Työ käynnistyikin palvelulupauksen pohtimisella. Oma kuuden hengen ryhmämme esitti seuraavaa luonnosta palvelulupaukseksi:

1. Yhdellä yhteydenotolla palveluihin.
2. Kohtaamme sinut yksilöllisesti ja inhimillisesti.
3. Tutkittua, parasta palvelua.
4. Kehitämme toimintaamme kokemustiedon perusteella.

Koko valtuusto oli jakaantunut useaan ryhmään ja kaikissa tehtiin vastaavantyyppisiä ehdotuksia. Ryhmätyön vetäjät työstivät oman kokoavan ehdotuksensa. Se on pohjana, kun strategiatyötä jatketaan eteenpäin. Sitä käsitellään seuraavien kahden viikon aikana valtuuston alaisten neljän valiokunnan ensimmäisissä kokouksissa. Työ jatkuu valtuuston strategiaillassa 23. toukokuuta.

Iltapäivällä kuulimme kolme alustusta hyvinvointialueemme sosiaali- ja terveyspalveluiden tilannekuvasta, järjestämisestä sekä taloudesta. Alustusten jälkeen kävimme keskustelua isoista haasteistamme. Osion aiheena keskeisenä oli, kuinka kytkeä strategiaan ja palvelulupaukseen liittyvät tavoitteet talouden mahdollisuuksiin ja realiteetteihin.

Selvästi kävi ilmi, että meillä ei ole Pirkanmaan hyvinvointialuetta koskevaa, itse koottua, riittävää tietopohjaa eikä tilannekuvaa. Terveydenhuollosta ja väestön terveydentilasta ja sairastavuudesta meillä on valtakunnallista tietopohjaa vuodelta 2019 THL:n ja Kelan kokoamana. Sosiaalipalveluista ei ole sellaistakaan tietopohjaa. Tietopohja kyllä tulee täydentymään, mutta tässä vaiheessa kaikkia valintoja ei ole mahdollista perustaa palvelujärjestelmästä saatavaan tietoon.

Hyvinvointialueen mahdollisuus palveluiden parantamiseen perustuu pitkälti siihen, että löydetään uusia toimintatapoja ja -malleja, pystytään tunnistamaan päällekkäisyyksiä ja tehottomia toimintoja. Näissä asioissa kannattaa kuunnella palveluiden käyttäjiä ja henkilökuntaa.

Itselleni tuttu aihe on erityisesti nepsy-lapsien (lapset, joilla on neuropsykiatrisia haasteita) ja perheiden tilanteet. Tuttuja ovat heiltä tulevat kertomukset siitä, etteivät he löydä sellaisia palveluita, jotka auttaisivat heitä, vaan he pyörivät palvelujärjestelmän rattaissa. He käyttävät asiasta ilmaisua häiriökysyntä, jota on heidän mukaansa jopa 80 prosenttia . Eli, kun he eivät löydä vastuuta ottavaa tahoa ja auttavaa palvelua, he pyörivät palvelujärjestelmän pyöröovissa. Miten tätä tilannetta voitaisiin muuttaa ja helpottaa?

Tätä kirjoitusta viimeistellessäni Helsingin Sanomissa (9.5) esiteltiin HUS:ssa kehitettyä arviointimenetelmää painehaavojen riskiryhmien tunnistamiseksi. Painehaavojen tunnistaminen ja ehkäisy voi tuoda jopa puolen miljardin säästöt vuositasolla.

Varmaan joudumme pohtimaan myös erilaisia priorisointeihin liittyviä kysymyksiä. Kannattaa kuitenkin pitää kirkkaana tavoitetila, että ei tehdä sellaisia valintoja, jotka aiheuttavat kustannuksia kasvavassa määrin tulevaisuudessa.

Keskustelimme myös palveluiden järjestämisestä ja hyvinvointialueelle siirtyvistä merkittävistä ostopalveluista ja hankinnoista. Viisautta on nyt tunnistaa sellaiset palvelut, jotka eivät ole järjestettävissä kilpailuttamalla vaan vaativat muita kestävämpiä järjestämistapoja. Vammaispalveluissa palvelujen vaikuttavuus perustuu tutkitusti pitkäaikaisten ja jatkuvien ihmissuhteiden varaan. Niitä ei pidä rikkoa jatkuvilla kilpailutuksilla vaan tehdä henkilökohtaisen budjetoinnin kautta, kuten valtaosin EU-maissa järjestetään. Uskon, että monissa sosiaalipalveluissa on sama tilanne.

Lapsista ja nuorista dokumentteja tekevä Sami Kieksi pysäytti minut tämän vuoden alkupuolella YLE:n Perjantai-ohjelmassa. Hän kertoi omiin lastensuojelun kokemuksiinsa perustuen, että lapsella tai nuorella, joka ei ole omassa perheessään kokenut luottamusta aikuisiin ihmisiin, on paljon vaikeampi saavuttaa luottamusta kehenkään ihmiseen tai aikuiseen myöhemminkään. Luottamusta ei ensinkään synny yhteiskuntaan vaan ihmiseen, jos on syntyäkseen. Lastensuojelussa tällaisen luottamuksen syntymistä tulee tukea ja vaalia kaikin voimin. Eikä huonolla järjestämisellä tuottaa jatkuvaa ihmissuhteiden vaihtumista.

Aluevaalien yhteydessä kerrottiin, että eräs lastensuojelussa toimiva yritys tuotti 12 prosentin liikevoiton vuonna 2019 vajaan 70 miljoonan euron liikevaihdolla. Tuon liikevaihdon tuloslaskelmassa oli myös merkittävä määrä konsernilainojen sisäisiä korkoja, joiden arveltiin olevan 10-16 prosenttia. Nollakorkojen maailmassa. Perustuuko tuollainen liikevoittoprosentti todelliseen vaikuttavuuteen ja palautuuko siitä osa järjestämisvastuussa oleville? Näitäkin kysymyksiä meidän pitää pystyä avoimesti ja läpinäkyvästi tarkastelemaan. Keskustelua syntyi myös kolmannen sektorin toimijoiden taloudellisista vaikeuksista muun muassa ikäihmisten palveluissa.

Viikko sitten maanantaina valittu hyvinvointialueen johtaja Marina Erhola osallistui päivään ja kiitti valtuustoa valinnastaan.

Lämmin kiitos Marika Järviselle, Riku Sirenille, Kristiina Lumpeelle, Tuukka Salkoaholle ja Mikko Hannolalle hyvin suunnitellusta ja toteutetusta päivästä. Tästä on hyvä jatkaa hyvinvointialueemme strategian työstämistä.

Kirjoittaja on Pirkanmaan hyvinvointialueen aluevaltuutettu (sd.) Tampereelta.