttä on lyhyimmillään vajaat sata kilometriä. Valtakunnan rajan lisäksi Beringinsalmessa kulkee kansainvälinen päivämääräraja, joten läheisyydestä huolimatta Alaskassa on Venäjän puolelta katsottuna vielä eilispäivä.

Teksti: STT / Niilo Simojoki